Joanna Kuvaja: ”Hevosen kanssa pitää olla koko ajan läsnä”

Ravit veivät Joanna Kuvajan, 36, ensin Italiaan ja sitten töihin televisioon. Nyt hän haaveilee taas omasta hevosesta. 

”Hevoset tulivat elämääni jo barbileikkien myötä. Ratsastuksen aloitin kuusivuotiaana ennen kuin vanhemmat olivat oikeastaan ehtineet antaa siihen luvan. Ravimaailma tuli mukaan kuvaan joskus 14-vuotiaana rakkaan lapsuudenystävän kautta, kun aloin käydä hänen kanssaan ravitalleilla. Ravihevosissa kiehtoi se, että ne ovat sporttisia ja menevät kovaa. En kuitenkaan ole lajisokea: minua kiinnostaa hevosurheilussa kaikki.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin hevosenhoitajaksi suomalaisen Jori Turjan ravitallille Italiaan. Hän valmensi kuuluisaa ori Varennea, joka tuli kilpailemaan Mikkeliin, jolloin tutustuin Varennen tiimin suomalaisiin jäseniin. Ajatuksena oli pitää välivuosi ja nähdä samalla vähän maailmaa. Välivuodesta tuli sitten vajaat neljä vuotta, kun amore tuli mukaan kuvioihin.

Porukka Turjan tallilla oli hyvin skandinaavista. Meillä jokaisella oli omat passihevoset, joita hoidettiin ja joiden kanssa kierrettiin raveissa. Olin yhden hoitohevoseni kanssa viikon Itävallassa ja toisen kanssa matkustin hevosautolla ja laivalla kilpailemaan Palermoon. Joskus pääsin hevosen kanssa myös voittajakehään, mutta ihanimpia muistoja tuolta ajalta ovat kuitenkin ne aamut, kun mentiin meren rantaan kahluuttamaan hevosia. Ratsastimme ilman satulaa rantaviivaa pitkin ja katsoimme nousevaa aurinkoa. Paluumatkalla ostettiin huoltoasemalta italialainen aamupala, cappuccino e cornetto. Hevosten kanssa työskenteleminen, ajaminen, ratsastaminen ja lannan luominen, on niin fyysistä, että olin silloin huippukunnossa.

Kun työskentelin hevosten kanssa, olin huippukunnossa.

Ravirata on näytellyt elämässäni monta kertaa isoa osaa. Olin Italiasta kesälomalla Suomessa ja taas Mikkelin raveissa, kun minut bongattiin Miss Suomi -kisoihin. Niiden jälkeen aloin tehdä juontokeikkoja ja päädyin tekemään ravilähetyksiä. Tuottaja Riku Riihilahti näki minussa potentiaalia eikä alalla ollut kovaa kilpailua – meillä on paljon loistavia juontajia mutta vain harvoja, jotka tuntevat raviurheilua. Tein suoria ravilähetyksiä kuusi vuotta ja sain tutustua mielettömän upeisiin hevosiin ja ihmisiin. Sen jälkeen siirryin tekemään muita lähetyksiä.

Vaikka raviurheilua harrastetaan Suomessa paljon, moni myös oudoksuu sitä. Se on omituista, koska jo esimerkiksi Ruotsissa se on trendikäs ja myös nuorten ihmisten laji. Joskus kuulee sanottavan, että raviurheilu on sitä, että hevosia rääkätään ja juoksutetaan piiskan kanssa. Suomessa on kuitenkin tiukat säännöt siitä, miten hevosta saa kohdella. Kaikista lajeista löytyy yksittäisiä ihmisiä, jotka tekevät väärin, mutta jostain syystä raviurheilun kohdalla he leimaavat koko lajin. Se on kuitenkin niin paljon muuta.

Rakastan oikeastaan kaikkea, mikä liittyy hevosiin.

Hevonen on viisas ja ylväs eläin, ja sen ja ihmisen yhteistyössä on jotain maagista. Sen kanssa pitää olla koko ajan läsnä. Sitä ei myöskään voi pakottaa tekemään mitään: hevonen on niin iso, että jos yhteistyö ei toimi, se pystyy viemään isoakin miestä. Rakastan oikeastaan kaikkea, mikä liittyy hevosiin, mutta läheisintä minulle on niiden hoitaminen. Pelaaminen on minulle vieraampaa, ja omistamiseen minulla on vähän ristiriitainen suhde, koska hevosesta luopuminen on minulle niin vaikeaa.

Minulla ei ole ollut omaa hevosta viiteen vuoteen; elämän ovat täyttäneet perhe ja työ. Nyt lapset alkavat kuitenkin olla jo sen ikäisiä, että minulla olisi taas aikaa olla hevosen kanssa – kääriä sen jalkoihin lämpökääreitä, juottaa vettä ja heittää illalla eteen päivän viimeiset heinät. Olen huomannut, että nainen voi kyllä lähteä raviurheilusta, mutta raviurheilu ei lähde naisesta.”

 

Lue myös:

Pandora: ”Maastopyöräily on älyttömän hauskaa”

Esteratsastus haastaa kehon ja mielen

Teksti Anu Piippo
Kuvat Elina Simonen