Niinalla oli huono itsetunto, kunnes treeni ja ruokavalio veivät lähes 30 senttiä vyötäröltä.
Kolme ja puoli vuotta sitten syksyllä Niina Mikkonen laski matkalaukkunsa maahan Fuengirolan juna-asemalla, Espanjassa. Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja veti keuhkonsa täyteen uuden kotikaupunkinsa tuoksuja. Niinan valtasi vahva tunne, että hän oli tullut kotiin. Tästä alkaisi uusi elämä, hän ajatteli.
Niina oli juuri irtisanoutunut päiväkotityöstään Suomessa ja eronnut pitkäaikaisesta puolisostaan. Päättänyt muuttaa 2- ja 3,5-vuotiaiden tyttäriensä kanssa Espanjaan.
– Olin henkisesti täysin hajalla, sillä olin jättänyt koko elämäni taakseni. Samalla olin kuitenkin äärimmäisen helpottunut. Tuntui kuin painolasti olisi karissut harteiltani, Niina muistelee.
Lue myös: Haukutko sinäkin peilikuvaasi? Tämä on itseinhon todellinen syy!
Huono itsetunto
Niina oli voinut jo pitkään huonosti. Hän oli palanut loppuun töissä ja kyllästynyt paikoillaan junnaavaan arkeensa. Hän oli myös laiminlyönyt tyystin kehonsa tarpeet: maannut sohvalla ja pistänyt suuhunsa, mitä sattui.
Niina eli käytännössä suklaalla, vaalealla leivällä ja limsalla. Hän vihasi liikuntaa eikä voinut käsittää, miksi kukaan lähti vapaaehtoisesti lenkille. Kilot olivat hiipineet hiljalleen Niinan keskivartaloon, mutta hän oli liian väsynyt muuttaakseen elintapojaan. Töiden jälkeen Niina oli niin puhki, että kaatui vain loppuillaksi sohvalle.
– Ajatuskin liikunnasta tuntui kuvottavalta. Vihasin jopa liikkuvia ihmisiä ja ajattelin heidän kuntoilevan vain ärsyttääkseen muita ylipirteydellään.
Niinan itsetunto mateli sekin pohjamudissa. Peilistä häntä tuntui katsovan hirviö, joka oli päästänyt itsensä rapakuntoon. Vartaloaan Niina piilotteli leveähelmaisten tunikoiden alle.
Paha olo heijastui myös parisuhteeseen. Niina kavahti oman miehensä katsetta ja kosketusta. Jos toinen kehui kauniiksi, Niina käski lopettamaan valehtelun.
– En pystynyt ottamaan minkäänlaisia kohteliaisuuksia vastaan, sillä minäkuvani oli vääristynyt. Olin vakuuttunut, että ällöttävähän minä olen.
Pari kertaa Niina oli yrittänyt laittaa elämänsä ruotuun ja juossut muutaman viikon ajan päivittäin salilla. Rankkaa kuntokuuria seurasi kuitenkin aina flunssa, ja innostus lopahti alkutekijöihinsä. Dieetit Niina kiersi kaukaa, sillä nuorempana sairastettu syömishäiriö kummitteli yhä taustalla. Niina pelkäsi, että suupalojen kyttääminen riistäytyisi taas käsistä.
Lue myös Noora Löfgren: ”Laihduin 50 kiloa, kun aloin syödä”
Karut tulokset herättivät
Espanjassa Niina alkoi ensimmäistä kertaa oikeasti miettiä, kuka oli, ja mitä elämältään halusi. Vauvanaskelin hän ryhtyi ottamaan elämää haltuunsa. Joka päivä Niina kysyi itseltään, miltä tänään tuntui ja mitä hän tahtoisi tehdä. Entiset pakot ja velvoitteet unohtuivat, kun hän sai etäisyyttä arkeensa Suomessa.
Puoli vuotta kului, mutta kun töitä ei löytynyt, Niina joutui vastahakoisena muuttamaan takaisin Suomeen. Tuttu parisuhde virkosi uudelleen, ja Niina palasi päiväkotiin töihin. Espanjassa vietetty aika muutti kuitenkin jotakin hänen sisällään.
–Tulin takaisin paljon aiempaa vahvempana. Tunsin, että halusin tehdä elämälleni jotain, mutta en vielä tiennyt, mitä se olisi.
Suomeen paluusta ehti vierähtää vuosi, kun työkaveri ylipuhui Niinan ilmaiseen kehonkoostumusmittaukseen hyvinvointivalmentajansa luo. Solakoitunut kollega oli päässyt tavoitteisiinsa ruokavalioremontin avulla. Niina vannoi, ettei tapaaminen muuttaisi mitään. Eihän hän uskonut hetkeäkään mihinkään laihdutushömppään. Mittauksen karut tulokset avasivat kuitenkin hänen silmänsä.
– Olin vasta 31 ja minun olisi pitänyt olla ikäni puolesta hyvässä kunnossa. Mutta rasvat vilkkuivatkin punaisella. Olin aivan kauhuissani.
Niina antoi hyvinvointivalmentajan tehdä itselleen ateriasuunnitelman. Siihen kirjattiin tarkasti, mitä hän söisi, ja mihin aikaan. Suklaapatukat ja keksit vaihtuivat kunnon ruokaan ja proteiinipitoisiin pirtelöihin. Niina opetteli juomaan vettä ja syömään kolmen tunnin välein. Kerran viikossa hän hyppäsi hyvinvointivalmentajansa puntarille, ja yhdessä he kävivät läpi mennyttä viikkoa. Miten oli sujunut, miltä tuntunut. Miten Niina oli syönyt, ja mitä pitäisi vielä viilata.
– Suurin muutos oli se, että rupesin oikeasti syömään. Jälkikäteen olen ajatellut, että ei ihmekään, että olin väsynyt eikä aineenvaihduntani toiminut. Eihän kehossani ollut mitään ravinteita.
Lue myös: Janina Flinkman: ”Atooppinen ihoni parani puhtaalla ruualla”
Liikunnan ilo löytyi
Kahdessa kuukaudessa Niinan paino laski kuusi kiloa. Sen jälkeen hänen oli pakko uskoa, että ruokavalioremontti toimi. Ylimääräisten kilojen sulaessa pois myös Niinan mieli virkistyi. Pian hyvinvointivalmentaja ehdotti Niinalle liikuntaharrastuksen aloittamista.
– Nauroin ensin räkäisesti. Eihän liikunta ollut minun juttuni. Mutta sitten aloin miettiä, miksei se voisi olla tulevaisuudessa.
Niinalla oli ollut tapana istua joka päivä kotipihallaan naapuruston äitien kanssa. Kukin valitti makkaroitaan mutta pisteli pullaa suuhunsa. Entä jos he alkaisivatkin treenata, kun jälkikasvu telmi hiekkalaatikolla? Ajatus kypsyi hetken Niinan päässä. Sitten hän keräsi ryhmän kokoon.
Kerran viikossa hyvinvointivalmentaja veti naisille kehonpainolla tehtävän pihajumpan. Ensimmäisissä treeneissä Niinaa pelotti ja hävetti. Hän ei kykenisi mihinkään! Minuutin aikana Niina sai väännettyä yhden naistenpunnerruksen, ja senkin vain vaivoin.
Yllätyksekseen Niina huomasi silti odottavansa seuraavia treenejä. Kynnys lähteä liikkumaan oli matala, kun treenit pidettiin omalla pihalla ja vieressä jumppasi tuttu kaveri, jota näki muutenkin päivittäin. Ryhmän tuki ja tsemppi tuntuivat hyvältä.
– Vähitellen löysin liikunnan ilon. Kuntoni oli ihan surkea, ja olin aivan kuollut treenien jälkeen. Mutta minulla oli aina voittajafiilis, kun olin selvinnyt treeneistä.
Lue myös: Voiko ylipainoinen olla jumppaohjaaja?
Muutoksesta ammatiksi
Hiljalleen Niina huomasi ottavansa yhä enemmän vastuuta treeniporukasta. Hyvinvointivalmentaja kävi kerran kuussa opettamassa Niinalle uudet liikkeet, sitten ei enää lainkaan.
Samalla kun Niinan kunto koheni, liikunnasta tuli tärkeä osa hänen elämäänsä. Niina oli niin kiitollinen muutoksestaan, että halusi jakaa tietouttaan eteenpäin. Hän kävi hyvinvointivalmentajan koulutuksen ja alkoi vetää sohvalta ylös niitä ihmisiä, jollainen oli itsekin ollut.
– Tajusin nauttivani muiden auttamisesta niin paljon, että halusin tehdä tätä työkseni. Jokainen tarvitsee jonkun, jota ottaa kädestä kiinni. En minäkään olisi pystynyt muutokseen yksin.
Nykyään Niina tapaa asiakkaita arki-iltaisin kotonaan, vetää kaksi kehonpainojumppaa viikossa ja tehtailee nettiin kotitreenejä. Keväisin hän pitää juoksukoulua.
Liikunnan pitää hikoiluttaa mutta olla myös hauskaa, Niina sanoo. Moni on tykästynyt juuri hänen treeneihinsä, sillä Niinalla on taito saada ihmiset antamaan itsestään parastaan. Niina tarinaan on myös helppo samaistua.
– Vielä pari vuotta sitten en olisi todellakaan uskonut, että vedän liikuntaryhmiä tai autan ihmisiä muuttamaan ruokavaliotaan. Valttini on, etten ole todellakaan mikään fitnessmimmi, vaan aivan tavallinen kotiäiti.
Lue myös: Nopea laihdutus ei onnistu ja muut diettimyytit
Parisuhde parani
Sitten elämäntapamuutoksen aloittamisen Niinan vyötärö on kaventunut 27 senttiä, ja paino pudonnut yli kymmenen kiloa. Löysät mekot ovat vaihtuneet farkkuihin. Laukussa kulkee aina mukana proteiinipatukka, jottei herkkuhyllyltä tule haettua nopeaa helpotusta nälkään. Enää Niina ei laihduta, vaan havittelee lisää lihasmassaa. Entinen spagettikäsi tavoittelee nyt vahvoja käsivarsia.
Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin henkisesti. Niina on oppinut arvostamaan tervettä ja hyvinvoivaa kehoaan, jopa viihtymään siinä. Hän ei vieläkään tykkää poseerata kuvissa tai keikistellä peilin edessä mutta riittää jo itselleen sellaisena kuin on.
– Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni. Olen ihan hyvä tyyppi näinkin, omine puutteineni.
Nykyään Niinalla riittää virtaa aamusta iltaan. Enää hän ei toivo, että lapset antaisivat hänen loikoilla rauhassa sohvalla, vaan puuhailee mielellään kaikenlaista heidän kanssaan.
– Aiemmin minulla ei ollut mitään annettavaa lapsilleni työpäivän jälkeen. Nykyään olen paljon kivempi ihminen läheisilleni. Parisuhteenikin voi paremmin, kun minua saa jopa katsoa ja koskea.
Haaveena oma studio
Niina unelmoi perustavansa tulevaisuudessa oman hyvinvointistudion. Sellaisen, jossa hän voisi vetää päivittäin henkistä ja fyysistä valmennusta. Parasta olisi, jos studioita olisi kaksi. Toinen Suomessa ja toinen Espanjassa.
Kun Niinan äiti jää neljän vuoden kuluttua eläkkeelle, koko perhe suunnittelee muuttavansa Aurinkorannikolle. Sinne, mistä Niinan muutosprosessi käynnistyi. Mutta ensin Niinan pitää rakentaa ura, joka kantaa ulkomaillakin.
Muita auttaessaan Niina tuntee itsensä aina tärkeäksi. Hienointa on, kun hän saa tsempattua ihmisen antamaan parastaan ja voi kertoa ilouutiset. Rasvaprosentti on pienentynyt ja lihasta tullut lisää.
– Paras palkinto on nähdä se loiste ihmisen silmissä. Kun hän saavuttaa tulokset, joihin on vuosikaudet itsekseen tähdännyt. Muistan tasan tarkkaan, miltä se tuntuu.
Lue myös:
Alkoholista luopunut Ilona: ”Painoni putosi 25 kiloa vuodessa”