Viivi Pumpanen harrastaa taekwondoa.

Viivi Pumpanen: ”Itsensä voittaminen koukuttaa”

Viivi Pumpanen tarjoaa herkut ystäville. Itse hän syö karkkina marjoja, hedelmiä ja hunajaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

VÄITE: LUOMUPUURO ON PARASTA

Kyllä, luomupuuro on yksi parhaista aamupaloista. Suosin puhdasta ja eettistä ravintoa. En halua vapaaehtoisesti kuormittaa kroppaani haitallisilla ravinteilla. Tässä elämässä saa vain yhden kehon, ja siitä pitäisi välittää.

VÄITE: SOKERINHIMOSTA VOI VAPAUTUA

Lapsena söin usein äidin leipomia herkkuja. Nykyään käytän hyvin vähän sokeria. Olen huomannut, että mitä vähemmän sokeria käyttää, sitä vähemmän sitä kaipaa. Minun karkkiani ovat marjat, hedelmät ja hunaja. Enemmän olen suolaisen kuin sokerin ystävä. Jos leivon, tarjoanherkut ystäville.

VÄITE: RISKINOTTO KOUKUTTAA

Pikemminkin itsensä voittaminen koukuttaa. Olen purjehtinut Atlantin yli ja hypännyt laskuvarjolla ja ajatellut, että jos tästä selviän, en jännitä enää mitään. Mutta silti tulee aina uusi jännittävä tilanne. Luulen, että nainen saa yhä rämäpään maineen helpommin kuin mies, vaikka eihän se sukupuolta katso.

VÄITE: TAEKWONDO TREENAA MIELTÄ JA KROPPAA

Kyllä. Hurahdin lajiin, koska se vaatii fysiikan lisäksi mielenhallintaa. Taekwondo on taistelulaji, joka kehittää harrastajaa myös ihmisenä, koska lajin filosofia korostaa kärsivällisyyttä, kunnioitusta ja vaatimattomuutta.

VÄITE: KOIRA ON IHMISEN PARAS YSTÄVÄ

Ainakin saksanpaimenkoirani Luna on. Uskon, että ihmisen ja koiran välille voi muodostua mieletön side, jollaista ei voi kokea edes toisen ihmisen kanssa. Se vaatii myös ihmiseltä lojaaliutta koiraa kohtaan.

VÄITE: KIITOLLISUUTTA VOI OPETELLA

En usko, että kukaan on syntyessään positiivinen, kyllä se asenne saadaan kotoa. Olen aina yrittänyt nähdä asioiden valoisan puolen. Kiitollisuuspäiväkirjaa ehdin kirjoittaa enää harvoin, mutta joka ilta listaan asioita, jotka ovat hyvin. Aina löytyy jotain. Sellaisiin ajatuksiin on helpompi nukahtaa.

Lue myös:

Jenny Lehtinen: On surullista, että kotiruokaa demonisoidaan

Teksti Taina Risto