Kaisa Jaakkola kasaa lautaselleen kauneutta ja syö suklaata, kun siltä tuntuu.
”Ruoka on minulle ravintoa keholle, mielelle ja sielulle. Kilpafitnessaikoinani söin yksin kylmää ruokaa muovipurkista muiden lähtiessä lounaalle. Tärkeintä oli, että ruuan makrot olivat kohdallaan. Siihen en halua enää takaisin.
Olen tosi visuaalinen ihminen, ja kauneuden aistiminen päivittäin on merkittävä osa hyvinvointiani. Minulle on nautinto saada eteeni kaunis annos ja syödä näteiltä astioilta. Syöminen on myös tärkeä sosiaalinen tilanne. Parhaita ruokamuistojani on käsittämättömän hyvä salaatti Manly Beachilla Australiassa. Osuimme mieheni ja poikani kanssa sattumalta kivasti sisustettuun ravintolaan. Hetki oli erityinen: poikamme Julius täytti vuoden, ja olimme toisella puolella maailmaa reissussa, josta olen haaveillut lapsuudesta saakka. Olin tärkeiden ihmisten kanssa, ja ateria tyydytti kaikki aistit.
Sanotaan, että värit hoitavat sielua. Länsimaisen ihmisen ruokavalio leipineen, lihoineen ja pastoineen on kuitenkin hyvin beige. Juuri väreissä ovat monet kasvisten hyvää tekevät ainesosat, kuten flavonoidit ja antioksidantit. Pyrin syömään viikoittain sateenkaaren kaikki värisävyt. Valitsen voimakkaan värisiä kasviksia, marjoja ja hedelmiä, kuten mustikoita, parsakaalia, porkkanoita ja omenoita. Salaattipöydästä otan punajuurta tai munakoisoa, sillä niitä ei tule helposti laitettua kotona.”
Jauhelihaa ja ketsuppia aamupalalla
”Voin hyvin syödä aamupalaksi edellisen illan päivällistä. Päässäni ei ole rajoituksia sille, mitä ruokaa voi syödä mihinkin aikaan. Poikammekin saattaa pyytää aamulla ”lihaa, keppuu (ketsuppia), riisiä”. Syömme juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Haluan opettaa pojallemmekin rennon ja joustavan suhteen ruokaan, ja hän saa syödä synttäreillä ja hoidossa kaikkea. En ole ruokanatsi äitinä.
Minusta tuli rennompi ja armollisempi itselleni ja muille, kun lopetin fitnesskisoihin tähtäämisen seitsemän vuotta sitten. Olin ollut kova kertomaan muillekin, miten asioita pitäisi tehdä. Vapauduin ruokavankilasta, kun rajoitukset jäivät pois, ja annoin itselleni luvan syödä riittävästi. Kun treenin jälkeen on nälkä, syön enkä ajattele, että nyt ei pidä syödä liikaa, etten liho.
Urheiluaikoinani olin myös hyvin mustavalkoinen: saatoin lyödä siskoni kanssa vetoa 500 euroa, että olen puoli vuotta ilman karkkia. Lakon jälkeen vedin karkkia kaksin käsin. Enää en harrasta totaalikieltäytymistä, vaan syön makeaa silloin, kun tekee mieli, ja nautin. Ylivoimainen suosikkini on Fazerin vaalea maitosuklaa. Herkuttelen harvoin ja harkitusti. Jos makeanhimo herää, tiedän, etten ole syönyt riittävästi proteiinipitoista ruokaa tai olen nukkunut huonosti.”
Melanooma pysäytti
”Sain maaliskuussa sokkiuutisen, kun selästäni leikatusta luomesta löytyi melanooma. Toivun edelleen leikkauksesta, jossa poistettiin ihoa melanooman ympäriltä ja imusolmukkeita molemmista kainaloistani. Onneksi etäpesäkkeitä ei löytynyt, joten selvisin säikähdyksellä.
Ruokahaluni on ollut huono ja liikunta nollissa. Opettelen taas syömään tarpeeksi ja olen päässyt aloittamaan treenaamisen. Haluan kuitenkin antaa itselleni reilusti aikaa toipua järkytyksestä.
Hyvän olon minimi on minulle kaksi salitreeniä viikossa valmentajan tai kaverin kanssa. Urheilu-urani jälkeen yritin pitkään saada itseäni edelleen samoihin suorituksiin ja olin koko ajan pettynyt. Nykyään asetan pieniä tavoitteita, jotta voin ylittää ne helposti.”