Erika Ruokamo ei anna MS-taudin määritellä elämänsä tahtia. Hän ratsastaa ja treenaa salilla lähes päivittäin.
”Hassut oireet alkoivat hiljalleen: pääni nyki, makuaisti katosi ja putoilin jatkuvasti hevosen selästä. Autoa ajaessani näin kaksi kaistaa neljänä.
Diagnoosini oli MS-tauti. Luulin kuolevani saman tien.
Sain kortisonia suoraan suoneen ja pidin merirosvolappua silmän päällä, jotta kaksoiskuvat lähtisivät, eikä näköhermo vaurioituisi. MS heikentää hermoimpulssien kulkua, ja minulla suurimmat vauriot ovat tasapainokeskuksessa. Esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen on hankalaa.
Lue myös: Ainon voltista seurasi halvaus: ”Olin tehnyt saman hypyn satoja kertoja”
Tauti ei näy päällepäin, mitä nyt välillä kävelen vähän vinoon tai joudun ottamaan tukea seinästä. Kerran viikossa pistän neulalla reisilihakseeni lääkeannoksen.
Aluksi minun oli vaikea hyväksyä tautiani, mutta ratsastus auttoi: hevosen selässä tunnen itseni vahvaksi ja elinvoimaiseksi. Hevoset eivät sääli tai arvostele. Tajusin, että jokainen menee lopulta hautaan jotenkin. Jos minun kohtaloni on MS-tauti, sitten se on.
Lääkäri kielsi minulta esteratsastuksen, vaikka ennen olin kilpaillut lajissa. Aina on riski, että tasapainoni pettää, näen kaksoiskuvia tai näkö lähtee yhtäkkiä. Ensin hyppelin salaa, mutta pian tulin järkiini. En tahdo itsepäisyydelläni vaurioittaa kehoani lisää. Myös luistelu, rullaluistelu, laskettelu, kovavauhtiset pyöräilyt ja seinäkiipeily on jätettävä väliin. Jos saan MS-taudin aiheuttaman kohtauksen keskellä vauhdikasta lajia, voi käydä tosi huonosti.
Tahdon kuitenkin pitää hyvää huolta kropastani. Olen jopa innostunut entisestä inhokistani kuntosalista. Liikeradat jouduin hakemaan hitaasti peilin avulla, ja esimerkiksi askelkyykkyyn tarvitsin aluksi tukea. Joku saattaa katsoa hidasta räpellystäni, mutta tuijottakoon. On minun touhuni sentään fiksumpaa kuin rykiminen megapainoilla ihan pieleen!
Lue myös: Halvaannuin, nyt työni on inspiroida muita
Porrasjuoksusta innostuin parantaakseni koordinaatiota ja kuntoa. Pidän katseeni tiukasti portaissa, sillä jos nostan pään, tasapaino horjuu ja kaadun helposti. Alas tullessa pidän kaiteesta kiinni ja keskityn askelmiin.
On hyvä, että jaksan hölkätä ja hyppiä, sillä varsinkin talvisin palelen kovasti. MS-tautiin kuuluvat myös fatiikkikohtaukset, jolloin olen överiväsynyt, vaikka nukkuisin 12 tuntia yössä. Normaalisti liikunta auttaa, mutta väsyneenä saisin treeneissä vain itkupotkuraivarit.
Liikunta pitää minut järjissäni, ja haaveissani on vielä joskus kilpailla jossain lajissa. Fitness kiinnostaisi, koska siinä testataan myös henkistä kanttia.”
Lue myös:
MS-tautia sairastava Outi: ”Aion muistaa taas elää”
Kasvonsa pahasti polttanut: ”Tinderiin meno vaati rohkeutta”