Johanna ja Maria treenaavat ja tekevät terveellisiä valintoja yhtä paljon, mutta loppusummassa on kahden nollan ero.
Johanna: ”En kadu yhtäkään euroa, jonka olen tuhlannut kroppaani”
Johannan kuukauden liikuntakulut:
3 salijäsenyyttä 105 e
Valmennus ja PT-treenit 268 e
Lisäravinteet ja vitamiinit 178 e
Treenivaatteet ja -kauneus 235 e
Hieronta, osteopatia ja fysioterapia 216 e
Treenivälineet 25 e
Yhteensä 1027 e
”Minulla on kolme salikorttia. Kaikilla on tehtävänsä: vakiosali on kätevästi lähellä kotia, kakkossalilla käyn kavereiden kanssa ja kolmannella personal trainerin ohjauksessa. Vaikka rauta painaa saman verran kaikkialla, vaihtelu piristää.
Jäin koukkuun saliin nelisen vuotta sitten, kun tein elämäntaparemontin. Nyt treenaan 10 tuntia viikossa. Teen viisi 90 minuutin salirääkkiä ja kolme tunnin aerobista. Pakollisina lepopäivinä saatan ajaa salin ohi ja fiilistellä, että kohta taas pääsen tuonne.
Olen hurahtanut myös Hypoxi-hoitoihin, joissa kohdennetaan rasvanpoltto tietyille alueille. Kuukauden sarja maksaa 700 euroa. Se on ihanaa hemmottelua.
Ostan paljon mieluummin treeni- kuin arkivaatteita. Treeniaika on kaikkein kivointa, ja olen treenireleissä myös vapaa-ajalla. Tärkeintä on, että treenivaatteet näyttävät ja tuntuvat hyvältä. Se motivoi pistämään parastani salilla. Vanhoja verkkareita en vetäisi päälleni kirveelläkään. Haluan tuntea oloni hehkeäksi. Muutama satanen kuussa on pieni hinta siitä.
Kehonhuolto on toinen iso rahareikä. Siihen menee 300 euroa kuussa. Käyn hierojalla, fysioterapeutilla ja osteopaatilla, jotta kehoni on iskussa. Kotona makoilen infrapunapussissa, joka maksoi 500 euroa.
Lue myös: 3 x tyylikkäimmät urheiluvaatteet, jotka sopivat myös kuntosalin ulkopuolelle!
Lisäravinteita ja laatukahvia
Ruokakauppaan palaa 500 euroa kuussa. Jättiannokset naurattavat työkavereita, mutta annoskokoa voisi jopa kasvattaa. Liha, kana ja kalkkuna maksavat, samoin rahkat, kasvikset ja marjat. Täydennän lautasta vielä vitamiineilla ja lisäravinteilla. Juon kahvia kuutisen kuppia päivässä pysyäkseni vireessä. Olen koukussa laatukahveihin, ja 200 gramman paketti lempikahviani maksaa kympin. Tyyristä mutta arjen luksusta.
Kaikki rahani kuluvat liikuntaan ja terveelliseen elämään. Mutta miksi ei, treenihän on parasta elämässä! Olen laihtunut parissa vuodessa parikymmentä kiloa ja saanut uuden sykkeen arkeen. Kun katson peiliin, en kaipaa yhtään euroa, jonka olen tuhlannut kroppaani.
Kavereilta ja perheeltä kuulen rahanmenostani hyväntahtoista päivittelyä. Jännää, sillä eihän kukaan arvostele kalliin auton ostajaa. Rahankäyttö on suhteellista. Joku toinen vinguttaa sekunnissa tonnin merkkilaukun, minä ylläpidän terveellistä elämääni samalla rahalla koko kuukauden. Teen rahani hyväpalkkaisessa kokopäivätyössä ja bloggaamalla. En tuhlaile baareissa tai ravintoloissa, tarvitse koruja tai matkustele monta kertaa vuodessa. Uskon, että aikanaan kiikkustuolissa istuva Johanna myhäillen kiittää valintojani. Elän täysillä, maksoi mitä maksoi.”
Lue myös: Nyt laitetaan kroppa kuntoon – näin teet oman treeniohjelmasi
Maria: ”Ahdistun lenkkareiden ostamisesta”
Marian kuukauden liikuntakulut:
Joogatunnit 40 e
Uimahallimaksut 16 e
Yhteensä 56 e
”Ahdistun kuluttamisesta. Fiilikseni nousee siitä, että voin olla ilman tai kierrättää. Iloitsen, kun voin laittaa vanhan mainospaidan salille. Luokkaretkelle hankitut Adidaksen tuulihousut palvelivat vuosia, vaikka ne lepattivat tuulessa ja jouduin vähän väliä solmimaan resorien rikkinäisiä kuminauhoja.
Hankin treenivarusteita vain pakon edessä, silloinkin säästellen. Vaikka uin säännöllisesti, ostin uuden, edullisen uimapuvun vasta, kun vanha kirjaimellisesti hapertui käsiin.
Vasta osallistuessani ensimmäiselle puolimaratonilleni ostin juoksutrikoot ja -takin. Ne ovat palvelleet jo seitsemän vuotta. Samoilla trikoilla olen painellut 20 puolimaratonia, 10 maratonia ja kaksi ultramaratonia. Takki on kulahtanut mutta toimiva.
Treenikenkiä joudun ostamaan puolentoista vuoden välein. Se ahdistaa. On karmiva ajatus, että pieni thaimaalaistyttö on liimannut ryöstöpalkalla tossujeni saumoja. Käytän vanhoja pareja uusien rinnalla, kunnes pohjat irtoavat. Loppuun kulutetuilla teen kävelylenkit.
”Teollisiin geeleihin ja urheilujuomiin en rahojani syytäisi”
Ympäristösyistä en autoile ja julkisiakin käytän harvoin, sillä pyöräilen kaikki matkat. Pelkästä arkipyöräilystä kertyy 3 000 kilometriä vuodessa. Poljen vanhassa tuulitakissa säällä kuin säällä. Ennen suhasin äidin kantturalla, jonka ketjut irtosivat ylämäissä. Ostin vihdoin oman pyörän, jonka toivon pelittävän seuraavat 10 vuotta.
Ihmiset yrittävät nostaa statustaan ja ostaa hyvää oloa haalimalla tavaraa. Kilpavarustelu näkyy kaikkialla. On hienompaa kertoa käyvänsä 200 euroa kuussa maksavalla crossfitsalilla kuin jumpata kirjastosta lainatun DVD:n tahtiin.
Ruokaan ja kisamaksuihin laitan rahaa. Tosin vegaanius tuo säästöä. Teollisiin geeleihin ja urheilujuomiin en rahojani syytäisi. Taatelipohjaiset raakapatukat, banaanit ja suolapähkinät toimivat fantastisesti.
Kisamaksuissa ei voi kitsastella, ja tapahtumat ovat motivaationkin kannalta tärkeitä. Niissä on plussaa myös kylkiäiset, kuten saippuanäytteet ja juomapullot. Ilmaiseksi jaettua teknistä paitaa käytän vuosikaudet.
Viime kesänä osallistuin Lapissa 55 kilometrin ultrajuoksuun. Lähdössä kurkin supervarusteltuja kisakavereita. Oli hengittävää matskua ja jos jonkinmoista härpäkettä. Minulla oli vanhat perustrikoot ja sukulaiselta saatu liian iso juomareppu. Mietin, olenko väärässä seurassa. Kun starttipistooli kajahti, kaikki unohtui. Eihän sitä varusteilla juosta. ”
Julkaistu alunperin Fit-lehdessä 3/2016.
Lue myös:
Joko tiedät mitä tarkoittaa meal prepping? Katso 9 vinkkiämme!