Näin pääset eroon murheista

Jos ikävät ja ahdistavat asiat vaivaavat mieltäsi. Ja heräät pohtimaan niitä öisinkin, pidä illalla huolihetki.

1. Hyväksy, että sinulla on taipumus huolestua ja lopeta taistelu huoliasi vastaan. Varaa illalla vartti aikaa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa.

2. Kirjoita paperille huoliasi, murheitasi, tunteitasi, ideoita, ratkaisuja – jokapäiväisiä asioita, jotka päässäsi pyörivät. Merkitse ne muistiin, vaikka olisikaan keksinyt niille ratkaisua.

3. Jos sinulla on johonkin asiaan ratkaisu tai ehdotus, vie asia niin pitkälle kuin sinun on mahdollista asiaan vaikuttaa. Jos taas et pysty vaikuttamaan asiaan, jätä se muiden ihmisten, ajan tai korkeampien voimien hoidettavaksi.

4. Päätä, mitä teet muistiinpanoillesi. Voit hävittää ne, jos pelkäät jonkun näkevän kirjoituksesi. Tai voit polttaa paperin kuin merkiksi, ettet anna enää asioiden häiritä tai ahdistaa sinua. Voit myös lukea muistiinpanosi ääneen saadaksesi huoliisi etäisyyttä. Voit jopa esitellä niitä läheisellesi oppiaksesi suhtautumaan niihin toisin, vaikkapa huumorilla.

5. Jos nukkumaan mennessäsi mieleen nousee uusia suunnitelmia, ajatuksia tai ideoita, sängyn viereen voi varata paperiarkin, johon ne voi kirjata, ja voit käsitellä niitä seuraavana päivänä.

6. Jos joku jo kirjattu asia alkaa nukkumaan mennessä tai kesken unien vaivata mieltäsi, sano asialle jyrkästi ”Seis! Nyt ei ole aika käsitellä tätä asiaa. Voin palata siihen huomenna uudelleen. Nyt nukutaan.”

7. Jos et saa ahdistavaa ajatusta pois mielestäsi, voit kokeilla pysäytyssanaa. Sen tarkoitus on hajauttaa tarkkaavuutta niin, että ahdistavat ajatukset menettävät vähitellen voimansa. Kun heräät kesken unien, aloita pysäytyssanan käyttö heti, jotta se tukkisi sinkoilevat ajatukset ennen kuin tulet liian valppaaksi!

a) Toista päässäsi pysäytyssanaa (että, mutta, ja) kahden sekunnin välein silmät suljettuina. Älä sano sanaa ääneen, vaan muodosta se suussasi äänettömästi.

b) Jatka toistoja 5–15 minuutin ajan. Pysäytyssanan käyttö estää ajatuksien tunkeutumisen tajuntaan, koska et voi ajatella ja lausua sanoja samanaikaisesti. Sanan pitää olla merkityksetön, eikä sillä saa olla mitään tunteellista vaikutusta sinuun.