Tiia Peltorannan, 33, oli vaikea lopettaa makean ahmimista. Nykyään hän ei syö lainkaan sokeria.
– Tein klassiset. Mätin koko joululoman napa paukkuen suklaata ja marmeladia. Oikein tarkoituksella velloin pahassa olossa, jotta muutos sokerittomaan tuntuisi mahdollisimman hyvältä. Uuden vuoden 2015 kynnyksellä kuulutin kaikille Facebookissa ryhtyväni kertalaakista sokerittomalle, Tiia Peltoranta kertoo.
Tiia oli suunnitellut sokerittomaan arkeen siirtymistä jo pidempään. Se kuului osana hänen kolmenkympin kriisin kirvoittamaan elämäntaparemppaansa.
Lopullista sokerittomuuspäätöstä vauhditti mielitekojen toteuttamisteoria, josta hän oli lukenut Gretchen Rubinin blogista. Teorian mukaan ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Moderaattorit eli hidastajat osaavat nauttia jostain asiasta ja lopettaa, kun mieliteko on tyydytetty.
Abstainerit eli kieltäytyjät sen sijaan sekoavat himoitsemansa asian äärellä ja imuroivat kaiken. Lopettaminen on vaikeaa, koska mielihalu ei tunnu hiipuvan mistään määrästä.
– Tajusin olevani oikea sokeri-imuri. En voi lopettaa pariin palaan makeaa, vaan mätän kaiken. Kohtuudessa pysyminen on minulle monessa muussakin mukavassa asiassa vaikeaa. Joulukoristelun tai joulukorttien askartelunkin vedän niin överiksi, että hileet kuorruttavat koko kämpän.
Joko-tai-ihmisenä Tiiasta oli loogisinta sulkea pois kaikki vaihtoehdot. Ei karkkipusseja, ei saunasiidereitä. Lisätty sokeri tiukasti kiellettyjen listalle, jolloin uutta ohjenuoraa olisi selkeä noudattaa eikä makean kanssa tapahtuisi holtittomia ylilyöntejä.
Lue myös: Liika sokeri tekee sairaaksi
Sokerittomuus alkoi syynäyksellä
Vaikeinta oli olla itselleen rehellinen sokerittoman elämäntyylin alussa.
– Kuoriessani liemikuutiota tajusin siinäkin olevan sokeria. Tuntui tyhmältä olla heittämättä sitä soppaan – eihän kukaan tietäisi mitään.
Tiia päätti kuitenkin olla ehdoton, vähäpätöisiltäkin tuntuvissa kohdissa. Se kasvatti itseluottamusta sokerikieltäytyjänä.
– Tajusin, että tämä on oma juttuni. En tahtonut pettää itseäni.
Tiia luopui valmiista mausteseoksista ja opetteli käyttämään yrttejä. Basilikaa, kirveliä ja persiljaa saattoi hyvällä omallatunnolla heitellä jauhelihakastikkeen sekaan, ja ruuatkin alkoivat maistua paremmilta.
Kaikkiin yllätyksiin Tiia ei ollut varautunut.
– Luulin, että sokerin heivaaminen tarkoittaisi lähinnä herkuista luopumista. Pannaan joutuvatkin myös monet liha- ja kalatuotteet, kuten pekoni ja matjessilli.
Keskittäessään tarmonsa piilosokereiden vahtaamiseen Tiia ei oikeastaan muistanut kaivata herkkuja. Ruuan hankkiminen, valmistaminen ja sopivien jälkkäreiden, kuten raakasuklaan, kehittely veivät aikaa, ja maha täyttyi maukkailla vihannespainotteisilla ruuilla.
– Käänsin sokerittomuuden päässäni niin päin, etten halua rankaista itseäni sokerilla. Kehoni ansaitsee parempaa.
Tiian hajuaisti tuntui tarkentuneen, ja nenä rekisteröi kaiken. Kun hän heitti roskiin tyhjän Marianne-pussin, kasvoille löyhähti ihana mintun tuoksu. Miehen syömän salmiakin haju laukaisi hurjan makeanhimon.
Silloin Tiia pyöräytti tehosekoittimessa taateleita, kaakaota, kookosöljyä, vaniljajauhetta ja kookosmaitoa sekaisin. Massasta hän taiteili suklaafudgeja.
– Herkku toimii oikein, kun sitä on vähän ja harvoin. Sokerittomat suklaafudget ovat niin tuhtia tavaraa, ettei niitä voi syödä montaa. Sokeripitoista höttöä ei saa koskaan tarpeeksi, sillä se ei täytä yhtään.
Lue myös: Kokeile viikon sokerilakkoa
Sokerittomuus laittoi housuhyllyn uusiksi
Tiia oli niin sitoutunut sokerittoman projektinsa ylläpitoon, ettei heti huomannut vaivihkaa elämään hiipineitä kivoja juttuja.
– Suunnilleen kuukauden kuluttua havahduin, kuinka paljon aktiivisempaa arkeni on ilman sokeripiikkejä. Kun surautin koiralenkin jälkeen puolukoista, banaanista ja kookosmaidosta raikkaan juoman sen sijaan että olisin palkinnut itseni suklaalevyllä, bensaa riitti vielä illan muihin askareisiin.
Samoihin aikoihin Tiia huomasi, että pillifarkut lököttivät jalassa hassusti eikä nappia tarvinnut avata niitä riisuessaan. Vähäkin ylimääräinen oli sulanut Tiian keskivartalosta. Hän ei kärsinyt enää insuliinipiikeistä, jotka saivat himoitsemaan erityisesti sokerista ja rasvaista ruokaa ja pöhöttivät navan seutua.
– Olin hämilläni, kun koko housuvarasto piti päivittää lukioaikaiseen kokoon. Sukulaiset kommentoivat, että voisin jo lopettaa laihduttamisen, vaikken ollut laihduttanut päivääkään.
Puoli vuotta tiukkaa sokeritonta linjaa vedettyään Tiia salli itsensä hövelisti herkutella juhannuksena jäätelöllä. Kun hän antoi herkulle pikkusormen, se vei entiseen malliin koko käden. Reippaasti jätskiä ahmittuaan Tiiaa alkoi huimata.
– Kroppa reagoi voimakkaasti sokeriin. Päässä heitti, ja tajusin sokerihumalan olevan tosi juttu.
Repsahduksen aikana Tiia havaitsi karvaasti, miten paljon hyötyä sokerittomuudesta oli.
– Kun söin sokeria, naamani alkoi kukkia, hiki haisi pahemmalta ja olin levoton.
Tiia tahtoi pitää kiinni elämänlaadustaan ja palasi ruotuun.
Lue myös: Liikunnalliset naiset kertovat, kuinka pitävät motivaation yllä
Positiivista painetta sokerittomuudelle somesta
Nyt Tiia on ollut lähes kaksi vuotta sokerittomalla. Hän ei tunne luopumisen tuskaa, sillä sokeriset herkut ovat vain vaihtuneet fiksumpiin.
– Kun elämä ei enää pyöri sokerin ympärillä, riittää mielikuvitusta kokeilla uusia juttuja. Esimerkiksi granaattiomenan siemenet maistuvat oikeasti ihan karkeilta. Ja makuskaalan muututtua bataatti, kurpitsa ja omena maistuvat yllättävän makeilta.
Tiian tyyli on välttää sokeria aina kun se on mahdollista – järkevissä puitteissa.
– Reissussa tai juhlissa on joskus joustettava. Mieluummin valitsen ruuan ripauksella sokeria kuin näen nälkää. Nälkäisenä nimittäin tekee harvemmin hyviä päätöksiä.
Tilaisuuksiin Tiia valmistuu syömällä kotona hyvin. Jos tarjolla on jotain sokeritonta, hän maistaa mielellään.
– Usein minulle riittää pelkkä kahvi. Keskityn höpöttelyyn, joka sujuu paremmin suu tyhjänä. Muut eivät usein edes huomaa, etten ole ottanut kakkua.
Edelleen Tiia välttelee karkkihyllyä parhaansa mukaan, kipaisee vain ripeästi täydentämässä purkkavarastoja, jotta uutuussuklaiden kääreet eivät löisi silmille. Vaikka hän pystyy jo tyynemmin suhtautumaan kiusauksiin, välttäminen on aina paras keino.
Vertaistukea Tiia saa netistä.
– Julistan sokerittomuutta aktiivisesti somessa, jotta positiivinen paine valinnalle säilyy. Jos kääntäisin kelkkani, joutuisin varmaan häpeissäni muuttamaan ulkomaille. Vaikea kyllä kuvitella niin käyvän, kun olen oppinut, kuinka kamalaa tavaraa sokeri on.
Lue myös:
Näin hyödyt sokerittomuudesta: ”Monella paino tippuu nopeasti”