Vaikuttaja Laura Rosilla: ”Hyvinvointibuumi oli viedä terveyteni”

Tajusin, että terveysinnostukseni oli mennyt liian pitkälle, kun vääränlainen jugurtti sai minut purskahtamaan itkuun. Äärimmäinen hyvinvoinnin tavoitteluni oli muuttunut ortoreksiaksi, vaikka olin omasta mielestäni vain intohimoisesti paneutunut itseni ­parantamiseen.

Innostus hyvinvointiin syttyi lukion vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Jenkeissä monet söivät aika epäterveellisesti ja liikkuivat vähän. Minullekin kertyi muutamia kiloja ja kotiin palatessani olo oli epäfreessi. Halusin päästä eroon pöhöttyneestä tunteesta. Samaan aikaan hyvinvointibuumi räjähti Instagramissa ja feedi täyttyi treenikuvista ja terveellisten elämäntapojen hehkutuksesta. Karsin ruokavaliostani kaikki hiilihydraatit sekä sokerit, ja aloin treenata. Tuloksia syntyi nopeasti, mikä innosti paneutumaan asiaan yhä syvemmälle. Vaikka söin säännöllisesti monta kertaa päivässä, ruokavalioni rajoittui lopulta lähes kokonaan proteiiniin ja kasviksiin. En tietoisesti näännyttänyt itseäni, sain vain aivan liian vähän ravintoa treenimäärääni nähden.

Pahimmillaan treenaaminen meni jopa parisuhteeni edelle. Juoksin lähes päivittäin 10 kilo­metrin lenkin ja innostuin crossfitistä. Keksin läheisilleni tekosyitä, miksi valitsin treenin ennemmin kuin heidän seuransa. Pakotin itseni treenaamaan, oli fiilis mikä hyvänsä. Treenistä tuli paha olo, mutta vielä isompi morkkis tuli, jos jätin sen tekemättä.

Treenistä tuli paha olo, mutta vielä isompi morkkis tuli, jos jätin sen tekemättä.

Lopulta kyllästyminen auttoi irrottautumaan hyvinvointikoukusta. Läheiset kyselivät, olinko kunnossa, sillä näytin riutuneelta, olin itkuinen ja palelin koko ajan. Painoni olikin tippunut todella reilusti. Totesin, etten jaksa enää ja päätin alkaa bulkkaamaan. Keitin ison satsin riisiä ja pakotin itseni syömään. Hiilareiden takaisin ottaminen ruokavalioon oli tietenkin vain hyvä juttu. Crossfitissä rääkkäämäni lihakset alkoivat sen seurauksena kasvaa ja kroppani muuttui vahvemmaksi ja paremman näköiseksi. Vaikeinta oli toimia omaa sisäistä ääntä vastaan. Esimerkiksi sairaalloisen irto­karkkikammoni selätin vain pakottamalla itseni syömään karkkia, jotta pääni tajusi, ­etten kuollut niihin.

Hyvinvointivaikuttajana haluan olla mahdollisimman realistinen esikuva seuraajilleni. Illuusiot ovat vaarallisia, joten kerron rehellisesti, kuinka paljon syön ja treenaan. Painotan myös sitä, että se, mikä sopii minulle, ei sovi kaikille. Esimerkiksi ruokavalio pitäisi aina suunnitella oman kulutuksen ja elimistön tarpeiden mukaan. Treenaan ainakin viisi kertaa viikossa, ja kulutukseni on sen mukainen. Näytän somessani myös herkkuhetket, jottei kukaan luule, että eläisin enää pelkällä parsakaalilla ja kanalla.

Oman itsensä tunteminen on tärkein avain hyvinvointiin. Opin sen itse mutkan kautta, enkä enää vertaile kroppaani muiden kuviin. Tiedän, ­mikä toimii minulle ja osaan myös kuunnella kehoani: sen tarpeet muuttuvat stressitason ja vireys­tilan mukaan. Jos salille lähteminen tuntuu tahmealta, mietin, olenko syönyt ja nukkunut riittävästi. Jos aavistelen, että tänään ei jalka nouse, en lähde crossfittaamaan väkisin. Siksi en somessakaan julista, että tee näin, niin olet kovassa kunnossa, sillä ei ole olemassa vain yhtä totuutta.