Jos keskittymiskyky on kadonnut, kannattaa päivittää omat työn tekemisen rutiinit. Pienillä muutoksilla saat jo paljon aikaan.
Pitäisi tehdä tämä juttu, mutta kännykän tapahtumat ja sähköpostien kilahtelu vetävät magneetin lailla puoleensa. Mitähän somessa tapahtuu? Kukahan nyt lähetti viestin— pakko katsoa, se saattaa olla tärkeä! Hypin asiasta toiseen ja keskittymiseni katkeilee jatkuvasti. Ei ihme, ettei valmista tule.
Olen huomannut viime aikoina sortuneeni yhä enemmän siihen, että annan itselleni luvan vilkuilla puhelintani luvattoman usein. Jaksan keskittyä yhteen asiaan vain lyhyen hetken, joten asioiden loppuunsaattaminen kestää nykyisin luvattoman pitkään.
Kun tekemättömiä töitä kasaantuu, lisääntyvät myös stressi ja ahdistus. Moni asia on lopulta puskettava kiireellä valmiiksi, ja se vasta ahdistavaa onkin. Ahdistuksen lisäksi syyttelen itseäni; miten minusta on tullut tällainen vätys?
Olen lopen uupunut stressaamaan ja syyttelemään itseäni. Työn tekemiseen on saatava jokin roti.
Multitasking kuormittaa
Vielä muutama vuosi sitten ajateltiin, että multitaskaajat ovat tehokkaita ja aikaansaavia työntekijöitä. Itsekin muistan kehuskelleeni tuolla ”taidolla”. Kun oli kolme lasta ja ura, oli näppärää, kun asiasta toiseen pystyi siirtymään ripeästi sen suurempia ärsyyntymättä.
Nykyisin ajatellaan toisin. Joskus on toki pakko tehdä montaa asiaa samaan aikaan, mutta tehokkaaksi työkaluksi sitä tuskin voi sanoa. Bookbeatia selatessani törmään kuin tilauksesta suomeksi vastailmestyneeseen Johann Harin Kadonnut keskittymiskyky -teokseen (Bazar). Se selvittää, miksi keskittyminen on nykyisin monille niin vaikeaa.
On varsin hälyttävää, että Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan toimistotyöläiset keskittyvät yhteen tehtävään nykyään keskimäärin kolme minuuttia. Sitten jokin keskeyttää keskittymisen.
Harin kirjaa lukiessa alkaa selvitä, että se, että tarkistaa sähköpostin aina kun kilahtaa, vastaa saman tien saamaansa WhatsApp-viestiin tai tarttuu jatkuvasti puhelimeen katsomaan, mitä sosiaalisen median kanavissa tapahtuu, on yksi suurimmista keskittymiskykyä haittaavista tekijöistä.
Ongelma on, että aina kun siirtyy asiasta toiseen, aivot joutuvat asemoitumaan uudelleen. Se vie aina oman aikansa ja näin suoritusteho laskee. Aivot kuormittuvat, jos ne joutuvat jatkuvasti palaamaan takaisin keskeytettyyn tehtävään. Harin mukaan tämä vaikuttaa sekä ajatteluun että luovuuteen. Kumpikin kärsivät.
Tutkimusten mukaan myös virheiden määrä kasvaa. Myös jatkuva väsymys saattaa johtua siitä, että olemme koko ajan ikään kuin ylivirittyneessä tilassa. Loputon informaatiotulva ei anna aivoille lepohetkiä.
Takaisin yhden asian pariin
Sen sijaan, että kehuskelisin kyvylläni multitaskata, minun kannattaisi opetella sen vastakohta monotaskaus ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Palkintona tästä on paljon muutakin kuin tietyn asian loppuun saattaminen: kun ajankäyttö on hallinnassa ja turha haahuilu loppuu, saa enemmän aikaan ja omaan itseen turhautuminen vähenee.
Ei kuitenkaan ole mitenkään itsestään selvää hypätä uudenlaiseen työnteon malliin, jos on vuosia poukkoilut tehtävästä toiseen. Eikä se ole tarkoituskaan, vaan virikkeetöntä aikaa, jossa kaikki tarkkaavaisuutta haittaavat tekijät on karsittu pois, kasvatetaan pikkuhiljaa.
Hari painottaa kirjassaan, että kannattaa pohtia etukäteen, kuinka häiriötekijöitä karsitaan. Erilaiset etukäteen päätetyt keinot tekevät lipsumisen hankalaksi silloin, kun käsi alkaa hakeutua puhelimelle tai tulee tarve klikkautua tietokoneella uutisvirtaan.
Voi esimerkiksi päättää sulkea sähköpostin ja puhelimen tietyksi ajaksi, ja pyhittää tuon ajan ainoastaan yhden tehtävän suorittamiseen. Keskittymiskyvyn metsästyksessä kovat otteet ovat sallittuja; markkinoilla on nykyisin ajastimella toimivia laatikoita, joihin esimerkiksi puhelimen voi sulkea tietyksi ajaksi. Myös tietokoneeseen saa ladattua ohjelman, joka katkaisee nettiyhteyden, jolloin kiusaus käydä katsomassa uutispäivityksiä tai sähköposteja poistuu.
Auttaako sometauko?
On helpottavaa ymmärtää, ettei keskittymiskyvyn heikkeneminen koske vain minua, vaan yhä useammat ovat asiasta toiseen pomppimisen kierteessä. Minusta kuitenkin tuntuu, että ongelmani on pahentunut muutaman viime vuoden aikana.
Kun korona lukitsi meidät koteihimme, ainoa ikkuna maailmaan oli kännykkä. Sieltä saattoi tarkistaa nopeasti, kuinka monta kotitreeniä työkaveri oli suorittanut tai millaiset sukat serkku oli kutonut. Viestittely ystävien ja perheen kanssa lisääntyi, ja usein tuntui siltä, että on vastattava pian, jottei kukaan huolestu. Tämä on jäänyt päälle.
Päätänkin nyt, etten aio syyttää itseäni laiskuriksi vaan tehdä asialle jotain. Ehkä teen kuten Hari kehottaa: vetäydyn sometauolle ja annan enemmän aikaa sille, että ajatukset saavat vapaasti lentää ilman, että somen kuvavirta häiritsee niitä. Toivon, että nämä keinot auttaisivat keskittymiskykyni palautumiseen.
Keskittymiskyky löytyy munakellon avulla
Ajankäytön hallinta oli viime vuonna yksi Youtuben haetuimpia hyvinvointiaiheita. Yksi niistä oli Pomodoro-tekniikka.
Italialaisen Francesco Cirillin kehittelemä menetelmä on saanut nimensä tomaatin mallisesta munakellosta. Siinä työskentely jaksotetaan intervalleihin, ja näin se sopii mainiosti työkaluksi silloin, kun työlista on pitkä ja ajatukset karkaavat kaikkiin muihin tekemättömiin asioihin. Kun jakaa ison tehtävän osiin, on siihen helpompi tarttua. Pienet tauot takaavat, että tehtävä ei tunnu liian rankalta.
Se toimii myös silloin, kun haluaa palauttaa keskittymiskykynsä ja päästää irti asiasta toiseen pomppuilusta.
Tee näin
1. Sulje kaikki häiriötekijät, kuten puhelin ja sähköposti. Kannattaa myös katkaista nettiyhteys, jos sitä ei tarvita työtehtävässä.
Laita ajastin 25 minuutin päähän.
Työskentele.
2. Kun 25 minuuttia on ohi, pidä viiden minuutin tauko. Venyttele, käy hakemassa kahvia, tuijottele ikkunasta ulos.
Anna aivojen levätä hetki ja päästä ajatukset irti meneillään olevasta tehtävästä. Viisi minuuttia on niin lyhyt aika, ettei tarvitse pelätä ajatusten karkaavan liian kauaksi.
3. Aloita uusi 25 minuutin työjakso, jonka jälkeen pidä taas viiden minuutin paussi.
4. Tee yhteensä neljä 25 työrupeamaa viiden minuutin tauon kanssa. Viimeisen työjakson jälkeen pidä 20 minuutin tauko.
Syö välipala, joogaa, lue kirjaa tai lähde kävelylle – raitis ilma virkistää.
Lue myös: