Lacrossepelaaja: ”Lajissa yhdistyvät äly, fyysisyys ja vauhti”

”Lacrosse on vauhdikas haavilaji, jossa pelivälineinä ovat maila ja pienen nyrkin kokoinen kumipallo. Löysin lacrossen lukioikäisenä Yhdysvalloissa opiskellessani. Laji viehättää vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin, sillä siinä yhdistyvät äly, fyysisyys ja vauhti.

Pelaan puolustajana ja vahvuuksiani ovat nopeus ja voimakkuus, ja ne tekevät minusta kentällä itsevarman. Myös pallonkäsittelytaitoja tarvitaan, sillä pallon kanssa saa juosta ja vastustajan mailaa saa näpäyttää palloa riistettäessä. Lajissamme ei tarvitse olla lihaksikas, mutta siitä on etua, kun yrittää ohjata vastustajaa haluamaansa suuntaan.

Kuhmuja ja mustelmia

Naisten sarjassa kontaktin ottaminen on kiellettyä, mutta törmäyksiä ja mailalla huitomista tapahtuu. Mitä taitavampi joukkue, sitä vähemmän on hakkaamista ja taklaamista, sillä mailatekniikka ja lyöntivarmuus ovat tehokkaampia keinoja kuin kontaktin ottaminen. Hiljattain nyrjäytin nilkkani ja aina tulee kuhmuja ja mustelmia, mutta sitä suurempaa ei onneksi ole sattunut. Yksien arvokisojen jälkeen laskimme, että joukkuekaverillani oli 50 mustelmaa ympäri kehoa.

Mitä kovatasoisemmassa sarjassa pelataan, sitä kovempaa tuomarit yleensä antavat pelata.

Olen voitonnälkäinen, joten arvokisavoitot ovat tuntuneet hyviltä. Hauskuus ja joukkuehenki ovat kuitenkin voittoa tärkeämpiä. Lacrosse on henkisesti kova laji, mutta minulla on urheilijan mentaliteetti, joten pystyn keskittymään ja pitämään pään kylmänä vaikeissakin paikoissa.

Vaatii aikaa ja rahaa

Vahvan adrenaliinin vuoksi minun on jälkeenpäin vaikea muistaa, mitä päässäni pyöri pelin aikana. Lacrossessa on paljon sääntöjä, mutta kun ne kerran oppii, kentällä toimii aika automaattisesti. Mitä kovatasoisemmassa sarjassa pelataan, sitä kovempaa tuomarit yleensä antavat pelata. Suomessa on vain viisi naisten lacrosse-joukkuetta. Koska meitä on vähän, tasoerot ovat suuria. Toisinaan se johtaa myös suuriin maalieroihin. Välillä tuntuu brutaalilta, kun olemme johtaneet yli 15 maalin erolla.

Valmistaudun peleihin istumalla pukukopissa itsekseni ja keskittymällä. Joukkueenjohtajana tapanani on huutaa ennen jokaista keskialoitusta ’meidän on musta/kulta’, riippuen siitä kummalla peliasulla pelaamme. Näin nostatamme yhteishenkeä.

Voisi kai sanoa, että olen omistautunut lajilleni. Viisi vuotta sitten siirsin jopa hääpäivääni arvokisojen vuoksi. Onneksi puolisoni on ollut kärsivällinen. Ajan lisäksi olen satsannut lajiin rahaa. Olen osallistunut arvokisoihin Amsterdamissa, Kanadassa ja Tšekissä. Maksamme kisamatkat itse, ja jokainen reissu on maksanut parisen tonnia.”

Lue myös:

Twerkkauksen Suomen mestari: ”Lajissa on boss lady -asennetta”

Jääuimari: ”Kroppa käskee lopettamaan, mielen pitää pysyä vahvana”

Roosa kiipeää ilman köyttä: ”Boulderointi antaa vapauden tunteen”