Muu maailma unohtuu, kun Pia Hytönen, 50, lähtee retkiluistelemaan.
Retkiluistelussa yhdistyvät luontoelämys, retkeily ja liikunta. Jokainen luistelupäivä on erilainen, sillä jää on joka kerta erilainen samalla järvelläkin. Silloin, kun pilvet heijastuvat kirkkaan jään pinnasta, tuntuu kuin lentäisi. Tämä on laji, jossa haltioituu.
Olen luistellut järven jäällä tavallisilla luistimilla ihan pienestä pitäen. Retkiluistelua kokeilin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Nurmijärven Ladussa, jossa harrastin melontaa. Ensimmäisellä kerralla käytin tavallisiin kenkiin kiinnitettäviä luistimia. Hankin kuitenkin pian omat välineet eli monoihin kiinnitettävät luistimet. Omat mononi ovat retkeilytyyliset, joten niillä voi kävellä hyvin maastossa. Osa käyttää luisteluhiihtomonoja, mutta minusta ne ovat kävelytaipaleilla liukkaat.
Varsinkin alkukaudesta käydään jäitä etsittäessä läpi pieniä lampia. Silloin on ihan tavallista rämpiä päivän aikana metsässä kilometritolkulla. Muutenkin luistelupäivinä herätään viiden kuuden aikaan, pakataan eväät ja ollaan rannalla kahdeksalta, kun alkaa olla valoisaa. Kun palataan kotiin, on taas pimeää.
Moni retkiluistelija on myös meloja eli samoilla seuduilla käydään kesällä melomassa ja talvella retkiluistelemassa. Harrastuksina lajit ovat hyvin samanhenkiset.
Luistellessani unohdan kaiken muun.
Luistellessani unohdan kaiken muun. Varsinkin alku- ja loppukaudesta energiaa kuluu jään tarkkailuun. Retkiluistelussa sattuu kuitenkin yllättävän vähän vahinkoja, koska ennen jäille lähtemistä on pitänyt ottaa huomioon monta asiaa. Tärkein niistä on se, että jäälle ei koskaan mennä yksin. Mukana pitää olla jääsauvat, joilla tutkitaan jään paksuutta. Mittatikulla jään paksuudesta saadaan tarkka tieto – jos jäätä on vähintään viisi senttiä, asiat ovat yleensä hyvin. Mukana on heittoköysi ja kaulassa roikkuvat naskalit, joiden avulla voi punnertaa ylös jäistä. Reppuun on pakattu vesitiiviisti pyyhe ja vaihtovaatteet. Myös polvisuojista on apua, sillä luonnonjäät ovat usein epätasaisia.
Pahimpia ovat tuuliavannot. Silloin hyvän jään keskellä voi olla aukko, jonka päällä on riitettä. Jos aukon päälle on vielä satanut lunta, avantoa ei huomaa ja siitä mulahtaa läpi. Itse en ole vielä pudonnut jäihin muuten kuin vapaaehtoisesti. Putoamista harjoitellaan joka kausi, jotta muistaa, miten pelastautuminen tapahtuu.
Retkiluistelu on laji, johon hurahtaa. Harrastajat kyttäävät säätilaa ja sitä, päästäänkö luistelemaan. Samalla oppii tarkkailemaan luontoa. En olisi ikinä osannut ajatella, miten paljon hauskaa opittavaa tässä on.
Lue myös:
Luistelu on tehokas kuntoilumuoto – kokeile näitä kolmea jäätreeniä!
Suunnistaja Inga-Lill Åberg: ”Metsässä tarvitaan terävää päätä”