Pitkään jatkunut univaje ja väsymys olivat tehneet ravintola-alalla työskennelleestä Kanerva Ahonalasta, 34, kireän tuittupään. Personal traineriksi opiskellut Kanerva irtisanoutui vuorotöistä ja huomasikin pian sen jälkeen olevansa kuin eri ihminen.
”Neljä vuotta sitten työskentelin esimiestehtävissä ravintola-alalla. Vaikka työ oli antoisaa, sitä oli paljon, noin 60 tuntia viikossa. Pahimmillaan menin nukkumaan 4–5 aikaan ja ehdin nukkua tunnin. Tuolloin olin jopa ylpeä siitä, että pärjäsin vähillä unilla. Vapailla otin univelat takaisin.
Vaikka olin tottunut väsymykseen, univaje näkyi luonteessani. Olin todella kireä enkä juurikaan hymyillyt. Tiukka tuittupää -rooli toimi siinä tilanteessa, ja siitä tuli silloinen luonteenpiirteeni. Kävin treenaamassa salilla 4 tai 5 kertaa viikossa toisinaan työpäivän aikana. Jaksoin rauhallista peruspunttitreeniä, mutta kuntopyörä ja juoksumatto tuntuivat liian raskailta. Treeni oli välillä aikamoista pakkopullaa, mutta ilman sitä en olisi varmasti jaksanut töissäkään. Koska en nukkunut tarpeeksi, stressitasoni olivat jatkuvasti korkealla ja vyötärön ympärille kerääntyi helpommin ylimääräistä. Väsyneenä keho keräsi myös nestettä, ja loppuviikosta koko kroppa tuntui turvonneelta.
Jatkuva väsymys sai riittää
Kolmenkympin kynnyksellä yötyöt alkoivat väsyttää ja aloin haaveilla päivätöistä. Olin kouluttautunut personal traineriksi, joten aloin miettiä sitä vaihtoehtona. Kuuden viikon lomani aikana tajusin, etten halua enää palata töihin. Suurin syy irtisanoutumiseen oli, että halusin auttaa itseäni voimaan paremmin. Tahdoin myös vaikuttaa siihen, että ihmiset ennemmin voivat hyvin kuin juhlivat hyvin.
Kun aloin työskennellä hyvinvointialan yrittäjänä, löysin heti oman unirytmini, koska aluksi töitä ei ollut paljoa. Nykyisin nukun 8–9 tuntia yössä ja aloitan työt mielellään aikaisintaan kello 10. Ennen pystyin venyttämään nukkumaanmenoa, mutta nykyisin kehoni kertoo selvemmin, että nyt riittää valvominen. Arvostan hyviä unia ja mukavaa oloa niin paljon, että minua on todella vaikea saada iltamenoihin. Olen ollut aina hyvä nukkumaan, mutta jos ajatukset joskus harhailevat täyden kuun aikaan, makaan piikkimaton päällä ja nukahdan yleensä viidessä minuutissa.
Miellyttävämpi ihminen
Treenini on muuttunut rennommaksi, ja oloni on hoikempi ja kevyempi stressitasojen laskettua. Nyt kun nukun hyvin, minun ei tarvitse treenata yhtä paljon pitääkseni kroppani kunnossa. Punttitreenin sijaan käyn lenkeillä ja teen toiminnallista treeniä fiiliksen mukaan. Päivisin hengailen usein Nella-koirani kanssa ulkona. Olen myös tajunnut, että osaan oikeasti hymyillä. Poikaystävänikin antoi palautetta: ’Olet nykyään paljon miellyttävämpi ihminen!’”