Ilman juoksutaustaa ultrajuoksijaksi

Janne Simolalla ei juuri ollut juoksutaustaa, kun hän ensin innostui polkujuoksusta, sitten veivät ultramatkat.

Janne Simolalla ei juuri ollut juoksutaustaa, kun hän innostui polkujuoksusta. Innostus kasvoi, ja nyt hän kisaa ultrajuoksukisoissa.

”Aloin juosta viisi vuotta sitten, vaikka vihasin juoksemista. Nykyinen puolisoni kertoi silloin teknisistä metsäpoluista ja ultrajuoksusta niin hauskalla tavalla, että halusin kokeilla.

Jäin koukkuun polkujuoksuun saman tien. Luonnossa juokseminen oli ihanaa ja tuntui erilaiselta
kuin juoksu asvaltilla, jota olin kokeillut aiemmin. Parasta polkujuoksussa ovat tekniset mäet, niissä tuntuu kuin olisin temppuradalla. Alamäkien juokseminen vauhdikkaasti on minun juttuni.

Aluksi juoksin liikaa liian lyhyessä ajassa. Määrät aiheuttivat vaivoja, koska keho ei ollut tottunut iskutukseen. Ensimmäisen omatoimisen ultran, 50 kilometriä, juoksin Nuuksiossa vuosi juoksun aloittamisesta.

Siitä se ultrajuoksuinnostus sitten lähti. Vuonna 2021 osallistuin Nuuksio Backyard Ultralle,
jossa juoksin pisimmän matkani ikinä, 15 hyväksyttyä 6,71 kilometriä olevaa kierrosta eli yli 100 kilometriä. Uudelle kierrokselle piti ehtiä aina tasatunnein, muuten tippui pois kisasta.

Keskimäärin juoksen nykyään 40–50 kilometriä viikossa, mutta polkujuoksijana en tuijota niinkään kilometrimääriä, vaan aikaa. Pääosin teen peruskestävyyssykkeillä rauhallisia lenkkejä, jotka kestävät parista tunnista jopa neljään tuntiin.

Kerran viikossa teen myös erimittaisia kovatempoisempia intervalleja ja kunnon kuormilla voimatreenin salilla. Viikossa pidän vähintään yhden lepopäivän, sillä elämässä on muutakin kuin juoksua eli perhe, työ ja koira.

Jos olo tuntuu kuormittuneelta ja treeniä on ollut liikaa, pitää osata himmata ja hyvällä omatunnolla olla lähtemättä lenkille.”

Vinkit ultralle

1. Osallistu tapahtumiin rohkeasti. Moni aliarvioi kykynsä ja kuvittelee, ettei pysty juoksemaan pitkiä matkoja. Itsekin ajattelin aikanaan, etten pystyisi ultrajuoksuun. Ihminen pystyy kuitenkin paljon enempään kuin mihin kuvittelee pystyvänsä. Usein tapahtumien aikarajat ovat hyvin armollisia ja hitaammallakin etenemisellä pääsee maaliin.

2. Hanki apua. Jos et tiedä kuinka harjoitella järkevästi, hanki juoksuohjelma tai neuvoja valmentajalta. Jos olisin itse suunnitellut treenini, olisin luultavasti juossut itseni rikki tai hölkkäillyt turhaan hirveitä määriä.

Järkevällä ja monipuolisella, muun elämän mahdollistavalla treenillä voi saada aikaan hyviä tuloksia. Turhan isot määrät ja liian pitkät lenkit vain jarruttavat
kehittymistä. Valmentaja auttaa pitämään homman balanssissa.

3. Keskity omaan treeniin. Kun muiden treenejä näkee sovellusten ja somen kautta, alkaa helposti tuijottaa liikaa sitä, mitä muut tekevät ja alkaa vertailla. Siitä voi syntyy stressiä, joten järkevintä on keskittyä omaan tekemiseen hyvällä fiiliksellä.

Lue myös:

Ultrajuoksija Noora Honkala: Vuorokauden juoksu vaatii henkistä kanttia

 

Teksti Jenny Belitz-Henriksson
Kuvat Susanna Snellman