Kuntoutus on himotreenaajalle kova paikka, ja loukkaantumisen jälkeen voi olla vaikea palata takaisin treeneihin. Kerromme selviytymisohjeet, joilla myös mieli toipuu tilanteesta paremmin.
Lenkki lähenee loppuaan, kun se tapahtuu. Askel kuoppaan, ja nilkka muljahtaa. Säkenöivä kipu tummentaa näkökentän. ”Eihän näin voi käydä? Minulle!” Loukkaantuminen tuntuu epätodelliselta. Tässäkö olivat tämän kauden lenkit?
Kyllä. Kirurgi kursii nivelsiteet kokoon, ja koiven kuntoutus alkaa.
Jalka paranee, epäilemättä. Mutta miksi tunteet suhaavat vuoristoradalla ja juokseminen alkaa jopa pelottaa? Siksi, että mielen toipuminen on kimurantti juttu.
Älä panttaa tunteita
Loukkaantuminen saa pois tolaltaan, eikä ihme. Päiviin – ja koko maailmaan – tulee treenin kokoinen aukko.
– Jos liikunta on osa identiteettiä ja sosiaalista verkostoa tai tarjoaa tärkeitä onnistumisia ja stressinpurkukanavan, treenin katkeaminen on järkytys, urheilupsykologi Matti Jaakkola tietää.
Hän kehottaa hyväksymään surun, vihan ja pelon. Kun tunteitaan ei pakene, ne helpottavat ajan myötä. Vältteleminen sen sijaan vain vahvistaa niitä.
Muiden voi olla vaikea ymmärtää toipilasta, joka yhtenä hetkenä puhisee pyhää raivoa kaikkia kuoppia kaivelevia tahoja kohtaan, toisena taas vaipuu synkimpään epätoivoon. Tunteensa on hyvä pukea sanoiksi.
Jos ei halua loputtomiin kuormittaa kavereitaan tai perhettään, kannattaa marssia urheilupsykologin juttusille. Osaava kuuntelija auttaa näkemään loukkaantumisen uudessa valossa. Nilkan telomisesta seurannut pysähtyminen ei välttämättä ole huono asia.
Kuntoutukseen myönteisellä mielellä
Liikuntatauolla on aikaa mietiskellä. Ole tarkkana, millaisia ajatuksia mielessäsi pyörität, sillä ne vaikuttavat toipumiseesi ja kuntoutukseen. Myönteisenä pysyminen ei ole välttämättä helppoa, mutta kannattaa, sillä tutkimusten mukaan optimistinen mieliala vähentää jopa kivun tuntemuksia.
Mihin kivaan tekemiseen voisit keskittyä treenistä vapautuvalla ajalla? Kuntoutus on oiva ajankohta tarkastella myös treenitapojaan. Aiheutuiko loukkaantuminen esimerkiksi liian kovasta huhkimisesta tai tekniikkavirheestä? Huilin aikana voit korjailla näitä asioita.
Hyväksy myös negatiiviset tunteet
Saattaapa himoliikkujalle käydä niinkin yllättävästi, että suklaa ja tosi-tv alkavat kiinnostaa enemmän kuin fysioterapeutin antamat jumppaohjeet. Ei huolta, siipi maassa -vaihe kuuluu toipumiseen. Itsesäälissä saa velloa, kunhan ei tee siitä tapaa.
Jos masentuneet fiilikset jatkuvat yhtä soittoa kahden viikon ajan, on alakuloon haettava apua, ettei se syvene. Mieliala laskee siksi, että loukkaantuminen koettelee itseluottamusta kuten mikä tahansa epäonnistuminen. Usko omiin kykyihin saa kolauksen, ja tavoitteet tuntuvat lipuvan käden ulottuvilta. Onko ensikeväisestä maratonista sittenkin turha haaveilla?
OMT-fysioterapeutti Matti Hänninen kehottaa asettamaan toipumiselle välitavoitteita. Viiden minuutin kotItreeni tällä viikolla, parin viikon päästä jo kymmenen minuuttia. Pienet onnistumiset lisäävät uskoa siihen, että pian jo jolkottelet tuttua lenkkiä ulkosalla.
– Katso välillä taaksepäin, jotta näet, kuinka pitkälle olet alkutilanteesta jo edennyt, Hänninen muistuttaa.
Mielikuvilla kiinni onnistumiseen
Hienoa, nilkka alkaa olla vihdoin kunnossa! Lenkille voisi jo lähteä, mutta juoksemisesta on tullut pelottava mörkö. Mitä jos telon itseni uudelleen?
– Pelon tunteet ovat toipumisvaiheessa tavallisia. Pelko on suojamekanismi, joka auttaa välttämään kipua, urheilupsykologi Jaakkola selittää.
Aloita siis varovaisesti ja kasvata lenkkejä vähitellen, jotta myös mieli pääsee mukaan vauhtiin. Jos tossu ei kerta kaikkiaan taivu liikunnan uudelleen aloittamiseen, hae vauhtia mielikuvaharjoittelusta.
Esimerkiksi NLP:n eli neurolingvistisen ohjelmoinnin keinoilla korvataan kurja kokemus mielessä onnistumisella. NLP-yksilöterapeutti Tiina Haahdenmaa kertoo, että mielikuvaharjoituksessa menneitä tapahtumia katsotaan kuin elokuvaa.
Filmiä kelataan taaksepäin tilanteeseen, jossa kaikki oli vielä hyvin. Askeleesi lensi pururadalla, lenkin loppukaarre lähestyi. Sen jälkeen kelataan eteenpäin, kunnes vaara on ohi – nilkkasi on taas kunnossa ja olet palannut juoksemaan. Harjoitusta toistetaan, kunnes loukkaantuminen ei enää pelota.
Askelta jämerämmin mielikuvia muokataan hypnoosissa, jossa mieleen syötetään positiivisia mielikuvia.
– Hypnoosissa voi saavuttaa sen hallinnan ja turvallisuuden tunteen, jota liiallinen pelko ja epävarmuus ovat haitanneet, kertoo psykoterapeutti, juoksuvalmentaja ja entinen huippu-urheilija Kirsi Valasti.
Hyväksy ja sopeudu
Lenkkarit ovat nyt odottaneet eteisessä viikkoja, ehkä kuukausia. Lenkkipolulle osuneesta kuopasta alkoi paitsi nivelsiteiden kuntoutus, myös tunnemyllerrys. Urheilupsykologian termein olet käynyt läpi suruprosessin.
Ensin vamma teki mieli kieltää. Eihän minulle tapahdu tällaista! Sitten tuli viha – niin kuoppaa kuin universumia kohtaan. Jossakin vaiheessa kuvittelit kenties pystyväsi tekemään tapahtuneen tapahtumattomaksi, kunnes tajusit, ettei taikasauvakaan siihen pysty. Hetkellisesti ehkä masennuitkin, ei tästä ikinä mitään tule.
Jokaisella vaiheella oli tarkoituksensa. Ne läpikäymällä mielesi sai aikaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Pystyit vähitellen näkemään tapahtuneen uudessa valossa, löytämään sen tarkoituksen.
On aika hyväksyä tapahtuma. Loukkaantuminen ja kuntoutus veivät treeniaikaa, mutta se ei ollut maailmanloppu. Opit jotain itsestäsi ja osaat kääntää vastoinkäymisen voitoksesi, eikö niin?
Jos vastaat kyllä, olet valmis solmimaan lenkkarinnauhat uudelleen.