Janne Rauhansuu: ”Purjelautailu oli tanssia aalloilla”

Pahasti pieleen mennyt voltti päätti Janne Rauhansuun purjelautailu-uran. Loukkaantuminen pakotti kuitenkin etsimään elämälle uuden suunnan. Se löytyi perheestä, luomuviljelystä ja villamyssyistä. 

Kohtalokas voltti tapahtui Kapkaupungin vesillä. Janne Rauhansuu vietti monen muun ammattipurjelautailijan tapaan talvea Etelä-Afrikassa ja harjoitteli uutta kautta varten. Sinä päivänä aallot ja tuulet eivät kuitenkaan olleet hänelle suopeita.

– En itse muista tilannetta täysin. Toisilta olen kuullut, että purjelaudalla tekemäni hyppy oli korkea. En ollut saanut sen pyörimistä loppumaan vaan iskeydyin veteen väärässä asennossa, Janne kertoo.

Tiimikaverit ja ystävät pelastivat Jannen vedestä, veivät hänet rannalle ja kutsuivat ambulanssin. Tutkimuksissa selvisi, että veteen laskeutuminen oli murtanut selkänikamia. Ne parantuivat lopulta ilman leikkausta, mutta entiselleen selkä ei enää tullut.

– Kun urheilija loukkaantuu, hän putoaa monesti tyhjän päälle. Ymmärrän tosi hyvin, että alkoholi voi tulla silloin joillakin mukaan kuvaan. Itselläni tätä vaaraa ei ollut, osittain siksi, että purjelautailun ammattilaiskilpailuissa ei sallittu minkäänlaista epäurheilijamaista käytöstä. Siitä sai sakot ja kovat moitteet sponsoreilta. Keskieurooppalaisissa tiimeissäkään alkoholi ei ollut mikään juttu, joten olin aktiiviaikoinani vuosia täysin absolutisti.

– Silti minullakin meni onnettomuuden jälkeen pitkään, etten halunnut olla urheilun kanssa missään tekemisissä. Vasta myöhemmin aloin arvostaa kaikkea sitä, mitä saavutin.

Saavutukset sisälsivät muun muassa Pohjoismaiden mestaruuden, MM-hopeaa ja sijoittumisia maailman kymmenen parhaan purjelautailijan joukkoon ammattilaiskiertueilla. Kolmesta osalajista Jannen suosikki oli purjehdusta muistuttava ja taktista silmää vaativa ratapurjehdus, ja hyvänä kakkosena tuli pujottelu. Vähiten omalta tuntui aallokkosurffaus, jota harjoitellessa myös onnettomuus sattui.

– Lopulta loukkaantuminen oli kuitenkin tavallaan onni, koska sen jälkeen minun oli pakko ruveta kehittämään elämää jollain muulla saralla.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pyhäjärveltä isoille aalloille

Purjelautailua kutsuttiin 1980-luvulla surffaukseksi, vaikka termi tarkoittaakin alun perin lainelautailua. Breakdancea harrastanut Janne innostui tanssimisesta purjeen kanssa aalloilla. Yläneen Pyhäjärveltä alkanut harrastus vei ensin amatöörikilpailuihin ja lopulta 13 vuotta kestäneelle ammattilaisuralle.

Olosuhteet eivät Suomessa ole lajille kaikkein otollisimmat, koska lajiharjoittelu on puolet vuodesta mahdotonta. Hyviä aaltoja löytyy esimerkiksi Espanjasta, ja Janne tekikin lukion jälkeen ison ratkaisun: hän muutti pakettiautoon ja ajoi Gibraltarin lähelle Tarifaan.

Toinen purjelautailijoiden suosima paikka on Italian Gardajärvi, jossa tuulet ovat vieressä sijaitsevan vuoriston takia ainutlaatuiset. Janne asui myös vuosia Sveitsissä, jossa hänellä oli avovaimo ja pääsponsori, sveitsiläinen lautavalmistaja.

Etelä-Euroopastakin etsiydytään osaksi vuotta lämpimämmille seuduille. Janne vietti yhden talven Havaijilla, neljä talvea Australiassa ja viisi talvea Etelä-Afrikassa. Talvikaudella ei kuitenkaan levätä laakereillaan.

– Oman tiimin eli lautavalmistajan ja purjevalmistajan kanssa tehdään silloin kehitystyötä ja testataan välineitä. Ja tietysti harjoitellaan. Kävin kyllä harvakseltaan Suomessa, mutta elin kuitenkin aika lailla urheilun ehdoilla.

Uusi suunta löytyy

Kun oli selvää, että ura ammattipurjelautailijana oli ohi, Jannelle tarjottiin töitä tutuista purjelautailutiimeistä. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Samaan aikaan hänen vanhempansa halusivat luopua Pöytyällä maatilan pidosta ja tarjosivat mahdollisuutta sukupolvenvaihdokseen. Se tehtiin, mutta omalla tvistillä: Janne suoritti sukupolvenvaihdoksen edellyttämät maatalousalan opinnot etänä Etelä-Afrikasta, jossa hän vietti edelleen paljon aikaa. Opintoihin kuuluvaa tilaraporttia tehdessään hän kiinnostui siitä, miten ruokaa tuotetaan muualla kuin Suomessa.

Idea tulevaisuudesta alkoi hahmottua vähitellen. Janne opiskeli Sveitsissä ravintoneuvojaksi ja suoritti avoimessa yliopistossa talouskursseja. Samoihin aikoihin hän aloitti myös harrastuksen, jolla oli kohtalokkaat seuraukset: Janne innostui neulomisesta eli länsisuomalaisittain kutomisesta.

– Kutomisessa on jotain samaa kuin urheilussa. Ihminenhän on perusluonteeltaan laiska, mutta jos haluaa pärjätä, ei riitä, että on lahjakas vaan on myös jaksettava mennä tavoitteita kohti. Lisäksi kutomisesta tulee hyvä ja meditatiivinen olo. Toivon, että miehetkin ottaisivat sen rohkeasti omakseen, Janne sanoo.

Asiat menivät uusiksi myös ihmissuhderintamalla, kun pitkä parisuhde päättyi. Kaikki loksahti paikoilleen, kun Janne palasi Suomeen. Hän siirsi maatilan luomutuotantoon, tapasi samalta kylältä maailmalle lähteneen Annan ja ryhtyi tämän kanssa kehittämään maatilaa ja neulomisharrastuksesta syntynyttä Myssyfarmi-yritystä. Janne on istunut vuosia Pöytyän kunnanvaltuustossa ja johtaa puhetta Luomuliitossa. Lapsia on syntynyt neljä.

Urheilun opit käyttöön

Ero maailmaa kiertävän ammattiurheilijan ja Varsinais-Suomessa asuvan maanviljelijän välillä on pienempi kuin äkkipäätä voisi ajatella. Urheiluvuosina hiotut verkostoitumistaidot ovat olleet tarpeen, kun tehdään yhteistyötä kumppanien kuten eri puolilla Suomea asuvien suomenlammasfarmareiden ja rypsinviljelijöiden kanssa. Heitä tarvitaan myssyjen raaka-aineen ja Rauhansuun tilalla öljyksi puristettavan rypsin toimittamiseen. Omaa viljelyalaa on parisataa hehtaaria. Naapurikylältä ostettiin vastikään vanha koulu Myssyfarmin päämajaksi ja verkkokaupan hubiksi. Maatila työllistää kaksi ja Myssyfarmi seitsemän henkeä, minkä päälle tulevat vielä vajaat sata myssyjä käsin neulovaa mummoa.

– Olen hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Voi sanoa, että minulla on kyky löytää ympärilleni ihmisiä, jotka saavat ideat lentoon, Janne arvelee.

–  Sekin ehkä auttaa, että olen tottunut olemaan erilainen. Purjelautailuhan ei ole ollut Suomessa iso juttu. Maailma muuttuu ja sen muutoksessa pitää olla mukana. Minulle sopii olla etujoukoissa.

Purjelautailijaa ja luomuviljelijää yhdistää myös säiden armoilla oleminen. Töihin mennään säätilan mukaan, ja kun keli sallii, töitä tehdään yötä päivää.

Pieni aalto on hyvä aalto

Maailmalta tarttui mukaan sekin ajatus, että kodin ja arjen pyörittämiseen voi hakea apua. Perheellä on ollut vuosia kotona au pair, jonka toimenkuva on lasten kasvaessa laajentunut Myssyfarmin puolelle.

– Se on auttanut omassa jaksamisessa. Myös liikkuminen ja urheilu on minulle edelleen tärkeää. Juokseminen ei ole koskaan ollut minun juttuni, mutta pyöräilen, uin, hiihdän, harrastan pojan kanssa taekwondoa ja kävelen metsässä. Myös työni on fyysistä. Kesällä suppaillaan lasten kanssa vieressä virtaavassa Aurajoen haarassa.

Purjelautakin otetaan kesällä esille. Perhe on jo parina vuonna matkustanut asuntovaunulla Yyteriin purjelautaviikolle.

– En tietenkään ole enää samalla tasolla kuin aikoinaan. Nyt kurvailen pienempiä aaltoja, ja se tuntuu yhtä hienolta, Janne sanoo.

Yhtä levollisesti hän suhtautuu vuosien karttumiseen.

– Olen nyt 51-vuotias, eikä keho ole yhtä notkea kuin nuorempana. Mutta ajattelen niin, että jos kropan väistämättömän heikkenemisen pystyisi yhdistämään pääkoppaan kertyneeseen vahvuuteen ja viisauteen, elämä voisi silti olla joka vuosi vähän edellisvuotta parempaa.

Lue myös:

Veera Priha: ”Nyt osaan pysähtyä olennaiseen”

Fiia Ketonen: ”Surffaaminen opetti minut uskomaan itseeni”

Teksti Anu Piippo
Kuvat Robert Seger