Keho on tanssijan tärkein työkalu. Toimiakseen oikein, se tarvitsee unta, ruokaa ja rakkautta.
Heidi Naakka on 43-vuotias tanssija ja TRE-ohjaaja. Helsinki Dance Companyn Kaksivärinen fuuga ensi-illassa Studio Pasilassa 12.10. Seuraa Instagramissa @helsinkidancecompany.
Tanssijan työ on äärimmäisen kokonaisvaltaista, mutta keho on tärkein työkaluni. Pystyäksemme parhaimpaamme minä ja kehoni tarvitsemme ruokaa, unta ja rakkautta. Nuorempana elin kurinalaista tanssijan elämää. On tarvittu ikää ja rohkeutta oppia kuulemaan kehon viestit ja kunnioittamaan niitä. Päivien ja käsillä olevan elämän mukaan kehon tarpeetkin muuttuvat.
Tanssijan työni ohessa olen opiskellut TRE-stressinpoistomenetelmän ohjaajaksi. TRE on neurologis-fysiologinen prosessi, jossa autonomista hermostoa hyväksikäyttäen saadaan kehossa aikaiseksi jännityksiä vapauttava tärinä. Kokemukseni mukaan TRE lisää itsetuntemusta ja voimistaa läsnäolon kokemusta omassa kehossa. Minulle TRE oli portti uudenlaiseen kehotietoisuuteen. Se on herkistänyt kuulemaan kehon viisautta ja hienovaraisiakin viestejä. Menetelmä on vaikuttanut merkittävästi myös työhöni tanssijana. Läsnäolon kokemus on näyttämölläkin syvempi.
Olen oppinut, että minuus ei asu vain aivoissa, vaan ihan kaikessa minussa.
Olen oppinut, että minuus ei asu vain aivoissa, vaan ihan kaikessa minussa. Välillä aika hektisen arjen vastapainoksi tarvitsen pysähtymistä, kehon äärelle hiljentymistä ja tyhjään tuijottamista, jotta voin kuulla, miten oikeasti voin. Tanssi, kuten elämäkin, virtaa vapaammin kehossa, jos uskaltaa olla rehellisesti kaiken sen äärellä, mitä käsissä on.