Pitääkö pakko-oireilusta huolestua? Menikö ovi varmasti lukkoon, otinko silitysraudan seinästä? Pakko vielä tarkistaa, ja vielä.
Oven lukituksen ja sähkölaitteiden liioiteltu tarkistelu ovat klassisia esimerkkejä pakko-oireilusta. Yleisiä ovat myös erilaiset puhtaus- ja siivousneuroosit, jotka ilmenevät vaikkapa toistuvana käsienpesuna tai jatkuvana lattialistojen pyyhkimisenä. Ne ovat kuitenkin vain pakkotoistovuoren huippu. Lähes minkä tahansa arkisen askareen tai yksityiskohdan ympärille voi kehittyä pakonomaisuutta.
Pohjimmiltaan pakot ovat eräänlaista taikauskoisuutta. Jotakin asiaa pidetään huonona ja pelottavana, ja tietyllä tavalla toimimisen uskotaan estävän katastrofeja tai pahaa tapahtumasta. Pakko-oireilun taustalla voi olla myös pelkoa ja jopa fobiaa. Pelko pahentaa pakkotoistoja, joiden avulla pelon kohteen uskotaan pysyvän loitolla.
Miten sitten erottaa rutiini ja pakko-oireinen häiriö? Avainasemassa ovat omat tuntemukset. Lievää pakkotoistoa suorittaa joskus jokainen, ja esimerkiksi tarkkuutta vaativissa ammateissa toistoista on jopa hyötyä.
Huolestuttavampaa on, jos pakkojen suorittaminen vie aikaa ja energiaa ja niiden väliin jättäminen aiheuttaa ahdistusta. Tällöin moni jo itse tunnistaa vaivansa pakko-oireeksi.