Helsingistä kotoisin oleva Kaisa Larkas vaihtoi toimittajan hommat personal trainerin ammattiin.
− Äitini on ohjannut jumppia 20 vuotta Lauttasaaren Pyrinnön tiloissa. Kun hän sitten ilmoitti, että riittää, perin pestin. Olin tuolloin 16-vuotias.
Kaisa Larkas sai liikunnasta ensin harrastuksen, sitten taskurahoja. Ammattia siitä ei kuitenkaan pitänyt tulla. Hän lähti 1999 opiskelemaan Lontooseen viestintää ja ryhtyi sitten toimittajaksi. Kirjoittamisella hän elikin jonkin aikaa. Perustettuaan perheen Englannissa työn ja pikkulapsiarjen yhdistäminen oli välillä vaikeaa. Iltaisin, kun lapset menivät nukkumaan, hän jatkoi vielä työpäiväänsä ja kirjoitti muun muassa suomalaisiin aikakauslehtiin artikkeleita.
Fitness veti puoleensa
− Opiskeluaikana kävin säännöllisesti ohjaamassa jumppia, spinningiä ja pumpia. Ja kun muutimme Lontoon liepeille pieneen Olneyn kylään, jatkoin ryhmäliikuntatuntien ohjaamista.
Kaisa jäi muutama vuosi sitten yksinhuoltajaksi ja oli yhtäkkiä yksin vastuussa kolmen lapsensa aikatauluista, koulusta, kyläilyistä ja harrastuksista. Elämä oli aikamoista kellon kanssa juoksemista. Nopeasti hän tajusi, että kirjoittamiseen tarvittavaa rauhallista aikaa on hyvin vaikeaa löytää. Mieluummin hän treenauttaisi ihmisiä.
− Jostain oli luovuttava ja fitness veti puoleensa. Pienessä kylässä sana kiiri nopeasti ja sain ryhmäliikuntatuntien lisäksi yksityisasiakkaita.
PT:n toimisto treenikassissa
Vuosien aikana Kaisa on kouluttanut itseään, mutta suurempia investointeja hän ei ole yrityksensä eteen tehnyt. Toimisto kulkee treenikassissa ja treenipaikoiksi sopivat puistot ja oma autotalli. Välillä treenataan asiakkaan kotona.
− Hetkeäkään en ole katunut, että jätin toimittajan työt. Tunnen, että teen nykyisin palkitsevampaa työtä. Ihmisten onnistumiset ja se, että näkee kuinka asiakkaiden itsevarmuus kasvaa kunnon kohotessa, on palkitsevaa.
− Sitä paitsi tienaan nykyisin paremmin kuin kirjoittajana. Kun ammattina on toisten ihmisten tavoitteiden tukeminen, syntyy asiakkaaseen läheinen suhde, ja välillä se voi rankkaa. Ihmisten henkilökohtaiset ongelmat tulevat joskus niin lähelle.
Sunnuntait ovat sovittuja vapaapäiviä. Ne on pyhitetty perheelle ja ystäville.
Välillä onpidettävä vapaata
− Välillä tulee toki päiviä, ettei jaksaisi, mutta se, että minuun luotetaan, antaa voimaa. On hienoa, että saan aikaan jotain hyvää asiakkaideni elämässä. Se on supermotivoivaa.
Vaakakupissa painaa myös lasten hyvinvointi. Kaisa on järjestänyt asiakastapaamiset niin, että pystyy kuljettamaan lapsia.
− Minulle ei juuri nyt sopisi yhdeksästä viiteen työ. On tärkeää, että saan viettää lasten kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja olla tiiviisti läsnä heidän arjessaan. Ehdin aina katsomaan heidän fudismatsit ja tanssikisat.
Toki Kaisa tunnistaa yksityisyrittäjän sudenkuopat. Hänenkin on täytynyt opetella sitä, että välillä on pakko pitää vapaata. Hän on tehnyt itsensä kanssa sopimuksen, että sunnuntait ovat vapaapäiviä. Ne on pyhitetty perheelle ja ystäville. Siksi haaveetkin saavat toistaiseksi odottaa. Ehkä joskus vielä Kaisalla on oma sali, mutta juuri nyt ei ole sen aika.
Lue myös:
Netti, pienryhmä vai personal trainer? Valitse oikea valmennus
Bloggaaja Petra Korpi: ”Hyvinvointi ei synny viherpirtelöistä”
Kaisa Larkas, 38
AMMATTI Personal trainerASUU Olney, EnglantiPERHE lapset Venla 11, Veikko 9 ja Alvar 7HARRASTUKSET Salilla käynti ja satunnainen lenkkeily, jota olen luvannut alkaa tehdä taas useammin. TÄRKEIN OPPI URALLA Olen aina asiakkaille rehellinen. Jos minulla esimerkiksi ei ole tarpeeksi kokemusta jonkin vakavan vamman kanssa, ohjaan asiakkaan toisaalle.