Uimahyppääjä Lauren Hallaselkä, 16, saa parhaat kiksit täydellisesti onnistuneesta hypystä.
”On täysin sattumaa, että kiinnostuin juuri uimahyppäämisestä. Opin uimaan neljävuotiaana, ja muistan kuinka kävin vanhempieni kanssa silloin tällöin uimahallilla. Kerran siellä oli ryhmä treenaamassa uimahyppyjä ja sanoin äidille, että tuo näyttää hauskalta, haluan kokeilla. Niinpä aloitin alkeiskurssin paikallisessa seurassa seitsemänvuotiaana. Aika pian valmentaja huomasi, että minulla oli lahjoja ja ehdotti siirtymistä edistyneempien joukkoon.
Uimahyppy on lähempänä voimistelua kuin uimista. Hyvän uimahyppääjän tärkeimpiä ominaisuuksia ovat venyvyys, voima ja kyky hahmottaa hyppyjä.
Venyvyyttä ja voimaa voi treenata, mutta ilman luontaista avaruudellista hahmotuskykyä ei voi menestyä. Omat vahvuuteni ovat juurikin hyppyjen visualisoinnissa ja tekniikassa. Olen saanut kehuja siitä, että hyppyni ovat viimeisteltyjä – linjat ovat kauniita ja varpaat aina ojennettu. Uimahypyssä on oltava silmää yksityiskohdille ja estetiikalle. Hyppylajini on 3 metrin hyppy ponnahduslaudalta.
Osallistuin ensimmäisiin harrastekisoihin 11-vuotiaana. Jännitin todella paljon, en edes muista enää miten kisoissa meni. Toissa kesänä voitin hopeaa nuorten EM-kisoissa ja tänä vuonna olin mukana aikuisten MM-kisoissa Gwangjussa, jonne pääsy ylitti kaikki tavoitteeni. Kilpailen nuorten sarjan lisäksi myös aikuisten kilpailuissa saadakseni kokemusta. Enää isotkaan kisat eivät jännitä. Pidän tavoitteen kirkkaana mielessä ja keskityn siihen.
Treenaan seitsemän kertaa viikossa, mutten koskaan viikonloppuisin. Kahtena arkipäivänä on siis sekä aamu- että iltatreenit. Treeneihin kuuluu paljon muutakin kuin altaassa oloa, esimerkiksi hyppyjen harjoittelua akrobatiamatolla, kuntopiiriharjoittelua, pilatesta, kehonhallintaa ja fysiikkavalmennusta. Toisin kuin voimistelijat, treenaamme enemmän alaraajoja, sillä vahvat jalat ovat lautahyppääjälle tärkeämmät kuin vahva yläkroppa.
Laudalta hypätessä ponnistuksen ajoittaminen on todella tarkkaa. Kropan on toimittava automaattina, sillä suoritushetkellä ei voi ajatella mitään. Ylianalysointi pilaa suorituksen. Jos hyppää väärällä hetkellä, lauta pamahtaa hyppyä vastaan ja se epäonnistuu. Kisoissa tuomarit huomaavat pienenkin virheen ja siitä vähennetään pisteitä. Palkitsevinta on se, kun haastavan hypyn kaikki elementit osuvat juuri kohdalleen ja suoritus onnistuu täydellisesti. Laji on antanut minulle terveet elämäntavat, rautaisen peruskunnon sekä opettanut kärsivällisyyttä. Aina ei voi voittaa eikä epäonnistuminen koskaan tarkoita sitä, että peli olisi kokonaan menetetty.”
Lue myös:
Fiilistelijä vai hikari? Tee testi ja selvitä millainen liikkuja olet
Ainon voltista seurasi halvaus: ”Olin tehnyt saman hypyn satoja kertoja”