Tarkkaa puurtamista netin välityksellä, treenit PT:n vieressä vai kaveriporukassa? Esittelemme kolme valmennusvaihtoehtoa.
”-30 kiloa, kiitos selkeän salilukkarin”
Nettivalmennuksen valinnut Janni Pellinen, 26, rakastui treeniin ja vuodatti salilla onnenkyyneleitä.
”Heräsin tilanteeseeni noin vuosi sitten, kun kilpirauhanen reistaili ja katsoin vanhoja valokuvia, joissa näytin sutjakalta ja pirteältä. Halusin laihtua ja voida taas paremmin, mutta treenaamaan lähtö tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Pyörin salilla ilman päämäärää. Turhautuminen omaan tilanteeseeni pisti tarttumaan Fitverstaan nettivalmennuksen joulukamppikseen, ja sain sähköpostitse kahdeksan viikon treeni- ja ruokaohjeet.
Treeniohjelma oli monipuolinen ja tarkka. Esimerkiksi kyykkyliike oli havainnollistettu numeroiduin kuvin alkuasennosta loppuasentoon. Salihaahuiluni jäi historiaan ja tein prikulleen, mitä printtaamassani ohjelmassa luki. Voima alkoi kasvaa jo parissa viikossa ja pystyin lataamaan lähes kaikkiin liikkeisiin lisää painoja. Treenilukujärjestys kulki kalenterini välissä, enkä lipsunut yhdestäkään harjoituskerrasta.
Kahden kuukauden rutistuksen päätteeksi olin laihtunut 12 kiloa, rakastunut saliteeniin, ruuvannut ateriarytmini kohdilleen ja saanut rutkasti energiaa. Tuuletin!
Nettivalmennus on koukuttanut minut täysin. Voin tehdä päivän treenin juuri silloin kun huvittaa, siellä missä tahdon ja luukuttaa kuulokkeista vihaista räppiä ja teknojumputusta. Nyt minulla on meneillään jo kolmas ohjelmapaketti. Siihen kuuluva sovellus on antanut taas uutta potkua treeneihin. Näppään apista päivän saliharjoituksen käyntiin ja tuloksia merkkaamalla voin itse seurata kehitystäni. Hiljattain tavoittelemani onnenluku, 30 pudotetun kilon raja meni rikki. Ilon kyyneleet valuivat salilla, mutta senkään päivän treenistä en lipsunut.”
”Sain viestin: Onnea uunituoreelle maratoonarille”
PT:n kannustamana entisestä sohvapotusta, Jaswir Fineristä, 35, sukeutui juoksija.
”Saunaillan jälkimainingeissa ilmoittauduin puolimaratonille, vaikken ollut koskaan harrastanut lenkkeilyä. Alkuun jaksoin juosta vain muutamia kymmeniä metrejä kerrallaan.
Olin ajatellut, että valmennus on vain huippu-urheilijoiden etuoikeus. Onneksi mieheni tiesi toisin ja tahtoi lahjallaan tukea toivettani kehittyä juoksijana ja onnistua puolimaratonilla. PT Minna Syvälä laittoi arjen perusasiat reilaan: jotta jalka pysyisi liikkeessä, unta oli tultava tuplasti ja yhden aterian päivät unohdettava. Valmentajan rehellinen puhe ja järkevät ohjeet motivoivat muutoksiin.
Puolimaratonin jälkeisessä onnenhuumassa kysyin Minnalta, olisiko minusta juoksemaan 42 kilometriä vielä samana vuonna ensimmäisen puolikkaan kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Valmistautuminen maratonille tuntui välillä jopa liian helpolta, kunhan vain noudatin valmentajan ohjeita juoksumääristä, levosta ja ravinnosta.Isoin henkinen muutos tapahtui valmennussuhteen alussa, 800 metrin vedoissa. Suoritin juoksua väsyneenä hampaat irvessä, pelkän banaanin voimin. Jouduin halailemaan aitaa ja pillitin aurinkolasien suojissa. Minnan järkipuhe sai tajuamaan, että teen treeniä itselleni, en hänelle. Huonoina päivinä pitää höllätä ja kuunnella kroppaa.
’Onnea uunituoreelle maratoonarille’ – tekstiviesti tuli valmentajaltani heti maaliviivan ylitettyäni. Esikuvani viesti sai hymyn huulille, sillä hän jos kuka ymmärtää kehitykseni kaaren. Ilman Minnaa koko harrastus olisi tyssännyt pronaatio-ongelmaan ja olisin heittänyt lenkkarit monesti seinään.”
”Löysin uinuneen liikuntakipinän”
Pienryhmävalmennuksessa iskee reipas kilpailuvietti ja itsestään saa tiristettyä kaiken irti, sanoo Kirsi Siltanen, 38.
”Raskauden ja vauvavaiheen jälkeen palkkasin PT:n, jotta saisin itseni taas aktiivisemmin liikkeelle. Kun sopimuksemme oli päättymässä, PT ehdotti jatkoksi yhteisvalmennusta kahden samassa elämäntilanteessa olevan naisen kanssa. Salikortin sijaan maksan nyt pienryhmävalmennuksesta, joka tapahtuu ulkona tai jumppasalissa.
Homma toimii niin, että ilmoittaudun ryhmän Facebook-sivuilla sopiville tunneille: kahvakuulailemaan, kehonpainoharjoitteluun ja kehonhuoltoon. Minua toivotaan aina mukaan, mikä tuntuu kivalta. Nykyään treenaan hieman isommassa, noin kymmenen hengen ryhmässä, jossa on myös hyvä henki ja kunto kasvaa.
Kun aloin tosissani treenata, tein pian kymmenen miesten punnerrusta ja leuanvetokin sujui avustuksen sijaan kuminauhan jeesillä. Tulemme muiden ryhmäläisten kanssa loistavasti juttuun. Hikoilun lomassa ja sen jälkeen kävimme läpi myös lasten harrastukset ja nukkumiset.
Valmentajamme Liisa Lampola tuntee jokaisen hyvin, olinhan itsekin alun perin hänen PT-asiakkaansa. Jokaisella ryhmäläisellä saattaa olla hieman eri treenitavoitteet, yhdellä laihtuminen, toisella kiinteytyminen, minulla peruskunnon parantaminen. Liisa ehtii ohjeistaa kaikkia myös henkilökohtaisesti.
Ensin valmennus oli spurtti parempaan kuntoon, mutta nyt se tukee liikuntakipinän säilymistä. Olen löytänyt lapsirumbassa kadottamani säännöllisen liikkumisen, eikä kodin siivous tai lapsen kiskominen pulkassa nosta enää sykkeitä kattoon.”