Kovaa treenannut Maija Haapanen sairastui masennukseen: ”Heikkous hävetti”

Aamulla herätys puoli viideltä. Edellisenä iltana sängyn viereen valmiiksi asetetut treenivaatteet päälle ja ulos lenkille. Aamupalaksi kaksi kananmunanvalkuaista ja marjoja. Sitten töihin. Lounaaksi kanaa ja salaattia. Välipalaksi proteiinipatukka. Töiden jälkeen punttitreeni ja puolen tunnin HIIT. Päivälliseksi 36 grammaa riisiä, proteiinia ja salaattia. Ennen nukkumaan menoa kananmunanvalkuaista ja kurkkua. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Kuutena päivänä viikossa Maija treenasi ja laski tarkkaan jokaisen suupalan, ettei kisadieetin 1100 kalorin päivätavoite ylittyisi. Päivittäin häntä heikotti, nenästä vuoti usein verta. Toisinaan kuukautiset jäivät pois. Äärimmäisen vaativa työ vastasyntyneiden teho-osastolla stressasi, liian vähällä energialla hän toimi työpaikalla kuin robotti. Töiden ja treenien jälkeen rättiväsynyt Maija istui kotona ja itki, sillä aamulla kaikki alkoi taas alusta.

Kympin tyttö

Tunnollinen suorittaja, hyvä koulussa ja oikeastaan kaikessa, mihin määrätietoinen Maija vain päätti ryhtyä.

– Jos minulle sanottiin, että tämä asia on aika vaikea, kaikki eivät siihen pysty, ajattelin, että minä ainakin suoriudun. Vaikka väkisin. Arvostin itseäni muiden mielipiteiden kautta ja halusin olla kaikille mieliksi, Maija muistelee.

Lukion jälkeen Maija opiskeli sairaanhoitajaksi. Koulussa häntä kiinnostivat psykologia ja liikunta, mutta mielenterveyteen erikoistuminen tuntui liian lällyltä. Niinpä Maija hakeutui kovimpaan ja arvostetuimpaan paikkaan, vastasyntyneiden teho-osastolle, jossa jokainen työpäivä oli henkisesti todella rankka. Työn vaativuus ei kuitenkaan tyydyttänyt Maijaa.

– Arvotin tuolloin omaa identiteettiäni pitkälti ulkoisten asioiden kautta. Halusin saada kehuja ulkonäöstäni, jotta tunsin itseni hyväksytyksi.

Pari vuotta aikaisemmin Maija oli tutustunut bikini fitnekseen. Jutta Gustafsbergin kisamenestys sai Maijan kiinnostumaan lajista enemmän ja hän hakeutui valmennukseen.

– Sain kehuja fysiikastani ja minua kannustettiin kisaamaan, mutta kieltäydyin, koska bikineissä poseeraaminen ei tuntunut omalta jutulta.

Myöhemmin Maija mieli kuitenkin muuttui.

– Tapahtui asioita, joiden takia olin sisältä täysin hajalla ja halusin peittää epävarmuuteni olemalla ulkoisesti täydellinen.

Tapahtui asioita, joiden takia olin sisältä täysin hajalla ja halusin peittää epävarmuuteni olemalla ulkoisesti täydellinen.

Tutulta kuntosalilta löytyi personal trainer, jolla oli kokemusta fitness-kisoista. Kuuden kuukauden dieetti käsitti treeniä yksitoista kertaa viikossa ja 1100 kalorin päivätavoitteen. Viikon ainoana lepopäivänä niitä sai kertyä enää vain 900.

– Toimin kuin robotti, koska olin niin loppu, etten jaksanut edes ajatella. Päivällä käytin kaiken keskittymiseni töissä siihen, että tein asiat oikein. Illalla itkin ja kyykkäsin.

Kun Maija yritti selittää valmentajalleen, ettei hän pystynyt toimimaan vaativassa työssä niin matalilla energia­tasoilla, hän sai luvan lisätä ilta­palaan yhden omenan.

Valmentaja vaihtoon

Kuusi viikkoa ennen kisoja samalla salilla treenaavat bodarit ottivat Maijan puhutteluun.

– He sanoivat suoraan, että touhullani menee terveys, ellei ole jo mennyt.

Kisoja Maija ei suostunut jättämään välistä, sillä voiton eteen oli tehty jo niin paljon töitä, että kesken jättäminen olisi tehnyt kaiken kärsimyksen turhaksi. Maija halusi tuttuun tapaansa viedä maaliin asian, jonka hän oli aloittanut, oli se kuinka hankala hyvänsä. Niinpä ainoa vaihtoehto oli vaihtaa valmentajaa.
Uuden valmentajan kanssa ruokavalioon lisättiin hiilareita ja yksipuoliseen pitkäkestoiseen treeniin nopeita HIIT vetoja, joilla Maijan jumittunutta aineenvaihduntaa yritettiin saada heräämään ja kroppaa reagoimaan.

– Aikaisempi valmentajani lupaili, että tiukan alun jälkeen ruokavalioon voisi lisätä hiilareita ja muutenkin hieman höllätä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä hän pelkäsi kuntoni pehmenevän.

Monipuolisemman treenin ja energiapitoisemman ruokavalion ansiosta Maijan kunto ei suinkaan repsahtanut vaan olo parani ja tekemiseen tuli ihan uutta puhtia.
Kisojen jälkeen olisi ­ollut loogista todeta, että tulipahan kokeiltua tämäkin juttu, ja unohtaa dieetit ja verenmaku suussa treenaaminen. Valmistautuminen bikini fitness -kisoihin oli kuitenkin ollut Maijan elämää ohjaava asia yli vuoden ajan ja kun pitkä parisuhde päättyi, osa Maijan identiteetistä hävisi.

Pelkäsin, että jos lopettaisin bikini fitneksen minusta ei olisi enää mitään jäljellä.

– Olin ollut tyttöystävä ja bikini fitness -urheilija. Pelkäsin, että jos lopettaisin bikini fitneksen minusta ei olisi enää mitään jäljellä.

Lisäksi rankan treenin ja ruokavalion lopettaminen olisi saattanut tuoda kiloja takaisin. Kisadieetin aikana Maija oli keventynyt 15 kiloa. 57 kiloisen naisen rasvaprosentti oli tasan kahdeksan. Rajut saavutukset tuntuivat palkitsevilta.

– Erokriisissäni ajattelin, että ulkonäköäni en ainakaan ­menetä.

Lavalle vaikka väkisin

Toukokuussa 2015 Maija aloitti uuden kisadieetin. Koska henkinen hyvinvointi ei ollut kunnossa, kroppakaan ei reagoinut toivotulla tavalla. Keho keräsi nestettä eikä paino pudonnut, kehon stressihormoni kortisoli oli koholla. Parin kuukauden dieetin jälkeen kovat vatsakivut saivat Maijan pyörtymään kotona. Jo aikaisemmin todettu munasarjakasvain oli uusiutunut ja se leikattiin viipymättä.

– Sairaalasängyssä maatessani iloitsin toki siitä, että munasarjani saatiin pelastettua. Vielä onnellisempi olin kuitenkin siitä, että sain levätä ilman, että se tulkittiin heikkoudeksi ja luovuttamiseksi.

Maijan perhe yritti saada häntä lopettamaan, mutta treenistä sekä tavoitteista luopuminen tuntui mahdottomalta.

– Sanoin äidilleni, että aion jatkaa kisoihin valmistautumista joko yksin tai hänen tuellaan. Sen jälkeen asiasta ei enää puhuttu.

Bikini fitneksen takia Maija menetti ystäviä, sillä heille ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa saatikka energiaa.

– Olin aina töissä tai treenasin. Tuhlasin neljä nuoruuden kesääni dieetteihin. En koskaan käynyt festareilla, syönyt rannalla jäätelöä tai juhlinut ystävieni kanssa.

Vuonna 2016 Maija osallistui viimeisiin kisoihinsa. Lopettamispäätös oli helppo, kun hän vihdoin oivalsi, mitä kaikkea oli menettänyt. Maija muistaa vieläkin veljensä tyttöystävän 30-vuotissyntymäpäivän, jossa tämän ystävät pitivät tunteikkaita puheita, näyttivät valokuvia ja muistelivat yhteisiä hetkiä.

– Tajusin, ettei minun synttäreilläni olisi ketään kertomassa hauskoista reissuista. Olin käyttänyt kaiken ajan ulkonäköni hiomiseen.

Lopettaminen ei tapahtunut hetkeäkään liian myöhään. Työn ja dieettien sekä treenin takia Maija oli järkyttävässä ylikunnossa. Kroppa ei kyennyt enää palautumaan ja leposyke huiteli 120 hujakoilla. Maijalla oli jatkuvasti pientä lämpöä ja öisin hän nukkui vain muutaman tunnin.

– Jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä, että olin samaan aikaan töissä leikkaussalissa. Pidin huolta muista ihmisistä, mutten itsestäni.

Lopulta Maijan olo huononi niin paljon, että hän pelkäsi saavansa sydänkohtauksen. Äiti järjesti Maijalle apua ja suoraan sydänvalvonnasta matka jatkui toiseen lääkäriin, jossa diagnoosi oli vakava masennustila.

Heikot eivät jaksa

Masennuksen myöntäminen oli Maijalle yhtä aikaa vaikeaa ja helpottavaa.

– Olin aina ajatellut, että vain heikot ihmiset masentuvat, mutta kun sain masennusdiagnoosin, olinkin jotenkin helpottunut, että kaikille tunteilleni löytyi oikea syy.

Kropan trimmaamisen ja vaa’an vahtimisen sijaan Maija alkoi keskittyä henkiseen ja fyysiseen parantumiseen.

– Kysyin ensimmäistä kertaa itseltäni, kuka olen ja kenen elämää oikein elän.

Äidin ostaman mindfulness-kirjan avulla Maija alkoi kartoittamaan omia vahvuuksiaan ja kirjoitti ylös asioita, jotka olivat entisessä elämässä tuottaneet hänelle iloa.

Pyysin läheisiäni kertomaan, millainen ihminen heidän mielestään olin nyt ja millainen olin lapsena, koska en tuntenut itseäni enää lainkaan.

– Pyysin läheisiäni kertomaan, millainen ihminen heidän mielestään olin nyt ja millainen olin lapsena, koska en tuntenut itseäni enää lainkaan. Sain kuulla, että olin pienenä iloinen, avulias ja aurinkoinen, mutten tunnistanut itseäni kuvauksista.

Vaikka virallinen diagnoosi antoi vihdoin mahdollisuuden rakentaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja pohjaa terveelle elämälle, Maijan oli vaikea kertoa masennuksesta muille. Ennen tämän jutun kirjoittamista Maijan diagnoosista on tiennyt vain neljä läheisintä ihmistä.

– Isäni tuli mukaan viemään sairaslomatodistuksen työnantajalle, koska häpesin sitä niin paljon. En halunnut, että kukaan saisi tietää heikkoudestani, lääkkeistä ja terapiasta. Vannotin pomoani salassapitovelvollisuudesta.

Pitkä sairasloma herätti käytäväpuheita, joissa huhuttiin muun muassa, että Maija olisi ottanut silikonit rintoihin Tallinnassa.

– Ajattelin, että hyvä, luulkaa niin, kunhan totuus masennuksesta ei vaan tule ilmi.

Suorita sairasloma

Aikaisemmin Maija oli piilottanut ahdistuksensa naurun taakse.

– Olin aina porukan hauskuuttaja, mutta mitä enemmän nauroin, sitä pahemmalta minusta tuntui.

Oman heikkouden näyttäminen tuntui vaikealta myös kotona. Maija oli henkisesti aivan loppu. Jokainen päivä tuntui painavan hartioilla ja nukkumaan mennessä Maija toivoi, ettei aamulla ­heräisikään.

– Tiesin, että anestesiahoitajana minulla olisi halutessani keino siihenkin.

Maijan vanhemmat yrittivät kaikin tavoin saada tyttärensä mielen paremmaksi. Heitä pelotti ja väsytti, mutta Maijalle he eivät sitä näyttäneet.

– Äiti vei minua syömään ja shoppailemaan. Teimme asioita, joista olin ennen nauttinut. Sairastuneena materialla ei kuitenkaan ollut mitään väliä, sillä se ei tuntunut miltään. Podin huonoa omatuntoa siitä, että olin kiittämätön tytär, enkä pystynyt arvostamaan vanhempieni antamia lahjoja. Silloin tajusin, ettei materialla ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa.

Vasta myöhemmin Maija ajatteli, että perhe oli varmaan sopinut vahtivuorot, jolloin kukin vuorollaan piti Maijalle seuraa. Isoveli, jonka kanssa Maija oli ennen ollut lähinnä tukkanuottasilla, vei hänet pelaamaan muun muassa ­tennistä.

– Hän tiesi, etten pystyisi menemään kuntosalille, mutta nautin kuitenkin liikunnasta. Pelaamisen lomassa aloimme jutella eri tavalla kuin koskaan ennen.

Tunnollisena ihmisenä Maija otti myös sairasloman projektina, joka piti suorittaa läpi. Hän lainasi kirjastosta kaikki kirjat, jotka käsittelivät burnouttia, unettomuutta ja masennusta sekä mindfulnessia.

– Ymmärsin, ettei masennukseni katoasi kahden kuukauden pänttäämisen ­aikana, mutta halusin käyttää ajan ­hyödyksi.

Sairasloman aikana ­Maija tuli varmaksi siitä, ettei enää halunnut palata takaisin kuormittavaan työhön.

– 2017 aloittamani personal trainer koulutus oli ensimmäinen, jossa nautin myös matkasta enkä vain ajatellut titteliä, jonka siitä saan.

Bikini fitneksen tilalle tuli myöhemmin toiminnallinen treeni salilla, jossa ei ollut ­peilejä.

– Rakastuin paikan tule sellaisena kuin olet -ideologiaan ja siihen, että treeniä tehtiin hyvinvoinnin takia, ei ulkonäön. Aloin vihdoin hahmottaa, millaista elämää halusin elää.

Maija innostui Fitness­malli-kisoista jo toipumisvaiheessa, mutta ymmärsi antaa itselleen aikaa parantua. Ensimmäiset karsinnat jäivät välistä.

– Vietin normaalia nuoren naisen elämää ja tein kaikkia niitä asioita, joita olin kaivannut. Välillä ne tuottivat mielihyvää, toisena päivänä en uskaltanut nauttia mistään, koska pelkäsin, että huomenna olisi taas huono päivä.

Vuoden terapian jälkeen Maija alkoi pikkuhiljaa löytää avaimet oman itsensä arvostukseen. Hän ymmärsi, mitä oli bikini fitneksellä yrittänyt saavuttaa: lähtökohdat olivat olleet aivan väärät.

Minä ensin

Seuraavana vuonna Maija osallistui Fitnessmalli-kilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi.

– Kisa oli raskas, mutta eri tavalla. Sain sen kautta valtavasti uusia ystäviä ja kontakteja, mutta mikä tärkeintä, löysin kisan jälkeen oman juttuni, psyykkisen ­valmennuksen.

Personal trainerin työssä Maija on saanut kokea, miten erilaisten asioiden kanssa ihmiset kipuilevat. Valmentaja on usein myös ihminen, jolle kerrotaan asioita, joita ei muille kerrota.

– Usein elämäntapamuuttujien ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin liikakiloissa. Eivät he silloin voi saada pysyviä muutoksia aikaan pelkällä kyykkytreenillä.

Sairaanhoitajan ammatista on ollut valmennustyössä hyötyä, samoin kuin pohjalla käymisestä. Katkeruuden tilalle on tullut kiitollisuus siitä, että kokemusten ansiosta Maija on voinut kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joka hän nyt on.

– Vasta nyt ymmärrän, mikä elämässä on tärkeää. Tärkeintä on rakastaa itseään sellaisena kuin on. Siihen liittyy oman potentiaalin tunnistaminen ja omien vahvuuksien löytäminen. Esimerkiksi somen aiheuttamat riittämättömyyden tunteet ovat valitettavasti todella yleisiä.

Maija kannustaa valmennettaviaan tavoittelemaan rohkeasti asioita, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi, ulkopuolisista ärsykkeistä ­välittämättä. Omien ydinarvojen tunnistaminen vaatii itsetutkiskelua, mutta kun ne ovat selvillä, suurin osa ajasta kannattaisi käyttää niiden arvojen mukaiseen ­tekemiseen.

– Halusin itse nuorena opiskella henkistä hyvinvointia, mutta päädyin leikkaussaliin, koska halusin tehdä muille mieliksi. Nyt arvostan omia valintojani ja voin paremmin kuin koskaan ennen.