Seinäjokelainen Hilkka Luukko sairastaa nivelrikkoa. Hän saa iloa läheisistä, liikunnasta ja siitä, että voi auttaa muita.
Nivelrikko on sairaus, josta kärsii puoli miljoonaa suomalaista. Tauti on harvinainen alle nelikymppisillä, ja eniten se koskettaakin ikääntyviä. Näin kävi seinäjokelaiselle Hilkka Luukollekin, 62.
− Nivelissäni on ollut lieviä oireita vuosia, mutta viisi vuotta sitten oireet pahenivat. Oikean jalan varpaissa ja nilkoissa oli sellaisia muutoksia, että ne
jouduttiin operoimaan, Hilkka kertoo.
Normaalisti nivelrusto uusiutuu jatkuvasti, mutta nivelrikossa rusto tuhoutuu. Kun ruston koostumus muuttuu, tukiverkko löystyy. Rustosta voi myös irrota nivelen sisään pieniä paloja, jotka voivat aiheuttaa luuhun halkeamia. Muutokset aiheuttavat kipua ja rajoittavat nivelen normaalia toimintaa.
Hilkan varpaissa oli nivelrikolle tyypillisiä luumuutoksia. Ne ovat kivuliaita ja rajoittavat nivelten liikkeitä. Tästä syystä varpaiden luita naulattiin ja nilkkaan kiinnitettiin tukilevy. Operaation tarkoitus oli helpottaa liikkumista.
− Jalka oli kuusi viikkoa kipsissä, ja jouduin liikkumaan kepeillä. Kotona apuna oli alussa pyörätuoli, koska painoa ei voinut varata leikatulle jalalle ollenkaan.
Toipumisessa lonkat joutuivat koville ja pian nekin alkoivat oireilla. Tämän vuoden maaliskuussa Hilkalle asennettiin oikeaan lonkkaan tekonivel, elokuussa sitten toiseen.
Nivelongelmainen liikkuu vedessä
− Olen aina ollut liikkuvainen. Nuorena harrastin maastojuoksua, ja olen pohtinut, olisiko epätasaisessa maastossa juokseminen ollut alkusysäys nivelrikolleni.
Selkeää syytä on kuitenkin vaikea tietää, sillä lääketiedekään ei ole vielä täysin selvittänyt, mikä aiheuttaa nivelruston ja nivelalueen kudosten tuhoutumisen. Joskus rustovaurio voi syntyä vamman myötä ja myös pitkäaikainen mekaaninen rasitus voi vaurioittaa nivelrustoa.
− Olen työskennellyt pitkään keittiöalalla, ja sehän on pelkkää jalkojen päällä olemista. Vaikka minulla on ollut hyvät työkengät, on alusta ollut kova. Se on raskasta selälle ja jaloille, hän pohtii.
Nivelvaivoihinkin pätee vanha kunnon ”liike on lääke” -resepti. Keittiössä Hilkka on saanut askeleita päiväänsä, ja lisäksi hän on käynyt säännöllisesti kuntosalilla lähes koko ikänsä. Työmatkat ovat usein taittuneet pyöräillen. Kun nivelvaivat pahenivat, liikuntatottumukset muuttuivat.
− Pyrin nykyisin liikkumaan kykyni mukaan. Olen jo vuosia käynyt uimahallilla vesijumpassa. Meillä on Seinäjoella monitoimiallas, jossa pystyy myös itsenäisesti monitorin avulla jumppailemaan. Se on ollut hyvä juttu.
Joskus Hilkka myös juoksee vedessä niin, että jalat osuvat pohjaan. Vaikka vedessä liikkuminen on rankkaa, on altaasta noustessa aina virkeä olo. Pyöräily on nyt jäänyt, mutta kotona hän treenailee kuntopyörällä päivittäin lyhyissä jaksoissa.
− Liikuntaa ei kannata lopettaa, sillä varmasti löytyy jokin sopiva laji. Uinnin lisäksi ulkoilen ja nautin lintujen laulusta ja siitä, että raikas ilma virkistää.
Nivelrikon kanssa päivä kerrallaan
Nivelrikkoon kuuluu ikävä särky ja kipu. Välillä ne äityvät luuhun saakka. Hilkan kipuja on hoidettu särkylääkkeillä. Lisäksi hän syö glukosamiinia, jonka uskoo hidastaneen sairautensa etenemistä.
− Glukosamiinin vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta koen, että minua se auttaa. Ostan aina kaikkein vahvinta valmistetta ja syön yhden tabletin päivässä, Hilkka kertoo.
Kivut ja liikkumisen vaikeudet toki haittaavat elämää, mutta Hilkka pyrkii pitämään mielensä positiivisena. Kun masentaa, tukijoukot, mies, lapset ja lapsenlapset, tsemppaavat.
− Pyrin elämään päivä kerrallaan. Jos on vaikea päivä, ajattelen, että huomenna voi jo olla paremmin.
Uutta intoa Hilkka on saanut Suomen Nivelyhdistyksen toiminnasta. Hän avustaa yhdistyksen etäjumpissa ja samalla vähän itsekin treenaa oman vointinsa mukaan. Lisäksi hän on aloittamassa vertaistukikoulutuksessa.
− On mukavaa, jos voin olla edes vähän tukena ja auttaa muita ihmisiä sairauteen liittyvien pelkojen kanssa ja sopeutumaan tilanteeseensa, hän miettii.
Lue myös: