Inka Kallénin päivä alkaa porkkanamehulla ja päättyy samppanjaan.
”Opin jokin aika sitten olevani pescovegetaristi, eli kasvissyöjä, joka syö kalaa ja maitotuotteita. Itse ruokavalio ei ole uusi juttu, sillä synnyin kasvissyöjäperheeseen. Vanhempani olivat edelläkävijöitä luonnonmukaisissa hoitomuodoissa ja elävässä ravinnossa. Meillä puristettiin joka päivä porkkanamehua lapsille ja pyöriteltiin iduilla täytettyjä merilevärullia.
Veljeni on nykyään sekasyöjä, mutta oma ruokakapinani rajoittui hetkelliseen kalanugettien rouskutteluun. En ole kaivannut minkäänlaista muuta ruokavaliota, sillä näin pysyn terveenä ja elinvoimaisena. Olen tosi harvoin sairaana, ja jos flunssa iskee, otan heti vanhemmilta opitut keinot käyttöön: keitän tujut inkivääriteet, kaivan carmolistipat kaapista ja höyryhengittelen.
Kokkaan lähestulkoon aina itse, sillä silloin tiedän saavani ruokaa, joka tekee minulle hyvää. Bravuureitani ovat linssikeitot ja ruokaisat salaatit, joihin lataan kvinoaa, parsakaalia, avokadoa, paahdettuja siemeniä, kurkkua ja minttua omasta pienestä kotipuutarhastani. Minulle ruoka on ennaltaehkäisevä lääke, jolla pidän itseni hyvinvoivana.
Lue myös: Manuela Bosco: ”Syön ruokaa, jossa on paljon valoa”
Mantelit hätävarana
Vaikka pidän hyvää ravintoa suuressa arvossa, en silti muista aina syödä tarpeeksi usein. Olen tyyppi, joka jaksaa porskuttaa syömättä hämmentävän pitkiä aikoja, vaikka tiedän ettei se tee minulle hyvää.
Kuvauksissa syöminen on viimeisenä mielessäni. Intensiivinen heittäytyminen roolityöhön vie näläntunteen, enkä haluaisi rikkoa syntynyttä flow-tilaa ruokatauolla. Syön kuitenkin, koska haluan pitää huolta itsestäni.
Ruokavalioni on niin selkärangassa, ettei annoksen kasaaminen poikkeusolosuhteissakaan tuota ongelmia. Koska tosi monet suosivat nykyisin kasvisruokaa, kuvauksissakin tarjotaan aina vegevaihtoehto. Olen kuitenkin siinä mielessä ehdoton, että olen mieluummin syömättä kuin syön huonolaatuista energiaa. Tästä syystä kannan kassissani aina paahdettuja manteleita, joilla pärjään kotiin asti, jos tarjonta ei sovi.
Ehdottomuudestani huolimatta ajattelen, että on tervettä myös joustaa syömisessään. Eräällä sukulaisvierailulla Lapissa söin poronkäristystä sen jälkeen, kun tajusin, ettei ateria tästä paljon autenttisemmaksi muutu: lähitilan poroa, puikulaperunoita ja itsetehtyä puolukkasurvosta. Uskon, että ilolla nautittu ruoka on välillä paljon tärkeämpää kuin ravintoarvot.
Porkkanat multineen
Asia, josta en tingi, on porkkanamehu. Aamun vitamiinipommiini menee kilo porkkanaa ja iso köntti inkivääriä. Lähikaupan myyjä naureskeleekin minun ilmeisesti tykkäävän porkkanoista, kun käyn täydentämässä varastojani. Peruskauppalistaltani löytyvät porkkanoiden lisäksi aina avokadot, mantelit, inkivääri ja manteli- tai soijamaito.
Jos teen parikin mehua päivässä, porkkanoita todella kuluu kaksi kiloa. Mutta se on täydellinen tuote – tärkeitä vitamiineja hyvänmakuisessa ja vielä ihanan näköisessä muodossa! Heitän luomuporkkanat sellaisinaan mehustimeen, sillä kuorissa on paljon vitamiineja ja pieni määrä maaperän multaa buustaa vastustuskykyä. Koko jääkaappini alaosa on täynnä porkkanoita ja pidän huolen siitä, etteivät laatikot ole ikinä tyhjiä.
Toinen asia, jota löytyy jääkaapistani aina, on samppanja. Vaikka aamiainen ja lounas menevät usein melko kiireisissä merkeissä sähköposteja hoidellessa, illalliselle pysähdyn aina. Silloin teen itselleni kauniin annoksen lautaselle, katan ruuan olohuoneeseen ja kaadan kylkeen lasin samppanjaa tai viiniä. Nautin ateriani takkatulta tai hyvää televisiosarjaa katsellen.
Lue myös: Smoothie jokaiseen makuun – viherpirtelöt, makeat herkut ja antioksidantit
Töissä korkkarit, arjessa trikoot
Työni on epäsäännöllistä, mutta minulla on maailman ihanin tennisopettaja, jonka kanssa sovin aina yksityistunnin viikko kerrallaan. Se ja valmennustunti tuttujen mimmien kanssa ovat viikon ainoat sovitut urheiluni. Muuten liikun päivittäin fiiliksen mukaan: painun hiihtoladulle, jos kaipaan happea, tai avaan joogamattoni yläkerran lattialle, kun tarvitsen rauhallisempaa menoa.
Näyttelijänä en kai ikinä voi olla täysin miettimättä ulkonäköäni. Voisin muokata kroppaani roolia varten, jos työ olisi tarpeeksi kiinnostava ja muodonmuutos perusteltu. Laihduttamisen uskoisin sujuvan vaivatta, mutta lihottamiseen tarvitsisin ehkä ammattiapua.
Uutuussarja Presidentissä pääministerin roolissa nautin huolitellusta ulkonäöstäni ja korkeista koroista – arjessa painelen lähinnä joogatrikoissa. Aika ajoin joudun muistuttamaan itseäni, että hyvän näyttelijän ja laihan näyttelijän välillä ei ole yhtäsuuruusmerkkiä, vaan todellinen kauneus löytyy aina sisältä.”
Lue myös:
Paratriathlonisti Liisa Lilja: ”Juoksun hurma ei ole unohtunut”
Juontaja Anni Hautala: ”Lähden töihin palomiestyylillä”
Näin syö lentoemäntä Miia Ezen