Laulaja Pandora eli Anneli Magnusson löysi maastopyöräilystä itselleen uuden intohimon. Metsässä ajaminen tuottaa hänelle samanlaisen tunteen kuin yleisölle esiintyminen.
”Kaikki alkoi siitä, kun olin ajamassa nurmikkoa kotipihallani Kungsörissä. Olin muuttanut poikani kanssa uuteen kotiin, koska entinen talomme oli tuhoutunut tulipalossa. Minulla oli mummopyörä, jolla olin kierrellyt vähän uusilla kotikulmilla, mutta nyt ohi ajoi poikani kaverin äiti Camilla maastopyörällä. Hän pysähtyi ja pyysi minua mukaan pyöräilemään. Hyppäsin pyörän selkään ja yritin parhaani mukaan pysyä hänen perässään. Ajoimme heti myös metsässä. Se oli minulle aivan uusi kokemus ja älyttömän hauskaa. Jossain vaiheessa tajusin, että tarvitsen kunnon pyörän, ja kun sulhaseni Mikko sitten sanoi, että saan valita itselleni 50-vuotispäivälahjan, halusin maastopyörän. Se oli investointi minuun itseeni. Pyörä on toisessa kodissani Ruotsissa. Suomessa minulla ei vielä ole maastopyörää, mutta sen hankkiminen tänne on suunnitelmissa.
Koska maastopyörässä on kunnon jousitus, vaihteet ja renkaat, voin nyt pyöräillä paljon kovempaa kuin ennen. Pidän itseni haastamisesta. Olenkin harrastanut vuosien varrella ainakin kuntosalia, aerobiciä, qigongia, joogaa, tanssia, sulkapalloa ja juoksua. Olen myös kokeillut varjoliitoa.
Olen onnellisempi kuin ennen ja nukun hyvin.
Olen pyöräillyt säännöllisesti nyt kolmisen vuotta ja alan huomata sen vaikutukset. Kaikki viisikymmentä täyttävät kutsutaan Ruotsissa ilmaisiin laboratoriokokeisiin ja sen jälkeen lääkärin vastaanotolle. Kävi ilmi, että arvoni olivat erinomaiset. Olen myös aina tiennyt, että fyysinen ja henkinen puoli ovat yhteydessä toisiinsa, mutta vasta nyt olen kokenut sen itse. Olen onnellisempi kuin ennen ja nukun hyvin. Jos jokin asia ottaa päähän, hyppään pyörän selkään ja lähden tunniksi tai pariksi pyörälenkille. Jo puolen tunnin kuluttua huono fiilis on tiessään.
Olen yksi niistä naisista, jotka eivät kaipaa parikymppistä minäänsä. En osannut asettaa elämässäni riittävästi rajoja, yksityiselämäni oli sotkuista ja urheilin vähemmän. Jos olisin ollut silloin henkisesti yhtä vahva kuin nyt, olisin pystynyt tekemään tärkeitä päätöksiä paljon aikaisemmin. Mutta menneeseen ei kannata jäädä kiinni, se vain katkeroittaa. Elämä on oppimista.
Olen iloinen siitä, että olen löytänyt musiikin rinnalle toisenkin intohimon.
Olen laulaessani aika fyysinen: tanssin ja otan tarvittaessa tilaa. Samalla tavalla voin pyöräillä kovaa tai hiljaa nautiskellen. Saan maastopyöräilystä samanlaisen euforisen tunteen kuin esiintyessäni. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt musiikin rinnalle toisenkin intohimon.
Kun pandemia käytännössä lopetti keikat, ajattelin, että minun pitää keksiä varasuunnitelma. Näin silloin ilmoituksen pyöräopaskurssista. Siellä oli jäljellä enää yksi vapaa paikka, joten soitin heti järjestäjille ja sanoin, että varatkaa se minulle. Teknisesti olen maastopyöräilyssä vielä aloittelija, mutta se ei haittaa, sillä kurssin ensimmäisessä vaiheessa keskitytään ryhmän vetämiseen liittyviin taitoihin. Minulla on paljon kokemusta tarinankertomisesta ja ihmisten viihdyttämisestä, joten uskon, että oppaan työssä pystyn yhdistämään nämä molemmat intohimoni.”
Lue myös: