Toimittaja Jenni Poikelus on tuttu YleX:n Poikelus & Hätönen -iltapäiväshow’sta. Hän on myös panelistina Yle TV2:n Villi kortti -ohjelmassa

Radiotoimittaja Jenni Poikelus tykkää mummojumpista

Radiotoimittaja Jenni Poikelus, 30, pelkää kuntosaleja, mutta rakastaa ryhmäliikuntaa. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

VÄITE: LIIKUNNASTA VOI  INNOSTUA AIKUISENAKIN.

Totta. Teini-­ikäni meni kaikkea muuta kuin urheillessa, mutta lukion jälkeisenä välivuotena innostuin ryhmäliikunnasta. Sain pidettyä kiinni arkirytmistä jumppien avulla. Pari vuotta sitten löysin ryhmäliikunnat uudestaan.

VÄITE: RYHMÄLIIKUNTA ON  ALIARVOSTETTUA.

Tämä on fakta! Tuntuu, että kaikki käyvät nykyään salilla tai crossfitissä. Itse vannon mummojumppien nimeen ja käyn tunneilla kolme tai neljä kertaa viikossa. Ryhmäpaine toimii! Olen melko laiska, joten löysäilisin varmasti enemmän, jos kävisin salilla. Salille lähteminen on minulle myös kauhea kynnys, sillä pelkään käyttäväni laitteita väärin.

Huonona päiväna Jenni Poikelus mököttääa ja tiuskii.

VÄITE: PENKKIURHEILU  ON PARASTA.

Osittain totta. Penkkiurheilun kautta pääsee nauttimaan hienosta urheilusuorituksesta, eikä tarvitse itse tehdä mitään. Nuorempana heräsin keskellä yötä seuraamaan formuloita, ja nykyään minun on pakko nähdä kaikki Leijonien pelit. Olen katsonut pelejä niin työpaikan illallisella kuin lentokoneessakin. Pitää muuten tunnustaa, että vaikka olen Tampereelta kotoisin, kannatin nuorena turkulaista TPS:ää. Syynä oli, että ihana Niko Kapanen pelasi siellä.

VÄITE: HAUSKAN NAISEN  TITTELI KYLLÄSTYTTÄÄ.

Titteli ei ärsytä, mutta joskus tuntuu, että ihmiset odottavat minun heittävän juttuja koko ajan ja yllättyvät, jos en sano mitään hassua. Olen pienestä pitäen ollut se kaveriporukan hauska tyyppi, mutta en minäkään koko ajan heitä läppää. Jos on huono päivä, se on todella huono: olen hiljaisempi kuin yleensä, mökötän ja tiuskin. Olen aika kova rypemään ahdistuksessa, ja välillä uin todella synkissä vesissä.

VÄITE: ME TOO -KAMPANJA  ON TÄRKEÄ.

On todella tärkeää, että seksuaalisesta häirinnästä keskustellaan. Toivoisin, että ilmi tulleet tapaukset käsiteltäisiin loppuun, eikä unohdettaisi saman tien. Kampanja on avannut monen silmät sen suhteen, että ahdistelun raja on yksilöllinen. Jos jonkun käytös ahdistaa, se ei todellakaan ole  hyväksyttävää.

Lue myös:

Jenny Lehtinen: On surullista, että kotiruokaa demonisoidaan

Teksti Maiju Karhunen