Maastopyöräily on nouseva laji, sillä se on monipuolista ja tehokasta liikuntaa. Maastopyörän selässä pääsee huikeisiin luontokohteisiin.
Kankaapääläinen asiantuntijatyötä tekevä Merja Teikari, 39, ei ollut mikään innokas pyöräilijä, ennen kuin hurahti maastopyöräilyyn.
”Tykkään polkujuosta, mutta jalkani eivät oikein kestä sitä. Kun korona iski, ryhmäliikuntatunnit menivät tauolle. Maastopyöräilevä puolisoni oli jo aiemmin ehdottanut, että hommaisin pyörän, mutta olin aina torpannut asian.
Eräänä iltana istuin sohvalla, surffasin netissä ja päätin siltä istumalta, että hankin sittenkin maastopyörän. Puolentoista kuukauden kuluttua kotiin kuljetettiin juuri se pyörä, johon olin ihastunut. Kun puolisoni tuli töistä kotiin, hän viimeisteli pyörän ajokuntoon. Ajoin kodin lähellä olevalle kapealle polulle, ja kaaduin varmaankin neljästi. Silti maastopyöräily tuntui heti omalta jutulta.
Monipuolinen maastopyöräily
Maastopyöräilyssä parasta on liikunnan ja ulkoilun yhdistäminen. Pyöräily juurakkoisilla ja kivisillä metsäpoluilla on tosi raskasta, eikä kilometrejä kerry samalla tavalla kuin tasaisella. Maastopyöräily kehittää paitsi kuntoa, myös tasapainoa ja kehon hallintaa. Etenen maltilla, mutta silti kaatumisista voi tulla kolhuja. Työpäivän jälkeen käyn usein polkemassa 10–15 kilometrin lenkin. Viikonloppuisin saatan ajaa 20 kilometriä. Neulaspolut ovat suosikkejani.
Käyn toisinaan pyöräilemässä puolison tai kavereiden kanssa, mutta viihdyn metsässä myös yksin. En ole koskaan eksynyt, ja välillä saatan ajella jotain itselleni uutta polkua pitkin katsomaan, mihin se mahtaa viedä. On hyvä rohkaistua menemään yksin metsään, niin ei ole toisista riippuvainen, vaan lenkille voi lähteä milloin tahansa. Mukana minulla on aina juotavaa ja puhelin. En osaa vielä itse paikata rengasta, joten korjaussarjasta ei ole hyötyä! Tämän otan tavoitteekseni opetella.
Pyörässäni on hieman leveämmät renkaat kuin perusfillarissa. Siinä on loiva keulakulma, joten se tekee pyörästä helpommin etenevän kivikoissa ja juurakoissa. Lukkopolkimia en käytä, vaan minulla on flattipolkimet ruuvipiikeillä. Kypärääni saa kiinnitettyä otsalampun, joten pääsen lenkeille myös pimeällä.
Maastopyöräily on vaihtoehto retkeilylle
Maastopyöräily on loistavaa vastapainoa työlleni tietokoneen ääressä. Metsässä työajatukset eivät pyöri mielessä, vaan olen läsnä, eikä kiirettä ole koskaan. Pysähtelen katsomaan ympärilleni ja otan kuvia. Nautin luonnosta ja sen rauhasta.
Viime kesänä ajoin autolla pyörä mukanani 10 kilometrin päähän kotoa Kuninkaanlähteen retkeilyalueelle. Mukana olivat eväät ja riippukeinu. Pyöräilin ensin poluilla rauhassa, ja sitten kiinnitin riippukeinun. Kun makoilin, ihailin maisemia ja söin eväitä, joku toinen maastopyöräilijä ajoi ohitseni ja huusi, että nyt on kova!
Vaikka olen aina harrastanut liikuntaa, kunto on kohonnut maastopyöräilyn ansiosta. Olen kehittynyt myös teknisesti ja osaan ajaa jo haastavampiakin kohtia. En kuitenkaan tykkää reiteistä, joissa on korkeita tiputuksia. Vaikka en ole hurjapää, on maastopyöräily itselleni täydellinen harrastus.”
Kiinnostaako maastopyörä?
Jos olet hankkimassa maastopyörää, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
- Monikäyttöisin maastopyörä on 29-tuumainen jäykkäperäinen maastopyörä hyvällä etukeulalla, sillä se sopii mihin tahansa maastoon.
- Pitävä rengas on tärkeä metsäpoluilla ja hyvä etujoustohaarukka tekee ajamisesta miellyttävää. Maastopyörän renkaat ovat leveät, esimerkiksi plussakokoa olevat 27,5-tuumaiset.
- Jäykkäperäinen pyörä sopii aloittelijalle, sillä sen ajotuntuma on vakaa. Täysjoustollinen pyörä on tarkoitettu pelkkään maastoajoon.
- Maastopyörään voi hankkia irtolokasuojat, sillä erityisesti märässä maastossa pyöräily voi olla kuraista hommaa.
- Jos ajat kovia vauhteja, leukasuojallinen kypärä on turvallinen vaihtoehto.
Lue myös:
Pandora: ”Maastopyöräily on älyttömän hauskaa”
Tässä ovat Suomen parhaat pyöräilyreitit – lukijamme paljastavat!