Tytti Tuomen piti parantaa diabeteksen omahoitoa, jotta saattoi tulla turvallisesti raskaaksi. Taustalla kummitteli myös vanha syömishäiriö.
Tytillä oli pitkä lista järkisyitä olla hankkimatta lasta, kuten tulojen putoaminen, määräaikaisten japanin kielen opettajan töidensä mahdollinen menettäminen, oma diabetes, vapaa-ajan määrän kutistuminen ja ilmastonmuutos.
Puolesta puhuivat taas muutamat tunnesyyt: ainutlaatuinen kokemus vanhemmuudesta yhdessä puolison kanssa ja lapsettomuuden mahdollinen katuminen myöhemmin.
”Minulla ei ole ikinä ollut voimakasta vauvakuumetta. Nuorempana ajattelin, etten hanki koskaan lapsia tai ehkä adoptoin tytön Kiinasta. Aloin pohtia raskaaksi tulemista vasta, kun tapasin avopuolisoni.”
Tytti on kertonut heidän lapsipohdinnoistaan Mun musta -äitiysblogissaan: ”Kumpikin meistä oli hyvin neutraalilla maaperällä: ei ehdottomasti haluta lapsia, mutta ehdottomasti ei myöskään…. ei haluta. – – Viime kädessä päätös syntyi ihan vain tunteesta.”
Tytin valtasi innostuneisuus aina, kun hän leikitteli ajatuksella vanhemmuudesta.
Kesällä 2021 lomamatkalla kotimaassa Tytti sanoi ääneen, että haluaa yrittää lasta. Puoliso vastasi, että sitten tehdään niin.
”Juhlistimme viisivuotispäiväämme hakemalla äitiyspakkauksen,” Tytti kertoo.
Laskettu aika oli helmikuussa.
Diabeteksen puhkeaminen
Tytti oli 20-vuotias, kun hänellä todettiin tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetes. Sairaus tuli yllätyksenä mutta ei täysin järkytyksenä. Nimittäin Tytin pikkusiskolla oli ollut T1-diabetes jo lapsesta lähtien, ja heidän isällään oli se myös.
”Elämäni ei muuttunut paljonkaan, koska olen teinistä lähtien pyrkinyt syömään terveellisesti. Aikuisena lienee myös helpompi hyväksyä diabetes kuin jos sen saa lapsena.”
Diabeteksen saamiseen vaikuttavat perintötekijät, mutta Suomessa on myös paljon ykköstyypin diabeetikkoja, joilla ei ole suvussa muita diabeetikkoja. Lapsella on vain kahden prosentin todennäköisyys saada diabetes, jos äidillä on diabetes. Taudin periytyvyys on kuusi prosenttia, jos isällä on diabetes.
”Se olisi kyllä työlästä, jos joutuisin hoitamaan vielä lapseni diabetesta, kun omankin sairauteni hoitaminen vie paljon ajatuksiani.”
T1-diabeetikon raskaus
Ennen kuin ykköstyypin diabeetikon kannattaa yrittää raskaaksi tulemista, hänen on tärkeää saada hoitotasapainonsa mahdollisimman hyväksi. Jos hoitotasapaino ei ole kunnossa raskauden alussa, sikiö voi saada kehityshäiriöitä.
”Panostin puoli vuotta siihen, että sain pitkäaikaisen verensokerini tosi tasaiseksi. Pääsin lopulta jopa terveen viitearvoihin, vaikkei se ollut varsinainen tavoitteeni. Vasta sen jälkeen yritimme raskaaksi tulemista. Meillä onneksi tärppäsi ensimmäisellä yrityksellä.”
Tytti on voinut hyvin koko raskauden ajan. Hänellä ei ole ollut edes pahoinvointia.
Raskaana ollessaan hän joutuu kuitenkin seuraamaan verensokereitaan entistä tiheämmin ja siten miettimään syömisiään aiempaakin tarkemmin.
”Tavallisesti mittaan sokerini noin 20 kertaa päivässä, nyt 30 kertaa. Tuntuu, että olen koko ajan mittaamassa.”
Tytillä on älypuhelimessaan sovellus, joka kertoo hänen verensokerinsa, kun hän vie kännykän käsivarteensa kiinnitetyn, kolikon kokoisen sensorin viereen. Hän pistää insuliinia joka kerta, kun verensokerit ovat koholla tai kohoamassa.
”Diabeteksen seuraaminen on ympärivuorokautista toimintaa. Minun pitää koko ajan miettiä, mikä voi vaikuttaa sokereihini, kuten liikunta tai liikkumattomuus, sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännitys tai syöminen. Edes lähipiirini ei täysin ymmärrä, miten kokonaisvaltaista tämä on.”
Lihomisen pelko
Tytillä raskaaksi tulemista on myös varjostanut hänen syömishäiriömenneisyytensä. Syömishäiriö puhkesi, kun hän oli noin 13-vuotias. Silloin koulussa järjestettiin terveystarkastus, johon kuului punnitus.
”Satuin kuulemaan, kuinka muutamat koulun ihanat pojat kauhistelivat keskenään, kuinka paljon he painoivat. Painoin heitä enemmän. Huomio vaikutti aika paljon ajatteluuni.”
Lisäksi Tytti kuuli pojilta kommentteja takapuolestaan.
”En usko, että kommentointi edes oli pahansuopaa, mutta tulkitsin sanat negatiivisesti.”
Aikuisena taas diabetes on ruokkinut syömishäiriökäyttäytymistä.
”Vaikka kuinka haluaisin tehdä ruoasta neutraalin asian, diabetes ei ikinä anna minun kokea ruokaa vain nautintona tai nälän sammuttajana.”
Syöminen aiheuttaa Tytille usein stressiä, koska syödessä verensokerit tuppaavat nousemaan.
Mieluummin lihaksikas
Syömishäiriö aktivoitui jälleen alkuvuodesta 2019. Aiemminkin Tytti tosin juoksi paljon, tarkoituksenaan laihtua. Vuonna 2019 juokseminen oli jäänyt pois, ja hän vain laihdutti. Kolmekymppisen Tytin paino putosi yhtä alas kuin se oli ollut hänen ollessaan laiha 15-vuotias.
”Muistan istuneeni bussissa, ja olin tyytyväinen painooni. Hetken päästä ajattelin, että haluan laihtua vielä lisää.”
Tytti tiesi, ettei voinut jatkaa samalla tavalla. Jatkuva laihduttaminen alkoi vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen hänen elämässään.
”Minun piti vaihtaa pakkomielteeni terveellisempään vaihtoehtoon. Päätinkin olla laihan sijasta voimakas ja lihaksikas. Sitä varten minun piti alkaa syödä enemmän.”
Tytti seurasi parhaan ystävänsä esimerkkiä ja osti kuntosalikortin. Aluksi tosin kuntosalilla käymisessäkin oli pakkomielteisiä piirteitä.
”Jos en päässyt haluamanani päivänä salille, sain jonkinasteisen hermoromahduksen. Ainakin omasta mielestäni salilla käymiseni on pikkuhiljaa normalisoitunut.”
Terveempi kehosuhde
Kuntosaliharrastus on auttanut Tyttiä suhtautumaan vartaloonsa paremmin kuin aiemmin. Teininä hän inhosi vartaloaan.
”Koin silloin, että vartaloni ja minä olemme yksi ja sama asia. Nykyisin kehoni on projektini. Voin katsoa itseäni enemmän ulkopuolelta. Pidän siitä, mitä treeni tekee vartalolleni.”
Kuntosalilla käyminen suojelee Tyttiä ajatukselta aloittaa kitudieetti.
Raskaana ollessaan Tytti käy edelleen salilla 4–5 kertaa viikossa.
”Kätilöni ei ole päivitellyt asiaa vaan sanonut, että jatka samaan malliin, jos vointi vain antaa periksi.”
Tyttiä jännitti etukäteen, miten hän tulee suhtautumaan muuttuvaan vartaloonsa raskauden aikana. Muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet niin hitaasti, että hän on ehtinyt asennoitua niihin.
”En silti näe raskausvatsaa kauniina. Mutta tilanne on helpompi kestää, kun vain vatsani tilapäisesti kasvaa eikä mikään muu vartalossani.”
Raskautta vaikeampaa hänen oli suhtautua siihen vartalon muutokseen, kun alkoi hän syödä enemmän ja koko vartalo kasvoi.
”Olin usein miettinyt, miten pääni kestäisi raskauden tuomat muutokset vartalossa. Silti se ei ollut koskaan syy, etten olisi halunnut saada lapsia.”
Lue myös:
PCOS-diagnoosi auttoi Anni Valliusta ymmärtämään itseään
Maija kertoo raskauden vaikutuksista kehoon: Keskivartaloni oli kuin makaronia