Hyvinvointibloggaaja ja malli Vilma Peltonen, 26, antaa kroppansa valita viinin ja vihersmoothien väliltä.
”En suunnittele syömisiäni vaan syön fiiliksen mukaan. Jos haluan lasillisen viiniä, voin juoda lasillisen viiniä. Todennäköisempää kuitenkin on, että minun tekee mieli vihersmoothieta.
Intuitiivinen syöminen sopii etenkin niille, jotka ovat tottuneet syömään terveellisesti. Kun syö ravinteikasta, herkullista ruokaa, elimistö kertoo, kuinka paljon ja mitä se tarvitsee.
Minä esimerkiksi syön joinakin päivinä viidesti, joinakin kolmesti. Jos syön palan kakkua, en pode huonoa omaatuntoa, koska tiedän, että jossain vaiheessa minun tekee taas mieli jotakin raikasta ja vihreää.
Sokerikoukussa oleville intuitiivinen syöminen ei sen sijaan välttämättä sovi: jos on tottunut syömään sokeria, sitä myös tekee mieli. Toisaalta pullamössöön tottunutkin voi yrittää kuulostella, kuinka hyvä ja energinen olo sokerin syömisestä tulee.
Irti morkkiksista
Laskin nuorempana mallintyöni vuoksi kaloreita ja yritin rajoittaa herkkujen syömisen korkeintaan yhteen päivään viikossa. Syntyi itseään ruokkiva noidankehä: Jos söin esimerkiksi karkkia, ajattelin, että päivä on pilattu ja on ihan sama, vaikka söisin lisää. Siitä tuli morkkis, jota yritin paikata seuraavana päivänä elämällä esimerkiksi pelkillä smoothieilla.
Jossain vaiheessa matkusteleminen sai minut havahtumaan siihen, etten tarvitse tiukkoja sääntöjä. Rakastan erilaisten ruokien maistelemista, ja matkoilla huomasin, että vaikka söin tiramisua, risottoa tai italialaista jäätelöä, kropalleni tapahtunut mitään ja voin hyvin.
Hampurilainen vai salaatti
Monien silmissä ruokavalioni saattaa näyttää yhä tiukalta. Suosin puhtaita, vähän käsiteltyjä ja laadukkaita raaka-aineita. Olen esimerkiksi niin tottunut laittamaan gluteenitonta ja maidotonta ruokaa, etten osaa kaivata muuta. Jos minun pitää valita hampurilaisen tai salaatin väliltä, minun tekee aina mieli salaattia. Toisaalta etenkin matkoilla haluan nautiskella. Jos ruoka on makuelämys, sen ei tarvitse olla terveellistä.
Olen sitä mieltä, että kun on kerran omaksunut terveelliset elämäntavat, säännöt voi heittää roskiin. Niin syöminen ei mene ortoreksian puolelle. Jos ei ole ammattiurheilija, miksi pitäisi punnita kananpaloja ja yrittää mahtua mallimittoihin tai fitnessmuottiin? On vapauttavaa, kun ajatukset eivät pyöri ruuan ympärillä. Ruuan ei kuulu rajoittaa elämää.”