Puhdasta ruokaa suosiva noudattaa aikamme suurta trendiä, clean eatingiä. Puhtaassa syömisessä on paljon hyvää, mutta myös hörhöilyä. Poimi siitä parhaat palat.
Jos ajattelet, että lautaselle kannattaa kasata ruokaa mahdollisimman alkuperäisessä muodossa, taidat olla clean eatingin kannattaja. Puhtaan syömisen juuret puskevat fitness ja kuntosalikulttuurin uumenista. Alkujaan se oli saliniilojen tapa tankata: ruokavalio sisälsi runsaasti hiilihydraatteja ja proteiinia mutta erittäin vähän suolaa ja rasvoja.
Siisti syöminen ei perustu tutkimuksiin: urbaani legenda kertoo sen olevan amerikkalaisen fitnesslehden päätoimittajavaimon keksintö. Niin tai näin, perusidea kuulostaa simppeliltä: vältä prosessoitua ruokaa sekä lisäaineita, ja syö ravintorikasta, puhdasta ja mahdollisimman alkuperäistä ruokaa.
Näiden teesien taakse kätkeytyy kuitenkin tukku kysymysmerkkejä ja suoranaisia harhauskomuksia. Ruokavalion hyvät puolet ovat kiistattomia: paljon tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Laadukkaita ja käsittelemättömiä proteiininlähteitä. Täysjyväviljoja ja hyviä rasvoja. Maltilla tai ei lainkaan sokeria, valkoista viljaa, runsassuolaisia eineksiä, höttöhiilareita ja tuhannella ekoodilla kyllästettyjä valmissooseja.
Puhdasta ruokaa vai turhaa demonisointia?
Paljon sporttailevan on syytä varoa ”liian terveellisen” syömisen ansaa. Ravinteikas proteiini ja kasvispitoinen ruoka tuo kylläisen olo tehokkaasti, mutta saattaa jättää päivän kalorisaldon miinukselle. Hyvät rasvat viimeistelevät treenaajan siistin syömisen.
Clean eatingin höpsösektorissa demonisoidaan hanavettä ja liputetaan varauksetta luonnollisuuden puolesta. Tämä johtuu osittain ruokavalion kalifornialaistausta – siellä appelsiinit poimitaan suoraan puusta ja aurinko paistaa aina. Kaikessa kannattaa kuitenkin käyttää maalaisjärkeä: Suomessa hanavesi on parhaimmillaan lähdeveden tasoista, eikä kaikki, mikä tulee luonnosta, ole automaattisesti puhdasta.
Teollisuuspaikkakunnalla viljellyissä kasviksissa voi olla raskasmetalleja, parapähkinöissä liiankin runsaasti seleeniä ja pellavansiemenissä kasvupaikasta riippuen kadmiumia. Syömällä monipuolisesti erilaisia kasviksia ja vihanneksia voi välttää kuormituksen kertautumisen.
Kaikki, mikä tulee luonnosta, ei ole automaattisesti puhdasta.
Prosessointi: pahis vai hyvis?
Prosessoitu ruoka ei kuulu puhtaasti syövän lautaselle. Mutta mitä oikeastaan on prosessoitu eli jatkojalostettu ape? Itsestään selvästi se tarkoittaa eineksiä, puolivalmisteita tai vaikkapa teollisia leikkeleitä, mutta moniko tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi porkkanan kypsentäminen on myös prosessoimista?
Hampaat irvessä ei käsiteltyä ruokaa kannata välttää, sillä esimerkiksi keho pystyy käyttämään kananmunan aminohappoja kypsennettynä raakaa paremmin, raaka peruna on kropalle lähes myrkkyä ja tomaatin ihmeaine, terveyttä edistävä antioksidantti lykopeeni imeytyy parhaiten ketsupista. Kypsentämättömien papujen lektiinit taas voivat aiheuttaa jopa ruokamyrkytysoireita.
Sen sijaan turhan prosessoinnin välttäminen viljoissa on fiksua, sillä jyvän kuorikerroksen poistaminen köyhdyttää ruuan ravintopitoisuutta. Viljatuotteissa kannattaa siis aina valita kokojyvävaihtoehto. Kokoliha on runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa sisältävää makkaraa parempi vaihtoehto. Rasvojen lähteinä kannattaa käyttää kasviöljyä, kalaa, pähkinöitä ja siemeniä transrasvapitoisten uppopaistettujen grilliruokien ja suolaisten valmisaterioiden sijaan.
Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, terveystieteiden maisteri Jan Verho
Lue myös:
Kiinnostaako clean eating? Näin syöt puhtaammin
Hyvinvoiva keho ja uusi ammatti – raakaruoka muutti Veera Kulmalahden elämän