Markku Pulli alkoi juosta, jotta tulokset kuntosalilla kohentuisivat entisestään. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaisesti, ja hän joutui palaamaan hetkeen, jolloin alun perin alkoi urheilla.
Elämä olisi tasapaksua, ellen haastaisi itseäni jollakin. Kohdallani haasteet löytyvät urheilun parista”, sanoo Salatuista elämistä tutuksi tullut näyttelijä Markku Pulli.
Kuusi vuotta sitten Pullin haaste oli kävellä. Hän oli laiminlyönyt hyvinvointinsa , ja jopa kävely tuntui raskaalta. Tavoite oli koheneva kunto ja se, että peilistä katsoisi jokin päivä hyvinvoiva mies. Pari vuotta siinä meni, mutta tavoite täyttyi.
Oli aika nostaa tasoa, ja vuoden 2022 maaliskuussa Pulli palkkasi itselleen valmentajan. Päämääränä siinsi entistä parempi kunto ja näkyvä sixpack.
Kovan treenin, tarkan ruokavalion ja juhlista luopumisen tuloksena Pullin Instagram-tilille alkoi ilmestymään paidattomia kuvia – vatsalihakset koreillen.
Oli seuraavan haasteen aika. Pelkät näyttävät lihakset eivät riittäneet.
”Vaikka minulla oli lihaksia, ei kestävyyskuntoni ollut hyvä. Jos se olisi parempi, jaksaisin treenata kovemmin salilla ja esimerkiksi hiihtää paremmin.”
Pulli kertoo ihastelleensa aina monipuolisesti vahvoja urheilijoita. Heitä, jotka pystyvät mihin vain, eikä puhti lopu vaativimmissakaan fyysisissä suorituksissa.
”Haluan myös olla sellainen. Isot lihakset eivät pelasta mitään, jos ei jaksa edes sataa metriä juosta hengästymättä.”
Uuden haasteen aika
Pulli päätti testata kuntoaan juoksemalla Cooperin testin. Tuloksena oli 2750 metriä.
”Yllätyin kuinka lähellä se 3000 metrin maaginen raja olikaan. Se alkoi motivoida.”
Markku Pulli alkoi juosta. Hän lanseerasi marraskuussa Instagram-tilillään projektin nimeltä Cooperhaaste. Sen aikana hänen oli tarkoitus harjoitella niin, että saavuttaa Cooperin testissä 3 000 metrin rajapyykin noin 12 viikon kuluttua.
Pulli treenasi salilla valmentajansa ohjeiden mukaisesti ja noudatti tiukkaa ruokavaliota. Hän lisäsi omatoimisesti muutamia juoksutreenejä viikkoon. Reippaat aamukävelyt kuuluivat jo rutiiniin.
”Sitä mukaan, kun kunto koheni, muuttuivat salitreenit helpommiksi. Syke laski nopeammin sarjojen välissä ja palauduin paremmin.”
Markku Pulli kuvailee itseään ääripäiden ihmiseksi – kaikki tehdään täysillä tai sitten ei lainkaan. Cooper-haasteeseen hän halusi panostaa, joten muu sai väistyä. Keho jaksoi, joten Pulli ei osannut lukea hälytysmerkkejä psyykkisestä kuormittuneisuudesta.
Joulukuun lopussa Pulli tuli kipeäksi. Siitä seurasi sairastelukierre ja pakkopysähdys.
Näin jälkikäteen Pulli tajuaa, että liika oli vain liikaa. Keho reagoi sairastumalla, koska hän ei osannut muuten pysähtyä.
”Koska olin asettanut tiukan aikarajan haasteelle, en osannut antaa keholle ja mielelle tarpeeksi lepoa.”
Vuodenvaihteessa Pulli päätti lomallaan hypätä lentokoneeseen ja ottaa viikkojen mittaisen aikalisän kaikesta. Ajatukset oli koottava uudelleen.
”Päässäni pyöri muutaman viikon ajan, olisinkohan päässyt sillä kunnolla tavoitteeseen? Tässäkö tämä nyt oli? Olin todella pettynyt itseeni.”
Markku Pulli pääsi epäonnistumisesta eteenpäin
Nyt ajatukset ovat kerätty, ja energinen Pulli istahtaa Aurinkolahdessa sijaitsevan Kahvila Kampelan penkille.
Säännöllistä treenaamista ei ole ollut kuukauteen, mutta kehoa hän on pitänyt liikkeellä kevyin harjoituksin. Treenien pariin on tarkoitus palata valmentajan ohjeita noudattaen, malttaen ja ruokamääriä lisäten – eikä Cooper-haastetta ole haudattu mihinkään.
”Sillä, kauan projektissa nyt menee tai pääsenkö edes siihen 3 000 metriin, ei ole väliä. Tärkeintä minulle on vain viedä projekti loppuun.”
Lomallaan motivaatiota jatkamiseen Pulli kaivoi hetkestä, jolloin alun perin alkoi urheilemaan.
”Olen aloittanut urheilun lyhyillä kävelylenkeillä, jolloin jokaisesta askeleesta tuli hiki ja huono olo. Silloin kyseenalaistin väitteen, että urheilusta voisi nauttia.”
Pullilla meni vuosia ennen kuin siirtyi kävelystä juoksuun ja mieli alkoi nauttimaan liikunnasta. Epämukavuutta jaksoi, koska Pulli tiesi olevansa jokaisella askeleella lähempänä tavoitettaan.
”Kun lomalla muistelin näitä hetkiä, tajusin kuinka hienon matkan olen kulkenut. Nythän tavoittelen 35-vuotiaana 3 000 metriä eli kehitys on ollut valtava. En luovuttanut silloin, enkä luovuta nyt.”
Lue myös:
Joonas Laurila: Juoksen elääkseni!
Jenny Belitz-Henriksson selvisi uupumuksesta: ”Nyt tiedän, että elämä on lahja”