Mount Everestin valloittanut vuorikiipeilija Anni Penttilä antaa viisi oppia, joiden avulla selätät oman treenihaasteesi!
Vuorikiipeilijä Anni Penttilä, 28, valloitti Mount Everestin toukokuussa. Hän on nuorin suomalainen, joka on käynyt tämän maailman korkeimman vuoren (8848,86 m) huipulla.
Anni innostui vuorikiipeilystä 16-vuotiaana Annapurna Circuit -vaelluksella ja on kiivennyt jo 18 vuorella.
”Vuorikiipeilyssä viehättää eniten perusasioiden äärellä oleminen: käveleminen, syöminen ja nukkuminen määrittelevät koko reissun. Toisin kuin arjessa, vuorilla ei ole häiriötekijöitä, vaan aitoa läsnäoloa hetkessä.”
Hän asuu Helsingissä avopuolisonsa kanssa ja työskentelee digimarkkinoinnin yrittäjänä sekä matkanjohtajana matkatoimisto Aventurassa.
Everestiä varten Anni treenasi päivittäin 15–20 tuntia viikossa muun muassa kantamalla 18 kilon rinkkaa kuuden tunnin mäkitreeneissä.
Kun kiipeää maailman korkeimmille huipuille, oppii väistämättä, mistä itsensä voittamisessa on kyse. Tässä Mount Everestin valloittaneen Anni Penttilän viisi oppia, joiden avulla selätät oman treenihaasteesi!
1. Välillä treeni tuntuu niin raskaalta, että tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä karkkihyllyn kautta kotiin
Annin oppi vuorilta: Oma mieli on vahvin lihas. Onnistumisen kannalta tärkeintä on se, millaisia keskusteluja käy oman päänsä sisällä: lannistaako, ruoskiiko vai tsemppaako itseään?
”Vuorilla ollaan pitkiä aikoja omien ajatusten kanssa, joten itsensä tsemppaamisen merkitys on kirkastunut. Onnistumisen kannalta tärkeintä on se, millaisia keskusteluja käy oman päänsä sisällä: lannistaako, ruoskiiko vai tsemppaako itseään? Monesti olen jaksanut jatkaa matkaa vain ajatusteni voimalla.
Alaskan vuorijäätiköillä epäilin, jaksanko kolmen viikon vaelluksen loppuun. Kannoin 70-kiloista rinkkaa selässäni ja vedin painavaa ahkiota perässäni. Oma köysistöni veti vielä kolmen köysistön retkikuntaa osan ajasta. Kuljimme 55 minuutin pätkiä 4–10 kertaa päivän aikana. Kun voimat olivat loppua, muistutin itseäni, että kohta tulee taas tauko ja saan levähtää. Mietin myös, kuinka pieni hetki 55 minuuttia on koko elämästäni ja ajatus auttoi jaksamaan aina yhden etapin kerralla. Kun ison tavoitteen pilkkoo pieniin osiin, se on mahdollista saavuttaa.
Oma mieleni on vahvin lihakseni, sillä muut lihakseni uskovat kaiken, mitä ajattelen. Jos ajattelen, että jaksan kyllä, lihaksetkin tottelevat.
Haasteiden keskellä ammennan voimia ’miltä tuntuu, kun onnistun’ -ajatusleikistä. Mietin, kuinka mahtavalta minusta tuntuu, kun olen kaikkien vaikeuksien jälkeen huipulla. Kuvittelen jo etukäteen mielessäni, miten hienot huiputuskuvista tulee!”
2. Haluaisin kokeilla jotain uutta lajia, kuten twerkkausta, mutta pelkään mokaavani tunnilla
Annin oppi vuorilta: Epävarmat tilanteet paljastavat itsestä uusia puolia. Jos ei koskaan laita itseään epämukavuusalueelle, ei voi löytää itsestään uusia vahvuuksia.
”Jos ei koskaan laita itseään epämukavuusalueelle, ei voi löytää itsestään uusia vahvuuksia.
Olin aina pitänyt itseäni kärsimättömänä tyyppinä, vaikka tiedän, ettei kärsimättömyys ole hyvä piirre vuorikiipeilijälle. Kolme vuotta sitten kiipesin Baruntse-vuorella Nepalissa, kun myrsky iski juuri, kun olimme viimeisellä leiripaikalla 6400 metrin korkeudessa. Jouduimme odottamaan parempaa säätä teltassa viisi päivää ilman mitään viihdykettä. Näiden viiden päivän aikana oivalsin, että olen sittenkin kärsivällinen. Jaksan kyllä odottaa, kun tavoite ja motivaatio ovat kohdillaan.
Kävin ulkoilemassa tunnin ajan teltan läheisyydessä joka päivä ja se auttoi minua jaksamaan. Viiden päivän jälkeen odotus palkittiin ja pääsimme jatkamaan huipulle asti. Kärsivällisyyden oppiminen on tuonut mukanaan sisukkuutta: en luovuta ensimmäiseen vastoinkäymiseen.”
3. Kun jaoin Instassa saliselfien, muut kommentoivat sitä nauru-emojeilla. Nyt ei enää huvita treenata
Annin oppi vuorilta: Vastaa itsellesi, älä muille. On tärkeää selvittää itselleen, miksi tekee sitä, mitä tekee. Treenaatko muiden hyväksynnän vai oman sisäisen motivaatiosi takia?
”On tärkeää selvittää itselleen, miksi tekee sitä, mitä tekee. Treenaatko muiden hyväksynnän vai oman sisäisen motivaatiosi takia?
Oma julkinen projektini Everestin valloituksesta on tuonut kannustuksen lisäksi myös vähätteleviä kommentteja tyyliin ’Everesthän on kuin Disneyland…’ Aluksi otin paineita muiden mielipiteistä, mutta sitten aloin pohtia tarkemmin omaa motivaatiotani – miksi Everestin valloitus on minulle oikeasti tärkeää?
Kysyin miksi-kysymyksen itseltäni viisi kertaa ja pääsin oman ydinmotivaationi lähteille: Vuorikiipeily on minulle tärkeää, koska se tuo itsessäni esiin vahvan läsnäolon kokemuksen.
Kun oivalsin, että kiipeän täysin itselleni ja toteutan omaa unelmaani, muiden ajatukset muuttuivat toissijaisiksi.
Samalla tavalla kuka tahansa voi selvittää oman ydinmotivaationsa. Kun pystyt vastaamaan viiteen miksi-kysymykseen, tiedät oman motivaatiosi. Se auttaa jaksamaan myös silloin, kun marraskuun pimeällä ei tekisi mieli lähteä ulos treenaamaan. Tiedät, miksi teet mitä teet.”
4. Olen treenannut salsaesitystä tanssikoulun kevätjuhliin, mutta olen alkanut pelätä, että sairastun juuri ennen esitystä
Annin oppi vuorilta: Kun pelottaa, keskity hengitykseen. Hengitysharjoitukset ovat tärkein työkaluni mielen rauhoittamiseen.
”Joskus voi iskeä pelko, vaikka mitään konkreettista hätää ei olisikaan. En ole juuri pelännyt vuorilla ennen kuin putosin Alaskassa lumipeitteiseen kuoppaan ja jalkani rusahti. Tiesin, että se reissuni loppui siihen. Koska sää oli huono, jouduin odottamaan helikopteria kaksi päivää. Silloin aloin miettiä, entä jos olisi sattunut pahemmin. Tapahtuneen jälkeen iski kuolemanpelko ja aloin nähdä painajaisia.
Olen käsitellyt pelkojani puhumalla niistä avoimesti kotona ja arvioimalla, ovatko ne realistisia ja ajankohtaisia. Ennen vuorimatkaa käyn myös mielessäni etukäteen läpi, miten toimin ja reagoin, jos sattuukin jotakin suunnitelmista poikkeavaa.
Hengitysharjoitukset ovat tärkein työkaluni mielen rauhoittamiseen. Aluksi keskityin hengitykseeni vain minuutin ajan, mutta vähitellen olen kasvattanut aikaa viiteen minuuttiin. Ei haittaa, vaikka ajatus harhautuu kesken harjoituksen – tärkeintä on viedä huomio vain takaisin hengitykseen.
Jos herään yöllä murehtimaan, muistutan itseäni siitä, etteivät asiat muutu miksikään murehtimalla ja keskityn omaan hengitykseeni. Se rauhoittaa mielen.”
5. Ystäväni haastoi minut Naisten Kympille, mutta pelkään, ettei kuntoni riitä
Annin oppi vuorilta: Vain kokeilemalla voi oppia. Olen oppinut, että jännitys on merkki siitä, että tähän haasteeseen kannattaa tarttua.
”Ennen jokaista vuorivaellusta yritän arvioida taitotasoni mahdollisimman realistisesti: riittääkö kokemukseni tähän haasteeseen? Yleensä aliarvioin omia taitojani, joten keskustelen myös retkikunnan johtajan kanssa ja hän kannustaa yleensä lähtemään.
Olen oppinut, että jännitys on merkki siitä, että tähän haasteeseen kannattaa tarttua. Vuorilla joutuu yhtenään jännittäviin tilanteisiin, joissa ei ole ollut koskaan aiemmin. Silloin muistutan itseäni siitä, että vain kokeilemalla saan selville, onko minusta tähän. Epäonnistumisia tulee väistämättä, mutta tärkeintä on, että niistä oppii.
Joka kerta, kun heittäytyy rohkeasti omalle epämukavuusalueelle, oppii uutta. Myös silloin, jos epäonnistuu!”
Lue myös: