Tunteita ei voi juosta loputtomiin pakoon, sanoo Sanna Wikström. Apua asioiden kohtaamiseen hän sai mindfulnessista.
Sanna Wikström on 41-vuotias Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja ja kirjailija. Häneltä ilmestyi keväällä elämäntaidollinen romaani Elämä ensin (Otava). Seuraa Instagramissa @sannamwikstrom.
”Ikävät tunteet ovat aina olleet minulle haaste. Kun olin lapsi, niiden näyttäminen ei ollut hyväksyttävää. Aloin kuratoida tunteitani. Silloin niitä ei opi sanoittamaan, vaikka tutkimukset osoittavat, että siitä on apua tunteiden käsittelemisessä. Kun tunteita ei hyväksy, ne pakkaa sisään.
Urheilu antaa paremman fiiliksen, joten sen avulla pääsin hetkeksi pois ikävistä tunnetiloista. Erityisesti juokseminen oli minulle pitkään laastari. Juoksin ensin pika-aitoja SM-tasolla ja lopulta maratoneja. Tunteiden peittäminen urheilemalla oli tapa, jota en osannut kyseenalaistaa.
Sitten tapahtui elämä. Lapseni isä sairastui syöpään, tuli ero ja läheinen ystäväni kuoli. En voinut lapsiperhearjen keskellä mitenkään juosta niin paljon, että vanha tapa olisi riittänyt niiden kanssa selviämiseen. Kun kuitenkin kävin lenkeillä, aloin huomata, että kehosta nousee uusia tunteita ja muistoja. Juoksin ja itkin ja niistin välillä nenääni piharatamon lehteen.
Jouduin siis viimein kohtaamaan asiat. Isona apuna tässä oli mindfulness. Sen avulla huomasin, että uskallan ottaa vastaan myös ikäviä tunteita ja että selviän siitä. Ikävät tunteet eivät tietenkään ole kadonneet mihinkään. Luotan kuitenkin siihen, että vaikka tunne tulee, se myös menee. Kaikki tämä synnytti myös romaanin, jossa käsittelen asiaa kaunokirjallisessa muodossa.
Enää en juokse itseäni karkuun vaan itseäni kiinni.”
Lue myös:
Kata Kämäräinen: ”Kun katson peiliin, en näe enää vain virheitä”