Petra Väänänen sai juoksuradoilla henkisiä valmiuksia, joiden siivittäminä hän nyt tuo raikkaan tuulahduksen ruokamaailmaan.
Katse on keskittyneen intensiivinen. Veitsi heiluu taidokkaasti, ja tiukassakin paikassa lautaselle ilmestyy kerta toisensa jälkeen kaunis, loppuun saakka mietitty annos. Viime kauden MasterChef Suomi -voittaja Petra Väänänen hurmasi nuoresta iästään huolimatta keittiötaidoillaan sekä tuomarit että tv-katsojat.
Innostus ruoanlaittoon syttyi jo kotona, sillä äiti ja mummo laittoivat Petran ja hänen kaksossisarensa Nooran pienestä asti leipomaan ja kokkailemaan. Joensuulaisessa perheessä syötiin tavallista kotiruokaa, ja monet raaka-aineista, sienet, marjat, kalat sekä riista, hankittiin omin voimin.
”Leikimme usein siskon kanssa ravintolaa. Saatoimme valmistaa töistä palaaville vanhemmillemme hirven jauhelihasta kastikkeen ja tehdä menukortitkin,” Petra muistelee.
Kilparatojen opit
Ruoanlaittoakin intohimoisemmin Petra suhtautui nuorena urheiluun. Yleisurheilukentälle hän oli päätynyt jo kuusivuotiaana, ja pikkuhiljaa hän keskittyi keskimatkojen juoksuun.
”Nautin juoksusta. 13-vuotiaana rohkaistuin pyytämään henkilökohtaista valmentajaa.”
Hän treenasi tavoitteellisesti valmentajansa Tuomo Lehtisen kanssa päämatkanaan 800 metriä, mutta kilpaili välillä myös 1500 ja 400 metrin matkoilla. Haaveissa oli Suomen kärki ja kansainväliset radat, mutta terveydellisistä syistä Petra joutui lopettamaan 18-vuotiaana.
”Akillesjännevammat ja rasitusastma vaikeuttivat treenaamista, ja lopulta urheilu otti enemmän kuin antoi. Päätin katsoa, millaista elämä on kilpakenttien ulkopuolella.”
Vaikka Petra oli kasvanut kilpaurheilun parissa, oli päätös lopettaa lopulta vapauttava kokemus. Kun aikaa jäi tavoitteelliselta urheilulta muuhunkin, maailma avautui, ja urheilun jättämä aukko ei lopulta ollut kovin suuri.
”Vaikka urani päättyi nuorena, on urheilu vaikuttanut identiteettiini paljon. Ajattelen, että kilpaura antoi minulle tietynlaiset henkiset valmiudet.”
Kilparadoilla Petra on oppinut sietämään painetta, johtamaan itseään ja saanut varmuutta siihen, että pystyy omilla teoillaan vaikuttamaan menestymiseen. Juuri niitä taitoja, joita MasterChef-voittajalta ja tulevalta huippukokilta vaaditaan.
Ruoka, arjen luksusta
Kun kilpaurheilu jäi, Petra Väänänen keskittyi toiseen intohimonkohteeseen – ruoan laittoon. Hän opiskeli hetken Bangkok Universityssä ruoka-alaa ja aloitti sitten MasterChefin kuvausten jälkeen pian päättyvät kokkiopinnot Perhon Liiketalousopistossa.
Hän myös tuottaa siskonsa kanssa ruokasisältöjä Instagramiin ja blogiin. Foodbytwins-tili on täynnä kauniita ruokakuvia, joissa visuaaliset yksityiskohdat ovat tärkeitä. Tavallisen kotiruoankin kaksoset saavat loistamaan.
”Se, että ruoka näyttää kauniilta on arjen luksusta. Nälkä tulee jo siitä, että annos näyttää hyvältä,” Petra pohtii.
Toki ruoan pitää maistua hyvältä ja olla terveellistä – niinpä Petraa kiinnostavat arkiruokaa tehdessään raaka-aineet ja niiden valmistusprosessit sekä ravintoarvot.
”Terveys on tärkein arvoni. Haluan pysyä energisenä ja terveenä, myös psyykkisesti. Värikkäästä ruoasta tulee hyvä fiilis.”
Petra Väänänen painottaa, että omaa kehoa pitää kuunnella. Hän on huomannut, että jos pitkään syö miten sattuu, unet pidentyvät mutta aamulla väsyttää. Se, miltä kehossa tuntuu, on hyvä mittari; jos ei tunnu hyvältä, kannattaa tehdä muutoksia esimerkiksi syömiseensä ja tarkkailla, tuleeko parempi olo.
Joogaa ja pyrähdyksiä
Kokin työ keittiössä on fyysistä, ja pitkä työpäivä vertautuu usein kovaan treeniin. Viime aikoina Petralla on ollut koulun lisäksi myös paljon töitä, kuten kokkikouluja ja catering-keikkoja. Kroppa on kokin työkalu, joten siitä pitää pitää huolta ja on kuunneltava, mitä se kulloinkin kaipaa.
”Olen impulsiivinen innostuja. Tekisi mieli sanoa kyllä kaikkeen, mutta olen oppinut pohtimaan asioita yön yli. Ei se ole helppoa, mutta opettelen uusia tapoja.”
Silloin kun elämässä on hektistä, Petran arkiliikunta on enimmäkseen palauttavaa joogaa. Hän on huomannut, että jaksaakseen hän tarvitsee pysähtymisen hetkiä. Yksin kotona joogaaminen Youtube-videoiden avulla tai unimeditaatiot rauhoittavat kiireisen päivän jälkeen.
”Haluan elää pitkään hyvinvoivana. Teen positiivisia asioita, jotka tukevat sitä. Aina en tietenkään jaksa, mutta pyrin liikkumaan, jotta kunto pysyy yllä ja jaksan keittiössä energisenä.”
Petra liikkuu oman fiiliksensä mukaan ja innostuu helposti kokeilemaan uusia lajeja, kuten kiipeilyä ja tennistä. Joogan lisäksi juoksu kuuluu edelleen rutiineihin. Hän saattaa usein juosta kirjastoon ja takaisin. Omien sanojensa mukaan lenkit ovat chillejä pyrähdyksiä eivätkä koskaan yli 10 kilometriä pitkiä.
”Juokseminen tuo hyviä fiiliksiä. Pieni osa minusta ikävöi kilpaurheilemista, mutta olen kiitollinen, että pystyn edelleen juoksemaan. En ota mitään itsestäänselvyytenä.”
Lue myös:
Linnea Vihonen: ”Ruoan tekeminen toiselle on rakkaudenosoitus”