Oopperalaulaja Kaisa Makkonen sai aivoinfarktin 26-vuotiaana. Paluu itsenäiseen elämään on vaatinut paljon työtä. Tärkeimpiä kuntouttajia ovat olleet liike ja laulu.
Edessä olisi rankka päivä, tiesi Kaisa Makkonen, kun hän heräsi vuonna 2014 helmikuiseen aamuun. Kaisa oli lähdössä kotikaupungistaan Wienistä käymään Münchenissä, jonne hänet oli pyydetty koelauluun. Piipahdus naapurimaassa onnistuisi junallakin yhden päivän aikana, vaikka paluu venyisi myöhään yöhön.
Koelaulu oli yksi askel oopperalaulajan uralla. Kaisa opiskeli laulua Wienin konservatoriossa ja opinnot olivat jo loppusuoralla. Edellisenä kesänä hän oli ottanut urallaan yhden harppauksen eteenpäin, kun hänet oli valittu mukaan sekä Kangasniemen laulukilpailuun että Timo Mustakallio -kilpailuun.
Koelaulu ei kuitenkaan mennyt hyvin. Kaisa tunsi olonsa väsyneeksi, ja hänen oli vaikea hengittää. Se on erityisen huono asia silloin, kun lauletaan klassisella tekniikalla, jossa keskivartalon tuki on tärkeä. Kotiin tultuaan Kaisa vaihtoikin vain muutaman sanan avomiehen kanssa, ja sen jälkeen he nukahtivat.
Seuraavasta aamusta Kaisalla on ahdistavia muistikuvia. Kuten usein aiemminkin, mies oli lähtenyt aikaisin töihin, joten Kaisa oli kotona yksin koiran kanssa. Hän heräsi herätyskellon ääneen. Hän putosi vuoteesta lattialle. Hän yritti soittaa puolisolle. Se oli hankalaa, sillä toinen käsi ei toiminut. Kun mies vastasi, Kaisa pystyi vain itkemään, sillä hän ei saanut muodostettua sanoja.
Onneksi mies oivalsi, että kaikki ei ollut kunnossa, ja lähti kotiin tarkistamaan tilannetta. Perillä hän hälytti heti ambulanssin. Sairaalassa todettiin, että Kaisalla oli aivoinfarkti, mutta sen lisäksi hänellä epäiltiin aortan repeämää. Se vaatisi välitöntä leikkausta. Kaisa kuljetettiin kiireesti uuteen sairaalaan, yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa hänen rintakehänsä avattiin. Silloin huomattiin, että aortta oli ehjä. Sen verisuonista oli kuitenkin lähtenyt aivoihin verihyytymä aiheuttaen infarktin.
Seuraavat kolme viikkoa Kaisa makasi teho-osastolla koomassa.
Harvinainen sairaus
Koelaulupäivästä on kulunut seitsemän vuotta. Nyt Kaisa istuu kotona Savonlinnassa ja puhuu lyhyin mutta ymmärrettävin lausein. Silloin kun puhetta täytyy tuottaa spontaanisti tai laveammin, apuna on usein äiti Marja Makkonen. Hän tuntee tyttärensä tarinan hyvin, sillä hän lensi yhdessä Kaisan isän kanssa Wieniin heti Kaisan sairastuttua.
Yhdessä tilanne alkaa hahmottua. Kaisalla oli ollut jo ennen infarktia epämääräisiä oireita kuten väsymystä ja käsien puutumista. Niitä oli tutkittu, mutta mitään ei ollut saatu selville. Aivoinfarktia kukaan ei ollut osannut odottaa, sillä vaikka se onkin tavallinen sairaus, epätavallista on, että sen saa 26-vuotias perusterve ja liikunnallinen nuori nainen.
Selvisi, että Kaisalla oli hyvin harvinainen Takayasun arteriitti -niminen sairaus.
Kaisan sairastuminen ei johtunutkaan iästä tai elintavoista. Sinä aikana, kun hän makasi teho-osastolla, selvisi, että hänellä oli hyvin harvinainen Takayasun arteriitti -niminen sairaus. Se on autoimmuunisairaus, jossa verisuoniin kehittyy tulehdus ja arpikudosta. Verisuonten vaurioituminen tuottaa ahtaumia ja tukoksia. Sairaus on yleisempi Aasiassa kuin länsimaissa, ja siihen sairastuvat usein nuoret naiset. Juuri sellaiset kuin Kaisa.
Takayasun arteriittia on mahdollista hoitaa lääkkeillä, jos se vain havaitaan ajoissa.
Toipuminen alkoi laulusta
Koomasta heräämisen jälkeen Kaisa vietti vielä kolme kuukautta sairaalassa. Koska aivoinfarkti oli vaurioittanut aivojen vasenta puoliskoa, oikea puoli kehosta oli halvaantunut. Hän ymmärsi kuulemansa puheen, mutta hän ei itse pystynyt puhumaan.
– Koomassa näin paljon painajaisia. Kun herätettiin, oli tunne, että kaikki on mennyt. Että olen yksin taistelemassa, Kaisa sanoo nyt.
Yksin hän ei onneksi ollut. Sairaalassa tukena olivat mies, vanhemmat ja joukko ystäviä. Avuksi tuli myös vanha rakkaus, musiikki. Avomies alkoi tuoda sairaalaan musiikkia kuunneltavaksi. Pian kävi ilmi, että vaikka Kaisa ei voinut puhua, hän pystyi laulamaan.
– Ensimmäinen laulu oli Love Me Tender.
Kaisa aloitti kuntoutuksen Wienissä, ja sitä päätettiin jatkaa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Kevään lopulla hän oli jo niin hyvässä kunnossa, että hän lensi Kuopioon tavallisella lennolla. Lentokentällä vastassa olivat kuitenkin sekä ambulanssi että poliisiauto. Tämä herätti Kaisassa ja hänen perheessään kaiken huolen ja epävarmuuden keskellä hilpeyttä.
Hoitoon kuului ja kuuluu edelleen solunsalpaaja- ja verenkiertolääkitys, jonka tarkoituksena on hillitä ja estää verisuonissa olevaa tulehdusta. Ohjelmassa oli myös paljon kuntoutusta: puheterapiaa, fysioterapiaa, toimintaterapiaa. Laulurepertuaarikin laajeni. Kuopiolaisessa potilashuoneessa kaikui pian muun muassa kuuluisa O mio babbino caro -aaria Puccinin Gianni Schicchi -oopperasta.
Kesällä Kaisa muutti vanhempien luo Savonlinnaan jatkamaan kuntoutusta. Silloin kävelemiseen ei enää tarvittu keppiä. Ja syksyllä hän palasi kotiin Wieniin. Tällä lennolla hän ei tarvinnut enää saattajaa.
Paluu ja hyvästit Wienille
Olisi väärin sanoa, että Kaisan paluu elämään on sujunut helposti tai ongelmitta. Opintojen viimeisteleminen vaati paljon työtä, sillä etenkin puheen kanssa oli edelleen ongelmia. Onneksi Kaisalla oli hyvä ja luottamuksellinen suhde laulunopettajaansa ja pianistiinsa, joiden avulla hän selvitti monia hankaluuksia. Sparraajana toimi myös äiti, jonka kanssa Kaisa harjoitteli työn alla olevien erikielisten laulujen sanojen ääntämistä Skype-yhteyden avulla. Lopputyönsä Kaisa teki aiheesta, jonka hän tunsi paremmin kuin hyvin: laulutekniikan ja -harjoitusten hyödyntämisestä afasiapotilaan kuntoutuksessa.
Kuntoutuminen eteni kuitenkin Kaisan mielestä liian hitaasti. Kun parisuhde päättyi, hän teki suuren päätöksen ja päätti palata kokonaan Suomeen. Muuttokuormassa matkusti myös rakas jackrussellinterrieri Lumi.
Menetelmä joka toimi
Suomessa alkoi tehokuntoutus. Puheterapian, fysioterapian ja toimintaterapian tilalle tuli Vasa Concept -kuntoutusmenetelmä. Intialaisen motorisen kontrollin asiantuntijan Rajul Vasan kehittämä kuntoutusmenetelmä on tarkoitettu nimenomaan neurologisille potilaille. Se perustuu aivojen ja lihasten välisen viestinnän edistämiseen ja kehon painopisteen säätelyn oppimiseen kehon halvaantuneella puolella.
Kolmen vuoden aikana on määrätietoisesti laajennettu Kaisan kehon halvaantuneen puolen liikkuvuutta. Nyt kuntoutuksen kohteena ovat oikean käden sormet eli hienomotoriikka.
– Yhdellä kädellä meikkaan ja kokkaan. Se oli alussa vaikeaa, mutta nyt sujuu jo hienosti. Myös kirjoittaminen vasemmalla kädellä sujuu.
Rankka treeni, jossa kehon painopistettä tuodaan jatkuvasti nimenomaan halvaantuneelle puolelle, vaatii kivunsietoa ja sinnikkyyttä. Se sopii Kaisalle hyvin. Hän ui kilpaa SM-tasolla vielä lukioiässä ja on senkin jälkeen liikkunut aktiivisesti. Äidin mielestä Kaisa onkin viimeisen kolmen vuoden aikana noussut hoidettavasta omilleen. Kaisa on samaa mieltä ja kiittää Vasa Concept -ohjaajaansa, toimintaterapeutti Mari Tynkkystä.
– Pelastus, sitä Mari on ollut. Auttanut paljon koko kroppaa ja puhetta.
Kehonsa lihaskipuja Kaisa hoitaa pois lihashuollolla ja suolakylvyllä. Hänelle halvaantuneen puolen lihaskivut ovat kuitenkin merkki siitä, että kuntoutus tuottaa tuloksia. Lisäksi aiemmin päivittäin koettu spastisuudesta eli jäykkyydestä johtuva kipu on poistunut ja tilalle on tullut aktiivista liikettä lihaksiin.
Liikkuvuuden palautuminen on tehnyt mahdolliseksi paluun itsenäiseen elämään. Kaisa asuu yksin ja ajaa taas autoa. Se helpottaa arkisia askareita kuten kaupassa käyntiä, mutta myös ammatillista kehittymistä. Kaisan laulunopettajana Savonlinnassa on pitkän uran maailmalla tehnyt oopperalaulaja Jorma Silvasti. Kaisa ajaa itse laulutuntien lisäksi myös keikoille, joita hänellä on ollut Savonlinnan lisäksi esimerkiksi Mikkelissä, Punkaharjulla, Turussa, Helsingissä ja Joroisten musiikkipäivillä.
Usko tulevaisuuteen
Kaisan jokaiseen päivään kuuluu kolme tuntia lauluharjoituksia ja kolme tuntia fyysistä treeniä. Ohjattujen ja itse tehtyjen kuntoutusharjoitusten lisäksi hän ulkoiluttaa Lumi-koiraa, käy kuntosalilla, hiihtää ja ui. Vanha uimari kauhoo altaassa kerrallaan nyt tuhat metriä, mutta määrää on tarkoitus nostaa.
Kaisa nauttii myös osaamisensa mittaamisesta. Hän haaveileekin parauintikilpailuihin osallistumisesta.
Muitakin tavoitteita on. Nyt 33-vuotias Kaisa on perustanut oman yrityksen ja tekee konserttien lisäksi omaa musiikkia. Haaveena olisi löytää agentti ja saada levytyssopimus.
– Fyysinen kunto on hyvä. Puhekin on parantunut merkittävästi. Tosin sen kanssa pitää vielä tehdä työtä, hän sanoo.
Ammattiin ja uraan liittyvien toiveiden lisäksi Kaisalla on myös suurempi missio. Hän sanoo, ettei ihmisten erilaisuutta kannata korostaa, koska jokaisella meistä on omat rajoitteensa. Samasta syystä hän ei koe omaa rajoitteisuuttaan ongelmana. Sitä tärkeämpiä asioita laulajalle ovat ammattitaito, esiintymistaito, luovuus ja kuulijoiden huomioiminen.
– Haluan olla esimerkki muille vastaavan kohtalon kokeneille. Elämässä on tilaa kaikille. Ja ponnistelulla tavoitteet saavutetaan.
Lue myös: