Maria Huntington: ”Ottelu haastaa mielen”

Seitsenottelija Maria Huntington miettii usein, miksi hän kilpailee. Onnistumisen tuottama euforia ja psyykkinen haaste innostavat jatkamaan.

Seitsenottelu alkaa aina 100 metrin ­aidoilla. Kun Maria Huntington, yksi Suomen lupaavimmista ottelijoista, astelee lähtötelineiden taakse, hänen ilmeensä on ­aina tiukan keskittynyt. Hän ravistelee jalkojaan, läpsyttelee reisiään ja varmuuden vuoksi vielä poskiaankin ennen kuin lähtee suoritukseensa. Aina samaan ­tapaan.

− Maneerit tulevat selkärangasta, en edes tiedosta niitä itse. Hassuilta näyttävät rutiinit luovat kuitenkin itsevarmuutta suoritukseen, tamperelainen Maria Huntington pohtii.

Itsevarmuutta tarvitaan, sillä jokaisen ottelukisan alkaessa hän miettii, miksi hän seisoo taas lähtöviivalla. Mieleen tulee ajatus, eikö aikuisella ihmisellä olisi mitään järkevämpää tekemistä. Edessä kun on kahden päivän rykäisy, josta palautuminen saattaa viedä kaksi kolme viikkoa.

Ottelussa henkinen kantti kovilla

Aitojen jälkeen kisataan ensimmäisenä päivänä vielä korkeushypyssä, kuulantyönnössä ja 200 metrin juoksussa. Toisena päivänä vuorossa ovat pituushyppy, keihäänheitto ja viimeisenä 800 metrin juoksu. Väsymys on ottelun aikana valtava, ja vaikka se olisi mennyt hyvinkin, kilpailijalle tulee jossain vaiheessa hetki, jolloin haluaa luovuttaa. Fyysisen kunnon lisäksi tarvitaan siis myös henkistä kanttia. Juuri siksi Maria jaksaa treenata ja kilpailla. Seitsenottelu kiehtoo, koska se on henkisesti erittäin vaativa laji – jos ei usko itseensä tai ole suoritukseensa henkisesti valmis, tuloksiakaan ei synny.

− Ottelu haastaa mielen äärimmilleen. Varsinkin lajien väliin jäävät tauot ovat jaksamisen kannalta hankalia. Väsymyksestä huolimatta täytyy motivoitua, vaikka oikeasti haluaisi jäädä nukkumaan eikä lähteä uudestaan kentälle.

Näitä otteluun liittyviä haasteita Maria käy ­läpi urheilupsykologin kanssa ennen kisoja. Kun haasteet tiedostaa, on helpompi antaa tunteiden tulla ja käsitellä ne. Työstämisen jälkeen jatketaan sitten seuraavaan lajiin sama draivi päällä.

− Olen oppinut, että etenen laji kerrallaan enkä liikaa stressaa tulevaa.

Viime vuosina Maria on takonut kovia ottelutuloksia, mikä johtuu luultavasti juuri urheilijana kasvamisesta. Niinpä Tokion olympialaisten siirtyminen koronan vuoksi ei loppujen lopuksi ollut kova takaisku.

− Minulla on ollut vuosi aikaa kehittyä fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti. Nyt minulla on paljon parempi mahdollisuus onnistua kisoissa.

Tokiossa Maria Huntingtonilla on  selkeä tavoite.

− Haluan olla kahdeksan parhaan joukossa. Se olisi meriitti, joka olisi siistiä saavuttaa tässä vaiheessa uraa.

Maria Huntington arvostaa tiimityötä

Maria jaksaa trenata myös otteluun liittyvien onnistumisen kokemusten ansiosta. Samanlaisia euforisia tunteita hän ei ole saanut mistään muualta. Niitä on kuitenkin vaikea selittää ihmisille, jotka eivät ole kokeneet samaa. Hankalaksi asian tekee myös se, että tunne on usein hyvin ­lyhytikäinen.

− Vuonna 2019 ylitin itseni ottelussa ja pääsin MM-kisoihin. Muistan olleeni euforisessa tilassa kentällä, mutta jo kävellessäni doping-testiin, tunne katosi. Mietin, tässäkö tämä nyt oli.­ ­Tämän pienen hetken takiako olen tehnyt kaiken?

Silloin Maria tajusi, että hän tarvitsee urheilulle vastapainoa. Hänelle on tärkeää, että elämässä on muutakin, joka tuottaa iloa. Urheiluun liittyviä suuria positiivisia tunteita kun pääsee kokemaan valitettavan harvoin. Myös pettymyksiä on helpompi käsitellä, kun ympärillä on hyvä tukiverkko. Puoliso, perhe ja ystävät sekä valmentaja, hieroja, urheilupsykologi ja ravitsemusvalmentaja tukevat kaikki omalta osaltaan Marian jaksamista.

− Seitsenottelu on yksilölaji, jota tehdään tiimissä. Jokainen tarvitsee ympärilleen tiimin, sillä kukaan ei pärjää yksin.

Oma tiimi takaa myös sen, että Maria pystyy keskittymään tekemiseensä sataprosenttisesti. Mitä paremmin hän menestyy ja mitä enemmän hän on esillä, sitä enemmän ihmisillä on hänestä myös mielipiteitä. Ainoa, jolla kuitenkin on lopulta merkitystä, on lähipiiri. Marialle riittää, että läheiset tukevat ja kunnioittavat hänen ­päätöksiään.

On hassua ajatella, että urheilija jaksaisi motivoitua joka päivä. Eihän aina tekisi mieli mennä töihinkään.

Syy panostaa

Huippu-urheilijan peruskuntokaudella mitataan kantti. Treenejä on usein kahdesti päivässä, ja tulee hetkiä, jolloin Mariakin haluaisi jäädä sohvalle syömään sipsejä.

− On hassua ajatella, että urheilija jaksaisi motivoitua joka päivä. Eihän aina tekisi mieli mennä töihinkään.

Kovan treenaamisen oheen Maria tarvitsee normaalia elämää, mökkiviikonloppuja, ­juhlia ystävien kanssa ja oleilua perheen kanssa. Jos elämä ei ole balanssissa, ei ottelustakaan tule mitään.

− On okei olla viikonloppulomalla ja olla treenaamatta pariin päivään. Se luultavasti tekee enemmän hyvää kuin se, että painaisin hirveällä höökillä eteenpäin.

Hän tekee kuitenkin kaiken urheilun ehdoilla: jos haluaa tuloksia, elämään ei mahdu peruskunto- ja kisakaudella valvottuja öitä tai bileputkia. Rennommin urheilija voi ottaa kisakauden jälkeen niin sanotulla ylimenokaudella. Silloin Maria Huntington on kaikkea muuta kuin urheilija-­Maria.

− Silloin voin olla miten haluan. Ei tarvitse miettiä nukkumaanmenoaikoja ja halutessani voin vaikka ryypätä koko viikon, hän sanoo nauraen.

Maria onkin tajunnut vuosi vuodelta selkeämmin sen, kuinka paljon huippu-urheilu vie tilaa muulta elämältä. Esimerkiksi lapsia hän ei voi nyt edes harkita, vaikka olisikin muuten valmis äitiyteen.

− Kun nyt panostan huippu-urheiluun, haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin, ettei aika menisi hukkaan.

Lue myös:

Nooralotta Neziri: Olen pohtinut, voisiko urheilun ja perheen yhdistää

Syömishäiriöstä toipunut Lotta Harala: ”Stressasin jokaista suupalaa”