Flunssa kannattaa sairastaa levossa, sillä hoitamaton infektio voi olla kohtalokas.
Flunssan jälkitaudit eivät ole vain kateellisten laiskureiden pahaa puhetta vaan todellinen terveysriski. Malttamaton kuntoilija saattaa itsensä hengenvaaraan aloittaessaan kovan harjoittelun toipilasaikana. Pahimmassa tapauksessa täysin terve, nuori kuntoilija tai urheilija voi menehtyä viattomalta tuntuneeseen flunssaan ja siitä seuranneeseen komplikaatioon, sydänlihastulehduksen aiheuttamaan rytmihäiriöön.
Lepotauko voi venyä pitkäksi
Jälkitautiriskin kannalta ei ole merkitystä, aiheuttavatko infektion virukset vai bakteerit. Toipumiseen on suhtauduttava aina yhtä vakavasti. Paranemista ei voi liioin nopeuttaa oirelääkityksellä, eikä virustauteihin kannata syödä antibiootteja pikaisemman paranemisen toivossa.
Influenssaan tarkoitetetut viruslääkkeet saattavat tosin lyhentää sairastamista muutamalla päivällä, mutta lääkitys on aloitettava heti taudin alussa. Flunssaoireet saattavat vaatia täydellistä lepoa: kuumeiselle, selkeästi väsyneelle ja kohonneen lepopulssin omaavalle lepo on välttämätöntä, jotta elimistön puolustusmekanismit voivat keskittyä saattamaan kropan kuntoon.
Infektion aikana elimistö joutuu energiavarastoja kuluttavaan kataboliseen tilaan, samantapaiseen kuin ylikunnossa. Kun kropan rääkkäämistä jatketaan sairaana, katabolia pahenee eikä elimistö voi keskittyä parantamaan itse itseään.
Sairaana treenaaminen on myös turhaa, sillä kunto ei kohene infektion aikana. Kuumeisena liikkuminen tai liian kova harjoittelu toipilasaikana altistavat lisäksi erilaisille komplikaatioille, joiden takia viikon lepotauko saattaa venyä kuukausia kestäväksi ehdottomaksi liikuntakielloksi.
Rytmihäiriö voi tappaa
Infektion aikana erityisesti sydän joutuu kovalle koetukselle. Malttamattomat urheilijat ja kuntoilijat altistavat itsensä ylähengitysteiden infektion aikana treenatessaan myokardiitille eli sydänlihaksen tulehdukselle, jonka yleisin oire on rintakipu.
Muita, epäselvempiä oireita ovat väsymys, rytmihäiriötuntemukset ja hengenahdistus. Sydänlihastulehdus on pelätyin komplikaatio, sillä sen aiheuttama rytmihäiriö voi tappaa. Eri tutkimusten mukaan nuorten, terveiden ihmisten äkkikuolemista 8–20 prosenttia on myokardiitin aiheuttamia.
Salakavala sydänlihastulehdus
Sydänlihastulehdus on salakavala tauti. Riski piilee juuri siinä, ettei ihminen välttämättä tiedä sairastavansa myokardiittia ennen kohtalokasta rytmihäiriötä. Eräässä tutkimuksessa ylähengitystieoireista kärsineistä varusmiehistä 1,2 prosentilta löydettiin sydänlihasärsytyksestä kertovaa myokardiittimuutosta, vaikkei kaikilla ollut lainkaan oireita.
Useimmat paranevat myokardiitista täydellisesti. Sairauden aiheuttaman pakkolevon kesto vaihtelee päivistä useisiin viikkoihin. Liikuntaa ei saa missään tapauksessa aloittaa ennen kuin sydänfilmi on normalisoitunut ja lääkäri on antanut luvan jatkaa kuntoilua. Myös kaikkien yleisinfektio-oireiden on oltava täysin poissa.
Munuainen ja pernakin vaarassa
Sairaana tai toipilaana aloitettu liikunta voi altistaa sydälihastulehduksen lisäksi munuaistulehdukselle eli nefriitille, mononukleoosin aiheuttamalle väsymysoireyhtymälle tai pernan suurentumiselle sekä jatkuvalle infektiokierteelle. Nefriitti jää usein piileväksi, mutta se voidaan yleensä todeta tavallisen virtsakokeen perusteella.
Joskus harvoin tulehdus voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Mononukleoosi eli pusutauti on viruksen aiheuttama infektio, jonka lähes kaikki jossain vaiheessa sairastavat. Siihen liittyvät kova kurkkukipu, usein korkea kuume ja pitkäaikainen, kuukausia kestävä väsymys.
Mononukleoosi menee vähitellen itsestään ohi. Mononukleoosiin liittyvä mahdollinen pernan suureneminen on riski erityisesti kamppailu- ja kontaktilajien harrastajille, sillä laajentunut perna voi iskun voimasta revetä ja aiheuttaa pahan verenvuodon. Ihminen pärjää ilman pernaa, mutta sillä on tehtävänsä elimistön puolustusmekanismissa.
Kevyt liikunta pitää kuntoa yllä
Infektion aikana yleiskunto heikkenee väistämättä. Esimerkiksi viikon kestäneestä kuumetaudista toipumiseen ja sairautta edeltäneen suorituskyvyn saavuttamiseen saattaa kulua viikkoja, jopa kuukausia. Osittain hidas kunnon palautuminen johtuu infektion aiheuttamasta katabolisesta tilasta ja osittain levosta.
Levossa aerobinen kunto eli kestävyys ja lihaskunto heikkenevät nopeasti: viikon kestäneen kuumeisen infektion aikana aerobinen kunto laskee jopa 25 prosenttia. Yleiskunnon säilymisen kannalta on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa infektiopotilaat lähtevät liikkeelle.
Heti kuumeen, kohonneen leposykkeen ja väsymyksen helpotettua potilaan kannattaa makaamisen sijaan lähteä vaikkapa kevyelle kävelylenkille – kunnon mukaan. Infektion alkuvaiheessa flunssapotilaan on aina syytä levätä muutama päivä. Jos yleisoireita ei ole, voi liikunnan aloittaa varovasti kevyellä aerobisella harjoittelulla. Kevyen liikunnan määritteleminen ei ole yksiselitteistä.
Alkuvaiheessa ei missään tapauksessa ole tarkoitus yrittää parantaa kuntoa tai kilpailla. Ylipäätään omaa kroppaansa kannattaa kuunnella ja yleistä väsymystä kunnioittaa. Kilpa- ja ammattiurheilussa otetaan riskejä, koska panokset ovat kovemmat ja flunssaturistin leima raskas kantaa. Yksilön terveyden kannalta kipeänä urheileminen ei kuitenkaan koskaan ole järkevää.