Unettoman mukaan unilääkkeisiin oli helppo turvautua.

Uneton ajautui ansaan unilääkkeiden takia: ”Aivoni eivät osanneet enää nukahtaa”

Uneton kertoo tarinansa, miten äitiys muutti käsitykset unesta ja unettomuudesta. Sitten hän jäi koukkuun unilääkkeisiin.

”Olen aina ollut herkkäuninen, iltavirkku ja ylpeillyt, että pärjään kuuden tunnin unilla. Vähäiset yöunet eivät juuri haitanneet elämääni, kunnes minusta tuli äiti kuusi vuotta sitten. Vauva pakotti valvomaan ja näytti minulle jaksamisen rajat. Mutta kun lapsi oppi nukkumaan, minä jatkoin valvomista. Olin unohtanut miten nukutaan koko yö.

Turvauduin unilääkkeisiin ja niiden helppouteen: puolikas tabletti suuhun ja nukahdin minuuteissa. Kotiäitinä ei ollut väliä, kuinka skarppina vaihdoin vaippoja, ja niin jatkoin nappien ottamista.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Unilääkkeistä ansa

Unilääkkeiden ongelmat paljastuivat vasta, kun palasin töihin. Huomasin, että lääkkeen vaikutus jatkui pitkälle iltapäivään. Olin kärttyisä ja tokkurainen mutta en halunnut muuttaa elämääni. Iltakymmeneltä alkoi ”minun aikani”! En suostunut menemään aikaisemmin nukkumaan, vaan valvoin aina puoli yhteen tai pidempään. Herätys oli viimeistään seitsemältä.

Unilääkkeet olivat arkeni tuki ja turva. Niiden ansiosta edes yksi asia elämässäni, uni, pysyi hallinnassani. Sitten tulin raskaaksi, ja minun oli pakko lopettaa unilääkkeet kertaheitolla. Olin kauhuissani: aivoni eivät enää osanneet nukahtaa ilman lääkkeitä. Olin kuin zombie parin kuukauden ajan.

Kerroin töissä uniongelmastani ja sain ymmärrystä. Huomasin, että valvomisesta johtuva väsymys ei tunnu niin pahalta kuin unilääketokkura, josta olin tietämättäni kärsinyt vuosia.

” En enää jännittänyt heräämisiä enkä sitä, sainko tarpeeksi unta. Tiesin, etten kuole itse aiheuttamaani valvomiseen.”

Ensimmäiset ihmeelliset sikeät unet

Tarkkailin öitäni ja pidin kirjaa, miten paljon valvoin. Aluksi heräsin kahden tunnin välein, sitten ”vain” kaksi kertaa yössä ja niin edelleen. Muistan ensimmäisen yön, jolloin nukuin heräämättä kertaakaan. Se tuntui ihmeelliseltä. Miten energiseksi tunsin itseni! Voiko elämä olla näin ihanaa?

Olin aina pitänyt itseäni ”huonona nukkujana”, mutta nyt vaihdoin äänensävyä. Ja niin itsevarmuuteni alkoi palautua. En enää jännittänyt heräämisiä enkä sitä, sainko tarpeeksi unta. Tiesin, etten kuole itse aiheuttamaani valvomiseen.

Elämän tärkein asia

Asetin hyvät yöunet elämäni tärkeimmäksi asiaksi. Mitä iloa juhlimisesta tai yöllisistä elokuva- ja lukumaratoneista on, jos koko elämä menee niiden takia väsyneessä sumussa?

Kun nykyään herään keskellä yötä, en hermoile enkä ajattele seuraavan päivän töitä. Katson vain kellonajan, ja totean rauhallisesti, että uni tulee takaisin ihan pian. Ja niin se yleensä tuleekin.”

Lue myös:

10 parasta vinkkiä parempaan uneen

Tunnetut suomalaisnaiset paljastavat: Näin taltutan väsymyksen

Helppo meditaatio! Kokeile aistiharjoitusta

Teksti Teksti Minna Kiistala