Nanna Karalahti: ”Taito ja voima ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö”

Urheilu on ollut pienestä pitäen minun juttuni. Harrastin lapsena taitoluistelua sekä jalkapalloa, molempia yhtä suurella intohimolla. Rakastin luistelua, vaikka jännitin esiintymistä. Monesti kisamusiikkini yhä jatkui, kun minä poseerasin jo loppuasennossa. Vedin ohjelman pikavauhtia läpi, jotta pääsisin nopeasti pois yleisön edestä. Jalkapallossa tykkäsin siitä, että kaikki tehtiin tiiminä.

Olin nuorena poikamainen ja kehityin myöhään. Valmentajat sanoivat, etteivät lihakset tartu minuun ja sain jatkuvasti vahtia syömisiäni. En ulkonäköpaineiden takia vaan siksi, että olin niin hoikka. Kun sitten mursin jalkani luisteluharjoituksissa ja jouduin jättämään urheilun puoleksi vuodeksi, kehityin viimein naiseksi.

Fitnessmalli-kisat, joihin osallistuin parikymppisenä, olivat päähänpisto, jossa pääsin täyttämään potemaani tavoitteellisuustyhjiötä. Koska kyse oli osittain kauneuskilpailusta, osallistujilta ei ensin edellytetty laihduttamista tai muuta rääkkiä. Finaalissa ääni muuttui ja meidän vaadittiin olevan niin kireässä kunnossa kuin mahdollista. Halusin pärjätä annetussa tavoitteessa, joten tein mitä käskettiin ja tulin kisoissa kolmanneksi.

Fitness-maailma oli outo, sillä olen aina arvostanut urheilua tekojen kautta, enkä ollut koskaan treenannut pelkästään kehonkuvan takia. Osallistuin kuitenkin muutamiin kisoihin tuttujen kannustuksesta. Kun tulin alas lavalta, olo oli tyhjä. Fitneksessä treenaamisesta puuttui mielestäni kokonaan itse suoritus.

Raskaus muutti kehonkuvani täysin. Olin fitneksen ansiosta todella kuivassa kunnossa ja tottunut niin kovaan treeniin, ettei tavallinen liikunta tuntunut enää miltään. Raskaana muutokset oli hyväksyttävä. Etenkin synnytys opetti arvostamaan kehoa eri tavalla kuin koskaan ennen. Äidiksi tulon jälkeen ihailen vielä enemmän sitä, mihin kehoni pystyy, kuin sitä miltä se näyttää.

En kyttää vaakaa, vaan kuuntelen kroppaani.

Haluan olla vartaloni kanssa samalla puolella, en sitä vastaan. Siksi suosin nykyään enemmän avaavia ja venyttäviä harjoituksia, kuin jatkuvaa kehoni haastamista. Jooga tai metsässä kävely on yhtä arvokasta liikuntaa kuin salitreeni. Treenaamisessani on myös oltava joku konkreettinen, liikunnallinen tavoite. Juuri nyt haluan opetella vielä taitavammaksi käsilläseisojaksi.

Terveellisillä valinnoilla tavoittelen hyvää fiilistä ja arjessa jaksamista. Kevyt ja energinen olo on minulle tärkeämpi hyvinvoinnin mittari kuin pyöreät pakarat. Roskaruoka saa olon tukkoiseksi ja kropan väsyneeksi. Urheilun ja terveellisen aterian jälkeen fiilis on kevyt, vaikka kiloja olisi ihan sama määrä kuin eilenkin. En kyttää vaakaa, vaan kuuntelen kroppaani.

Ruuhkavuosiarjessa ­liikunta on asia, joka pitää mieleni kirkkaana. Se myös vaikuttaa siihen, miten syön ja nukun. Toinen asia, josta en tingi, on ura, sillä kyse ei ole vain työstä vaan intohimoni toteuttamisesta. Raamien rikkominen oli ensin vaikeaa Jerelle, ­sillä hänellä oli vanhanaikaisempi käsitys siitä millaisia naisen ja miehen roolit perheessä ovat. Olen kuitenkin parempi äiti ja puoliso, kun saan parina päivänä viikossa keskittyä omiin ­juttuihini.

Sauna on paikka, jossa rentoudun täysin. Siellä pääsen hiljentymään ja lataamaan akkujani. Jokailtainen saunahetki yhdessä Jeren kanssa on pieni arjen teko, josta pidämme kiinni, vaikka olisimme kuinka kiireisiä ja väsyneitä.

Seuraa Nannaa Instagramissa. 

Tilaa Fit!

Lue myös:

Nanna Karalahti: ”;Kun treenaamisessa tärkeintä oli ulkonäkö, siitä katosi punainen lanka”

Salamatkustaja-blogia kirjoittava Satu: ”Crossfit herätti henkiin”

Maija kertoo raskauden vaikutuksista kehoon: ”Keskivartaloni oli kuin makaronia”