Tiedätkö, mistä erotat antiperspirantin ja deodorantin? Kannattaako dödö valita luonnonkosmetiikkasarjasta?
Alumiinisuoloja, magnesiumia vai ruokasoodaa kainalokuoppaan, kas siinä pulma.
Antiperspirantti on tehokas vaihtoehto. Sen teho perustuu alumiiniin, joka supistaa hikirauhasia ja estää siten hikoilun ja kainalot pysyvät kuivina. Koska hiki ei pääsee kohtaa – maan iholla olevia bakteereita, hajua ei synny. Deodorantit eivät tuki hiki – rauhasia vaan ehkäisevät hien hajua tuhoamalla iholta hajua aiheuttavia bakteereita. Lisäksi ne peittävät hien hajua hajusteilla.
Deodoranttien kosteutta imevä teho perustuu alumiinikloridin sijasta esimerkiksi ruokasoodaan, maissi-, peruna- tai riisitärkkelykseen, nuolijuureen tai magnesiumiin. Koska deodorantit eivät estä hikoilua, kainalot voivat kastua.
Lisäksi myynnissä on suola- eli mineraalidödöjä, joita kutsutaan myös kristallideodoranteiksi. Kun sellaista levitetään kainaloon, mineraalikivestä, kuten kaliumalunasta, irtoaa iholle näkymätön suolakerros, jonka hapan pH-arvo ehkäisee hajubakteerien kasvua. Myöskään mineraalideodorantit eivät supista hikirauhasia ja siten ehkäise hikoilua.
Luonnonkosmetiikkasarjojen dödöissä käytetään usein hajusteina luonnostaan antibakteerisia eteerisiä öljyjä, muun muassa teepuuöljyä ja salviaa. Osaltaan nekin peittävät ja torjuvat hien hajua.
Ovatko alumiinisuolot vaarallisia?
Antiperspiranteissa on alumiinisuoloja, joiden yhteydestä rintasyöpään on kiistelty vuosia. Nykytiedon mukaan alumiinisuolat eivät imeydy ihon läpi. Niiden teho perustuu vaikutukseen ihon pinnalla, eikä tuote edes toimisi, jos merkittävä määrä alumiinia imeytyisi syvälle ihoon. Tutkimuksissa on todettu, että alumiinia sisältävät antiperspirantit ja rinta – syöpä eivät ole yhteydessä toisiinsa.
Alumiiniasia ei ole aivan selkeä muutenkaan. Luonnonkosmetiikassa ei saa käyttää samoja alumiiniyhdisteitä kuin antiperspiranteissa, mutta luomudödöissäkin on aineosia, joiden nimestä löytyy sana alumiini. Mitä eroa näillä alumiineilla sitten on?
Antiperspiranteissa käytetyt alumiinikloridi (aluminium chlorohydrate), alumiinisulfaatti (aluminium sulfate) ja alumiinikloorihydraatit (aluminum chlorohydrex) ovat synteettisesti valmistettuja alumiinisuoloja. Ne supistavat hikirauhasia ja muodostavat niiden päälle ohuen geelikerroksen, mikä estää hikoilun useiksi tunneiksi.
Deodoranteissa taas käytetään yleensä kaliumalumii nisulfaattia eli kaliumalunaa (potassium alum) tai ammoniumalunaa (ammonium alum), jotka ovat luonnossa esiintyviä sulfaattimineraaleja. Alunat estävät bakteerien lisääntymistä iholla ja torjuvat siten hien hajua. Ne eivät estä hikoilua. Myös alunaa kutsutaan alumiinisuolaksi, ja se valmistetaan kosmetiikkaan teollisen prosessin avulla. Jos siis ollaan aivan kirjaimellisia, alunaa sisältävä deodorantti ei ole alumiiniton – mutta se voi olla hellävaraisempi kuin synteettisiä alumiinisuoloja sisältävä antiperspirantti.
Kokeilemalla löytyy oikea dödö
Tärkeintä onkin löytää juuri itselle sopivalta tuntuva tuote. Se mikä sopii kaverille tai sukulaiselle, ei välttämättä sovi sinulle. Taipumus hikoiluun ja hien hajuun ovat yksilöllisiä. Hajujen muodostumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi ruokavalio, ihokarvojen määrä ja ihon pH-arvo. Myös hormonit vaikuttavat hikoiluun, ja moni hikoilee esimerkiksi jännittävissä tilanteissa. Mullistukset hormonitasapainossa esimerkiksi raskauden ja vaihdevuosien aikana voivat muuttaa hikoilua.
Deodorantti on hyvä valinta, jos et halua estää hikoilua sen luonnollisuuden vuoksi eikä sinua haittaa kainaloiden ajoittainen kastuminen. Luonnonkosmetiikan deodoranteissa on myös paljon ihoa hoitavia ainesosia, jotka sopivat hyvin herkkäihoisille. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö luomudödö voisi ärsyttää ihoa esimerkiksi hajusteilla. Tutustu siis aina tarkasti ainesosaluetteloon ja tuotelupaukseen.
Tiesitkö tämän hiestä?
Hiki itsessään ei haise, vaan hajun saavat aikaan ihonmikrobit. Kainaloissa on kahdenlaisia hikirauhasia: ekkriinisiä ja apokriinisiä.
Ekkriiniset hikirauhaset erittävät kirkasta ja hajutonta nestettä. Hien pH-arvo
on yleensä joko lievästi hapan tai neutraali.
Tämä kirkas erite ei ole yhtä hyvä kasvualusta mikrobeille kuin apokriinisten hikirauhasten erittämä neste. Se on sameampaa, ja juuri se tuottaa hajuongelmia.
Tämäkin hiki on hajutonta, mutta kun se kohtaa iholla bakteereja, se alkaa haista pahalta.
Lähteet: Kosmetiikka- ja hygieniateollisuus sekä kosmetiikka-allergia.fi
Lue myös: