Akrojoogassa Emma Sandström, 28, löysi itsestään vahvan urheilijan ja hempeän halailijan.
”Sytyin akrojoogaan ihan täysin, kun menin kavereideni houkuttelemana treeneihin – suunnittelematta ja farkut jalassa. Laji yhdistää nimensä mukaisesti joogan ja akrobatian.
En ole pitänyt itseäni vahvana tai notkeana, en urheilullisenakaan, mutta nykyään pystyn kannattelemaan jopa 90-kiloista miestä. Hämmästelen edelleen, kun näen itseni kuvissa selkä kaarella syvässä taaksetaivutuksessa tai jalat jos jonkinlaisissa asennoissa.
Teemme liikkeet pareittain siten, että maassa makaava base kannattelee lentäjää. Naamalleen ei ole kiva pudota, joten yleensä vieressä on vielä pari treenikaveria ottamassa vastaan.
Kun teemme pitkiä ja soljuvia liikesarjoja, vaikka hartiaseisonnasta tasapainoiluun ja pyörähdyksiin, tunnen tanssivani. Menen flowhun, jossa keskityn, mutta en ajattele mitään. Ihan kuin keho tietäisi itse mitä tehdä.
Aiemmin en ollut mikään halailija, vaan halusin pitää fyysisen tilani. Akrojoogassa olen monta kertaa viikossa kosketuksissa muihin ihmisiin ja olen tottunut läheisyyteen. Tuntuu hienolta olla samaa kokonaisuutta parin kanssa: tunnen hänen hengityksensä ja kehonsa tärinän.
Akrojoogalla on minuun lähes terapeuttinen vaikutus. Ylösalaisin roikkuessani olen rentoutunut niin syvästi, etten kuullut, kun parini puhui minulle. Hän luuli, että olen nukahtanut. Parasta on olla lentäjänä. Rentoudun täysin ja tunnen, kuinka nikamieni väliin tulee lisää tilaa.
En ole kilpailuhenkinen, vaan hienoimmat tunteet saan onnistumisistani, tai kun näen toisen kasvoilla innostuneen ilmeen. Kun jokin kauan treenattu liike yhtäkkiä onnistuu, olo on euforinen! Akrojooga tuottaa minulle iloa, jota en saa muualta. Rakastan lajin vapaamuotoisuutta: itse järjestettyjä kesäisiä puistojameja ja sitä, että onnistumiset koetaan aina yhdessä.
Akrojoogassa tietoisuus käännetään samalla tapaa sisäänpäin kuin meditaatiossa. Pidän aluksi hiljaisen hetken, hengitän syvään ja tuon läsnäoloni tilanteeseen. Keskittyminen on parin kunnioittamista. Sitä ettei päästä huomiota herpaantumaan niin, että potkaisee toista päähän.
Olen huomannut, että kun vain haluan ja treenaan, olen paljon pystyvämpi kuin ikinä uskoinkaan. Kun näen haastavalta näyttävän flow-sarjan, en ensimmäisenä ajattele, etten osaa, vaan että jos harjoittelen, osaan kyllä.”