Voiko ylipainoinen olla jumppaohjaaja?

Kun ajattelet jumppaohjaajaa, ajattelet todennäköisesti timmiä nuorta naista. Mutta tarvitsisimmeko myös pyöreämpiä treeniesikuvia?

”Minusta on outoa, jos jumppaohjaaja on pyöreä. Siitä tulee olo, ettei tunti tehoa.” Mielipide ei ole yllättävä.

Vilkaisepa vaikka Instagramiasi tai suosikkitreeniblogejasi. Ne pursuavat kuvia erottuvista ojentajista ja treenisortsien alta vilkkuvista timmeistä takareisistä. Olemme niin tottuneet jokapäiväiseen fitspirationiimme, että samaa superihmisyyttä alkaa odottaa myös tosielämän tsemppariltaan.

Ohjaajan sixpack-kroppa tuntuu sanovan: kunhan vain jaksat kyykätä ja lankuttaa tarpeeksi, saat osan säteilystäni ja täydellisistä vatsalihaksistani.

Mutta ehkä kaiken lihastykityksen keskellä tarvitsisimme myös toisenlaisia treeniesikuvia.

Liian paksu ohjaajaksi

Vuonna 2002 sanfranciscolaisesta Jennifer Portnickista tuli kansainvälinen uutinen. Häntä ei kelpuutettu aerobic-ohjaajaksi, koska työhön vaadittiin “sporttista ulkonäköä”. Portnick teki yrityksestä kantelun. Hän oli kovassa kunnossa, vaikka ei siltä ehkä ensisilmäyksellä näyttänytkään. Samalla hänestä tuli julkkis ja pyöreiden mutta sporttisten naisten esikuva.

Valitettavasti käsitykset eivät ole 14 vuodessa juuri muuttuneet. Moni ajattelee yhä, että hyväkuntoinen ihminen näyttää hoikalta ja lihaksikkaalta. Todellisuudessa ulkonäkö on kuitenkin huono kunnon mittari. Kaikkien kroppa kun ei reagoi treeniin samalla tavalla.

Kun Jyväskylän yliopiston tutkija Juha Ahtiainen tutki koehenkilöillä salitreenin vaikutuksia, ilmeni, että proteiinipatukat eivät todellakaan mene treenimaailmassa tasan.

Tutkimuksessa aloittelevat kuntoilijat tekivät kahdesti viikossa koko vartalon voimatreenin. Heistä joka kolmannen lihakset eivät kasvaneet treenaamalla ollenkaan. Syy on pitkälti geneettinen: toiset saavat vaivatta Hunks-tyyliset hauikset ja toiset saavat tyytyä elämään narukäsien kanssa.

Sama pätee myös rasvaprosenttiin.

– Jotkut pääsevät rasvasta helpommin eroon kuin toiset, Ahtiainen sanoo.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö kaikki hyötyisi urheilemisesta, vaikka treeni ei kropassa näkyisikään. Tiedetään, että liikkuva ylipainoinen voi olla paljon terveempi kuin laiha sohvan ystävä.

Treenaamisen vaikutuksista voisi kirjoittaa vaikka romaanin: veren sokeri- ja rasva-arvot kohentuvat, verenpaine laskee, luut vahvistuvat, hapenottokyky kehittyy ja ryhti oikenee. Ja tietysti on se olennaisin. Treenaamisesta tulee energinen, itsevarma ja onnellinen olo.

Vain timmi saa liikkua?

Jyväskylän yliopiston tutkija, lehtori Hannele Harjunen on tutkinut lihavien kohtaamaa syrjintää, ja kun hän alkoi perehtyä lihavuuteen liittyviin liikunnan esteisiin. Ilmeni, että moni ylipainoinen oli törmännyt liikkuessaan naureskeluunja ilkeisiin kommentteihin.

– On ristiriitaista, että liikunnan ajatellaan tekevän hyvää mutta samalla liikunnasta yritetään työntää ulos niitä ihmisiä, jotka sitä tarvitsisivat, Harjunen sanoo.

Liikunnan pitäisi kuulua kaikille, ja siksi me tarvitsimme myös siitä kertovia esikuvia. Tavallisilta ihmisiltä näyttävät jumppaohjaajat ja treenibloggaajat voisivat osoittaa, että tanssitunnille voi mennä, vaikka ei mahtuisikaan kaikkein pienimpiin trikoisiin.

– Samastumiskohteet ovat ihmisille tärkeitä. Esikuva voi synnyttää uskalluksen tehdä uusia asioita, Harjunen sanoo.

Erikokoisia ohjaajia kaivattaisiin myös käytännön syistä. Ylipainoinen ohjaaja voi oivaltaa hoikkaa työkaveriaan paremmin, että kaikki kropat eivät taivu samoihin liikkeisiin.

Kaipaamme tsemppausta, joka perustuu muuhunkin kuin ulkonäköön.

 

Tämä tyttö osaa

Punaisia naamoja. Hikisinä soiroina valuvia hiuksia. XL-kokoisia treenitoppeja. Sellaisia vilisee brittiläisen This Girl Can-treenikampanjan kuvissa. Motivaatiokuvissa esiintyvät kaikenkokoiset ja -ikäiset tavalliset naiset. Heidän hikiset mutta onnelliset hymynsä todistavat, että liikunnanilo kuuluu kaikille. Kuvat ovat iloinen vastaisku fitspiration-kuville.

Yksi kampanja tuskin muuttaa maailmaa, mutta se on merkki siitä, että uusille treeniesikuville on tilausta. Kaipaamme tsemppausta, joka perustuu muuhunkin kuin ulkonäköön.

Esimerkiksi liikunnaniloon, joka on vielä kestävämpi motivaation lähde kuin timmi kroppa. Kukaan ei voi ikuisesti näyttää pari-kolmekymppiseltä fitnesstähdeltä, mutta sporttinen voi olla vaikka kahdeksankymppisenä.

Olkoon treeniohjaaja pyöreä tai laiha. Tärkeintä on, että hän välittää yhden viestin: jokaisella meistä on oikeus twerkata tai heittää keihästä, jos siltä tuntuu. Painolla on väliä vain, kun puhutaan raudan nostamisesta.

Lue myös:

Kaikki mitä olet aina halunnut kysyä jumppaohjaajalta, mutta et ole uskaltanut

Personal trainer Taru Virtanen: ”Kroppani on jees, vaikka siinä onkin ylimääräistä”

Mikset moikkaa jumppaohjaajaa?