MS-tauti pakottaa Outi Lehtosuon, 36, välillä kuukaudenkin treenitauolle. Sen jälkeen thainyrkkeilykehään nousee sisuuntunut nainen.
Vasemmasta jalasta katosi tunto kesken thainyrkkeily-treenin. Taas. Jalka oli ennenkin temppuillut joko puutumalla tai lähtemällä kokonaan alta.
Outi Lehtosuo meni hetkeksi istumaan ja mietti, pitäisikö treenit lopettaa kesken. Hän ei halunnut antaa MS-taudin pompotella itseään, mutta toisaalta kroppaa pitäisi kuunnella. Jos hän treenaisi liian kovaa, sairaus saattaisi kostaa sen pitkittyvillä oireilla. Outi päätti vetää treenin loppuun.
– Kiukku antoi voimaa, ja potkin kovempaa kuin koskaan. Treenin jälkeen oli voittajafiilis. MS-tauti on tuonut minussa esiin taistelijaluonteen.
Mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä enemmän Outi kaivaa itsestään tahdonvoimaa.
Kyyneleitä pukuhuoneessa
Ennen kuin Outi sai MS-diagnoosin vuonna 2011, liikunta ei juuri kiinnostanut. Hän yritti kyllä käydä punttisalilla ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta aina ne jäivät. Lapsena Outi oli ollut ujo, arka ja varovainen ja inhonnut koululiikuntaa, erityisesti telinevoimistelua ja uintia. 30 täytettyään hän kuitenkin halusi haastaa itsensä ja aloittaa itselleen epätyypillisen lajin.
Ensimmäisessä harjoitusottelussa thainyrkkeilykehään nouseminen pelotti. Outi oli käynyt vasta tekniikkatunneilla.
– En ole ikinä jännittänyt mitään niin paljon. Ottelu meni huonosti, unohdin kaiken oppimani – myös hengittämisen. Itkin pukuhuoneessa pettymyksestä mutta myös ilosta, että olin uskaltanut yrittää.
Tunnemyrskyssä Outi mietti, että tässä lajissa hän haluaa vielä kilpailla.
Väsymys sumentaa ajatukset
MS-taudin oireet ovat moninaiset, eikä niitä voi ennakoida. Outin arkeen vaikuttaa eniten väsymys, eli fatiikki. Se iskee koska tahansa, sen kestoa ei voi tietää eikä se katoa nukkumalla.
– Fatiikki on kuin aivosumua. Sen takia on vaikea keskittyä, muistaa ja hoitaa edes perusasioita. Puhuminenkin tuntuu raskaalta. Joskus jalat painavat tonnin, ja kun makaan sängyssä, tuntuu kuin imeytyisin osaksi patjaa.
Fatiikin takia Outi joutui jättämään elokuva- ja tv-tuotantoihin liittyvän työnsä viime syksynä. Kiire ja stressi pahensivat väsymystä, ja töissä saattoi tuntua siltä kuin olisi ollut huumattu, täynnä rauhoittavia.
Ennen MS-diagnoosia Outin haaveet liittyivät juuri työhön. Päivät ilman työtä ja työkavereita tuntuvat välillä yksinäisiltä, ja siksi Outi treenaa paljon päivisin. Ajatusmaailma on kääntynyt niin päin, että työtä tärkeämpää on se, että muu elämä on hyvää.
Koiralenkeistä voimaa
Outilla ja hänen miehellään Janilla on kolme isoa koiraa, kaksi amerikanakitaa ja dobermanni, jotka tarvitsevat paljon liikuntaa.
– Pidän kiinni siitä, että vien koiria ulos niin kauan kuin pysyn tolpillani. Silloin, kun en pysty urheilemaan, koiralenkit ovat henkireikäni: liikkumista ja ulkona olemista.
Akitat ovat isoja, voimakasluonteisia koiria, joiden rauhallisuus viehättää Outia.
– Sanotaan, että myös omistajan täytyy olla voimakastahtoinen, oikeudenmukainen ja lempeä, jotta akitan kanssa tulee toimeen. Akita tottelee, kun se kunnioittaa omistajaansa, mutta miellyttääkseen se ei tee mitään.
Hyvin harvoin Outi jättää koiralenkit väliin, mutta jos niin käy, lenkeistä huolehtii hänen miehensä Jani. Miehelleen Outi kertoi MS-taudista heti toisilla treffeillä.
– Minua huoletti, miten saan hänet ymmärtämään, että sairaus vaikuttaa elämääni monella tavalla, vaikka en silloin vaikuttanutkaan sairaalta.
Rakastunut mies vakuutti ymmärtävänsä ja halusi, että he muuttavat yhteen. Vasta myöhemmin hän on myöntänyt, ettei oikeasti tajunnut mistä on kyse.
Kun Outi on niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään, perutaan suunnitelmat ja menot ja järjestetään aikaa toipumiselle.
– Olen tottunut olemaan itsenäinen ja selviytymään aina kaikesta, mutta sairaus on pakottanut tukeutumaan muihinkin.
Treeneihin pää kainalossa
Hyvä lihaskunto auttaa vähentämään MS-tautiin liittyviä tulehdussairauksia ja ylläpitää tasapainoa ja liikuntakykyä. Siksi Outi otti liikkumisen aluksi liiankin tosissaan ja lähti thainyrkkeilytreeneihin vaikka pää kainalossa. Nykyään hän osaa hyväksyä sen, ettei aina jaksa.
Jos Outi saisi valita, hän treenaisi kuutena päivänä viikossa. Täydelliseen viikkoon sisältyisi kolmet thainyrkkeilytreenit, kaksi kuntosaliharjoitusta ja yksi juoksulenkki. Välillä MS-taudin aiheuttama väsymys kuitenkin katkaisee treenit jopa kuukaudeksi.
– Tauot turhauttavat, sillä kuntoni ehtii laskea. En kuitenkaan luovuta, vaan saan lisämotivaatiota treenata sitten kun taas kykenen.
Kilpailukuntoon Outi ei vielä ole pystynyt treenaamaan, mutta haave elää edelleen. Hän rakastaa lajia, jossa ei ole koskaan valmis ja jonka rankoissa treeneissä ajatukset nollaantuvat.
– Kun mätän treenikaverin pitelemiä tyynyjä sydämeni kyllyydestä, en yksinkertaisesti ehdi ajatella. Kaikki muu unohtuu.
Thainyrkkeily on potkunyrkkeilyä, jossa ovat mukana myös polvipotkut ja kyynärpäälyönnit. Outille laji on antanut rohkeutta ja itsevarmuutta.
– En enää pelkää ilmaista mielipiteitäni enkä yritä miellyttää kaikkia.
Aina on suunnitelma B
Elokuussa Outi aloittaa työkokeilun, jonka toivoo johtavan osa-aikaiseen työsuhteeseen. Hän on mahdollisuudesta innoissaan, mutta samalla työhön palaaminen jännittää. Sairauseläkkeelle jäämistä Outi ei halua ajatellakaan.
– Keskitän energiani niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Jos suunnitelma A ei toteudu, kehitän suunnitelma B:n enkä jää murehtimaan sitä, mikä ei onnistunut.
Aina näin ei ole ollut. Jos MS-taudista on seurannut jotain hyvää, se on juuri se, että Outin on pakko elää hetkessä. Tulevasta stressaaminen pahentaisi sairautta.
– Iloitsen jokaisesta päivästä, kun oireet eivät vaivaa. Olin ennen aikamoinen jännittäjä, joten olen nähnyt paljon vaivaa, että olen pystynyt muuttamaan ajattelutapaani. Nykyään asenteeni on, että elämä kantaa ja asiat ratkeavat parhain päin.
Mikä MS-tauti?
➤ MS-tauti (multippeliskreloosi) on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyä rappeuttava keskushermostosairaus.
➤ Suomessa sitä sairastaa noin 7 000 ihmistä, naisia sairastuneista on kaksi kolmasosaa. Diagnoosin saa yleensä 20–40-vuotiaana.
➤ Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta nykyisillä hoidoilla sairauden etenemistä voidaan hidastaa. Urheilu on myös tärkeä lääke, sillä se ylläpitää liikuntakykyä.