Alkoholista luopunut Ilona: ”Painoni putosi 25 kiloa vuodessa”

Ilona Vehmas, 29: ”Luulin, että ilman humalaa ei synny ihania muistoja”

Kun juhlaporukka vaihtaa baaria, Ilona Vehmas kerää humalassa olevien ystäviensä unohtamat kaulaliinat, sateenvarjot ja kännykät laukkuunsa.

Vielä runsas vuosi sitten Ilona oli se, jonka puhelin oli hukassa tai näyttö säpäleinä kostean illan jälkeen.

– Ennen luulin, ettei ihania muistoja synny ilman kovaa humalaa. Nyt tiedän, että se ei ole totta. Parasta raittiudessa on se, että enää humala ei sumenna ikimuistoisia hetkiä.

Ilona ei ole alkoholisti, mutta hän oli ollut koko aikuisikänsä alkoholin suurkuluttaja. Hän lopetti juomisen vuosi sitten. Humalasta oli kadonnut hauskuus jo aikoja sitten. Juomamäärät olivat kasvaneet suuriksi. Muisti meni yhä useammin. Nousuhumala oli ihana tila, mutta se kesti vain hetken. Krapulat sen sijaan kestivät päiväkausia, ja ne päivät olivat täynnä epämääräistä häpeää, pahaa oloa ja itsesyytöksiä, vaikka hän ei olisi töppäillyt.

Ilona jätti alkoholin vuosi sitten kokonaan. Paino on pudonnut 25 kiloa, ja olo on energinen.
Ilona jätti alkoholin vuosi sitten kokonaan. Paino on pudonnut 25 kiloa, ja olo on energinen.
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Rentoa ryyppäämistä

Aikuinen elämä avautui hetkessä, kun Ilona muutti 19-vuotiaana Viialasta Helsinkiin ja aloitti toimittajana aikakauslehdessä. Sähly ja sulkapallo jäivät Keski-Suomeen, ja kollegoista muodostui uusi, tiivis ystäväporukka. Työ viihdetoimittajana vaati pitkiä päiviä, ja kun lehti oli saatu painoon, ryyppääminen rentoutti.

Työkaverit eivät menneet ”vain yhdelle”, se oli miehekästä dokaamista pilkkuun asti. Karaoke-
illat muuttuivat karaokeaamuiksi. Kun baarin ovi sulkeutui neljältä, Ilona meni nukkumaan pariksi tunniksi ja aamulla reippaana palaveriin.

Ilona on selvin päinkin seurallinen, kovaääninen ja nauravainen. Humalassa hänestä tuli vieläkin hersyvämpi, varsinainen yhden naisen stand up -show. 184 senttiä pitkänä hän myös kesti huomattavia määriä alkoholia.

Ilona ei tuntenut olevansa riippuvainen alkoholista. Se oli hänelle keino paeta arjen tylsyyttä. Viihdetoimittajan työ saattaa kuulostaa hohdokkaalta, mutta pääasiassa se on tietokoneen näpyttelyä. Jonkin ajan päästä supertähtien tapaamisestakaan ei saa kummempaa iloa irti.

– Uskoin, että alkoholi muuttaa tavallisen illan taianomaiseksi. Juovuksissa kaikki tuntui mahdolliselta, saatoin vaikka tavata elämäni rakkauden. Jonkun vuoden se toimikin.

Sitten krapulat ja univaikeudet pahenivat. Pienetkin vastoinkäymiset saivat raivon partaalle. Elämä pyöri yhä enemmän juhlimisen ympärillä.

Muisti kurkusta alas

Tuli ylilyöntejä. Kerran Ilona antoi humalassa tiukkaa palautetta entiselle pomolleen tämän johtamistyylistä. Sitä puitiin sitten myöhemmin 
selvin päin. Muisto kouristaa mieltä vieläkin.

Myös haavereita sattui. Muisti meni usein kurkusta alas. Kerran nilkka venähti, kun Ilona hyppäsi humalassa kerrossängystä alas. Irlannissa hän jäi taksin alle ja sai vekin takaraivoonsa.

Alkoholi oli vaativa kumppani. Sitä saadakseen piti ottaa asioita huomioon: milloin Alkot ja R-kioskit menevät kiinni, missä käydä pissalla, jos juotiin puistossa, milloin oli pakko olla juomatta, ettei olisi liian huonovointinen tärkeissä tilaisuuksissa. Välillä kalenteri oli raivattava tyhjäksi krapuloita varten. Myös kilot alkoivat kerääntyä. Ja jos Ilona olisi salilla käynytkin, treenit eivät olisi ikinä olleet syy olla lähtemättä baariin.

Tipattomalla vai raittiina

Ilona sai tarpeekseen ja teki päätöksen: tipaton alkaisi ensimmäinen elokuuta. Siihen ei tarvittu legendaarista ”viimeistä kertaa”, hän oli vain saanut tarpeekseen. Suurin moottori muutokselle oli huoli terveydestä. Alkoholin lisäksi krapulassa ahmitut pitsat ja kebabit lihottivat. Kun vaaka näytti 111 kiloa, Ilona havahtui. Hänellä oli kymmeniä kiloja ylipainoa.

Ilona etsi esikuvia julkkiksista. Hän ajatteli, että jos Anssi Kela, Antti Holma ja Atomirotan Rane Jäntti voivat elää selvin päin, niin hänkin.

– Naisten alkoholiongelmista ei puhuta, paitsi joskus kotiäideistä, joilla viinin tissuttelu on karannut käsistä. Sen takia haluan kertoa kokemuksistani julkisesti.

Ilona tarvitsi ammattilaisen tukea päätökselleen, joten hän meni työterveyshoitajalle. Sieltä hän sai lähetteen psykiatrille, jonka kanssa pohti tarvettaan juoda. Muutama käyntikerta riitti selvittämään motiivit, ja Ilona päätti aloittaa uuden elämän.

– Jännitti kertoa kavereille. Mietin, pyydetäänkö minua enää baariin mukaan. Siksi kutsuin raitistumistani tipattomaksi. Tiesin, etten palaa enää entiseen, mutta en halunnut kysymystulvaa.

Ilona nauttii siitä, että herää virkeänä eikä päiviä enää tuhlaannu krapulassa möllöttämiseen.
Ilona nauttii siitä, että herää virkeänä eikä päiviä enää tuhlaannu krapulassa möllöttämiseen.

Kännirieha tarttuu

Kun vuosi raittiutta tuli täyteen, Ilona lakkasi laskemasta päiviä. Hän on kiitollinen, etteivät kaverit ole jättäneet, naljailleet tai yrittäneet saada häntä ottamaan ”vain yhtä”.
Juhlimisesta Ilona innostuu edelleen niin kuin ennenkin. Hän rakastaa tanssia, hengailla kavereiden kanssa, kertoa juttuja, laulaa karaokea ja nauraa pilkkuun asti. Nykyään kädessä vain on drinkin näköinen mehu tai energiajuoma.

– Tuntuu tärkeältä, että kädessä on jokin juoma. Siitä syntyy yhteenkuuluvuuden tunne muiden kanssa. Olen tosin huomannut, ettei humalaista kiinnosta, mitä olen juonut. Moni kaverikin on alkanut vakavasti pohtia juomisen lopettamista.

Edelleen nousuhumalaisten ystävien riehakkuus tarttuu. Kun muiden iloinen pulina kääntyy mollivoittoiseksi laskuhumalaksi, Ilonakin huomaa rauhoittuvansa.


Hyvästi, möllötyspäivät

Arki on välillä tylsää selvinkin päin.

Nyt Ilona vain kestää sitä helpommin, kun juominen ja krapulat eivät verota voimia. Jos on mälsää, hän voi nostaa tunnelmaa olemalla itse parempaa seuraa. Tai aina voi mennä kotiin, nukkua hyvät yöunet ja herätä virkeämpänä seuraavaan päivään.

Ilonan paino on pudonnut vuodessa 25 kiloa. Itsevarmuus on lisääntynyt, kun olo omassa kropassa on kotoisa.

– Enää en puuskuta, kun sidon kengännauhoja. En liioin hikoile hellepäivinä ylettömästi.

Tänä syksynä Ilona alkoi opiskella elokuva- ja tv-tuotantoa yliopistossa. Hän ei usko, että olisi saanut opiskelupaikkaa, jos joisi entiseen malliin.

– Juomisen lopettaminen on tuonut paljon hyvää mieltä ja energiaa. Jaksan olla ihmisten seurassa enemmän enkä tarvitse enää viikoittaisia yksinmöllöttämispäiviä kotona.

Äitikin on kehunut, miten erilaiselta ja nimensä mukaisesti iloisemmalta Ilona nykyään kuulostaa.

– Olen tyytyväinen, että olen saanut päänsisäiset asiat kondikseen, kun kolmekymppiä lähestyy. Kroppani pitäisi kestää vielä ainakin 50 vuotta, enkä halua pahoinpidellä sitä enää juomalla.