Kokki Linnea Vihonen nauttii raaka-ainelähtöisen ruoan tekemisestä ja uskoo ruoanlaitossa vähemmän on enemmän -mottoon.
Kokki ja ruokasuunnittelija Linnea Vihonen, 34, on tullut tutuksi tv-ohjelmista Kokkisota, Maalla, merellä ja lautasella ja Mitä tänään syötäisiin? Hän harrastaa tennistä, pyöräilyä ja luonnossa liikkumista
Linnea Vihonen asuu Helsingissä avopuolisonsa kanssa ja unelmoi siitä, että asiat olisivat aina yhtä hyvin kuin ne ovat tällä hetkellä ja että voisi elää elämäänsä omien arvojensa mukaisesti. Vaikka ruoanlaitto on hänen työtään, hän haluaa suhtautua siihen rennosti.
Linnea Vihonen satsaa laadukkaisiin raaka-aineisiin
Olen tankannut ruokaa saadakseni siitä energiaa ainoastaan kerran elämässäni ollessani vaelluksella. Heräsin yhtenä aamuna kylmissäni ja nälissäni, joten tuolloin todella söin elääkseni. Muuten elän ehdottomasti syödäkseni ja olen elämysruokailija niin arjessa kuin juhlassa.
Käytän paljon ravintolapalveluita, sillä minulle ulkona syöminen on samanlainen elämys kuin konserteissa käyminen on jollekin toiselle. Tykkään seurata sitä, miten ravintoloissa työskennellään ja nautin suuresti, kun ruoan esillepanoon on panostettu. Jos esimerkiksi lounasravintolan ruoka ei näytä hyvältä, en jää sinne syömään vaan haen kaupasta salaattitarpeet.
Vaikka ruoanlaitto on työtäni, tykkään tehdä ruokaa myös kotona. Rakastan hyviä, tuoreita raaka-aineita ja laitan usein ruokaa täysin raaka-ainelähtöisesti. Katson siis vasta kaupassa, mikä näyttää hyvältä ja rakennan aterian tietyn raaka-aineen ympärille. En halua tehdä ruoanlaitosta liian vaikeaa, joten noudatan vähemmän on enemmän -mottoa. Maistuva kotiruoka syntyy esimerkiksi tomaateista, kapriksista, fetasta, mustapippurista ja laadukkaasta pastasta. Kaiken kruunaa se, että ruoan laittaa kauniisti esille.
”Luotan kultaiseen keskitiehen”
Suhtaudun ruokaan äärimmäisen kunnioittavasti ja syön kaikkea mahdollista. En usko ketodieetteihin tai vastaaviin, vaan luotan syömisessä kultaiseen keskitiehen ja siihen, että kroppani kertoo, mitä se tarvitsee. Jos ostan lihaa, kiinnitän huomiota sen eettisyyteen, enkä osta koskaan valmiiksi marinoitua lihaa. Pidän makeasta, mutta säästän valkoisen sokerin leivontaan ja sellaisiin hetkiin, jolloin
minun tekee oikeasti mieli vaikkapa karkkeja.
”Ruoanlaitosta ei kannata tehdä vaikeaa, sillä monesti vähemmän on enemmän.”
Vaikka tarkkailen ravintoloissa syödessäni sitä, miten ruoka on valmistettu, en koskaan ajattele asiaa ollessani kylässä. Minusta ruoan tekeminen toiselle on yksi suurimmista rakkaudenosoituksista.
Olin itse ujo ruoanlaittaja vielä 18-vuotiaana, mutta innostuin kokkailusta lukion jälkeen ollessani töissä kaupan tuoreosastolla. Antaessani asiakkaille vinkkejä ruoanlaittoon tajusin, että ruokaan kannattaa suhtautua raaka-ainelähtöisesti, jotta siitä tulee hyvää. Tämän oivalluksen myötä päätin hakea opiskelemaan kokiksi, kun olin vähän päälle parikymppinen. Nautin työstäni edelleen yhtä paljon kuin urani alussa, sillä ammattini on intohimoni.
Jokaiseen päivään liikuntaa
Suhtaudun ruokaan ja liikuntaan oikeastaan samalla tavalla: hyvin rennosti. Liikun päivittäin, mutta olen armollinen itseäni kohtaan. Jos töissä on ollut raskasta, puolen tunnin kävely riittää hyvin. Uskon, että hyvä ruoka ja liikunta ovat avainasemassa niin aivojen kuin koko kropan hyvinvoinnin kannalta.
Minulle rakkain urheilulaji on tennis, jota pelasin junnuna. Aloitin tenniksen pari vuotta sitten uudestaan ja nautin erityisesti pelaamisesta ulkona. Meren lähellä sijaitseva Kalastajatorpan tenniskenttä on suosikkipaikkani. Tennis on hyvän fiiliksen laji ja itse asiassa ainoa, jota jaksan seurata telkkarista.
Tenniksen lisäksi pidän kaikenlaisesta ulkoliikunnasta, olipa se sitten kävelyä, kehonpainotreeniä tai pyöräilyä. Minulle tärkeintä on, että jokaiseen päivään mahtuu liikuntaa.
Lue myös:
Laura Enroth: En ikinä pärjäisi yhdellä lämpimällä aterialla
Ruokakirjailija Tara Junker: Kasvoin ruokaa laittavien naisten keskellä