André Heikius

Painonhallinta­lääkäri André Heikius: ”Syömisen ei pidä olla monimutkaista”

Painonhallinta­lääkäri André Heikius vannoo moni­puolisen syömisen nimeen. Omille lapsilleen hän haluaa olla esimerkki, joka uskaltaa myös tehdä virheitä.

André Heikius, 44

Painonhallinta­lääkäri Mehiläinen NEO Painon­hallintaklinikalla ja Suomen Lihavuus­lääkäriyhdistyksen toiminnanjohtaja sekä elintapaohjaus­yhtiö Edeventin perustaja ja lääketieteellinen johtaja.

Asuu: Turussa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

Harrastaa: Toiminnallista voimaharjoittelua, tennistä, monipuolisesti kirjallisuutta ja musiikin ­kuuntelua.

Unelmoi: Arjesta, jossa hän on riittävän läsnä nauttiakseen elämästä, ja jossa hän samalla tekee järkeviä kauaskantoisia päätöksiä esimerkiksi oman terveytensä suhteen.

Painotohtori-kirja (Tammi) ilmestyi elokuussa.

painotohtori.fi

Kuulun niihin, jotka syövät elääkseen, mutta nautin ­silti fine diningistä vaimoni kanssa. Olen aina suhtautunut ruokaan mutkattomasti enkä noudata mitään tiettyä ruokavaliota. Sen sijaan yritän syödä mahdollisimman monipuolisesti. Iän myötä ruokavalion terveellisyys on korostunut entisestään. Haluan saada ruuasta riittävästi energiaa päivän koitoksiin, ja siksi suosinkin ihan perinteistä lautasmallia. Syön paljon kasviksia, kalaa ja kanaa. Pari vuotta sitten vähensin punaisen lihan syömistä, joten lautasellani on yhä useammin kasviproteiinia. Aina välillä hyvä pihvi punaviinin kera on kuitenkin paikallaan.

Esimerkkinä oleminen ohjaa omaa syömistäni. Olen kolmen pojan isä ja haluan antaa lapsilleni hyvät eväät elämään myös ruokailutottumuksissa. Kasvikset ovat kuuluneet ruokavaliooni lapsesta saakka, ja yritänkin innostaa poikiani niiden pariin. Välillä pysähdymme yhdessä kaupan hedelmä- ja vihannesosastolle, ja pojat saavat täyttää ostoskorin kasviksilla. Aina esimerkkinä oleminen ei kuitenkaan onnistu. Se on täysin ok, sillä mielestäni lapsille on tärkeää näyttää myös omia epä­onnistumisia.

andre heikius
Personal trainer Mikko Äikäs laittaa lääkärin liikkumaan.

Vaikka vältän ­prosessoitua ruokaa, se ei tarkoita sitä, ­ettenkö söisi tai antaisi lasteni syödä herkkujakin. Jos syö 80-prosenttisesti terveellisesti, ei haittaa, vaikka välillä söisi karkkeja tai keksejä. Syömisen ei pidä olla liian ­monimutkaista eikä sitä kannata stressata liikaa, sillä elämä itsessään on tarpeeksi monimutkaista. Itselleen on tärkeää olla armollinen ja on hyväksyttävä, ettei syöminen mene aina nappiin. Olen huomannut, että omaan syömiseeni eniten haastetta tuovat stressi, liian lyhyet yöunet ja matkapäivät ulkomailla.

Syömiseen haastetta tuovat stressi ja lyhyet yöunet.

Painonhallinta­lääkärinä työskennellessäni kohtaan ­päivittäin ylipainoisia ihmisiä. Itselläni ei ole koskaan ollut varsinaisia ongelmia painon kanssa, mutta ammatti tuntui kutsumukselta tajutessani, ettei ylipainoon ja painonhallintaan perehtyneitä lääkäreitä ollut tarpeeksi suhteessa siihen, miten monia ylipaino ­koskettaa.

Potilaani kyselevät minulta paitsi ravitsemukseen myös liikuntaan liittyviä kysymyksiä. Välillä he haluaisivat tietää, mikä urheilulaji kuluttaisi eniten kaloreita. En kerro sitä, sillä haluan jokaisen kokeilevan eri lajeja ja valitsevan juuri itselle sopivan tavan liikkua. Liikuntaan ei kannata suhtautua kulutus mielessä vaan ilon kautta.

Suosin arkiaktiivisuutta ja olen paljon lasteni kanssa ulkona. Kahdesti viikossa treenaan personal trainerini Mikko Äikkään johdolla. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä aiemmin saatoin jättää lihaskuntotreenit väliin kiireeseen vedoten. Mikolle en kehtaa soittaa ja sanoa: ”Nyt en ehdi”. Treenit koostuvat toiminnallisesta voimaharjoittelusta ja ovat aina erilaisia, mikä on ­ollut todella kivaa. Täytyy silti tunnustaa, että saan harvoin kovia endorfiinikiksejä liikunnasta. Liikunta ja monipuolinen ruoka­valio yhdessä auttavat minua kuitenkin voimaan paremmin, joten liikun mielelläni.

Tilaa Fit!

Lue myös:

Voiko intuitiivinen syöminen olla terveellistä?

Näin otat meal preppauksen avuksi painonhallintaan

Bloggaaja Anna Saivosalmi: ”Syömisestä ei pitäisi tehdä hankalaa”

 

Teksti Maiju Karhunen
Kuvat Katri Lehtola