Talviurheilu – liikuntaako?

Nanna Karalahti on 29-vuotias personal trainer, ryhmäliikunnanohjaaja ja 1-vuotiaan pojan äiti, joka valmentaa elämäänsä muuttavia ihmisiä. Hän rakastaa salitreeniä ja kehonpainojumppia ja haaveilee syttyvänsä lajiin, joka lisäisi notkeutta.

SATEISTA ja loskasta ei ollut tietoakaan, kun kävin ennen vuodenvaihdetta Lapissa. Hiihtolenkillä katselin kauniita maisemia, ja kun olin nostattanut adrenaliinitasot korkealle laskettelurinteessä, fiilis oli huikean vapaa. Tuntui kuin ihanat lumiset rinteet ja ladut olisivat huutaneet nimeäni. Ehkä ne huusivatkin. Pitkästä aikaa koin, miten suurta iloa perinteiset talvilajit voivat antaa. Eiväthän ne edes tunnu liikunnalta!

TALVI on aina ollut minun juttuni. Olen syntynyt joulukuussa, ja löysin lumen ja pakkasen taian jo pienenä. Rakkain harrastukseni lapsena oli taitoluistelu. Tiedän siis, millaista on jäähallien kylmyys. Jäällä viihtyivät myös kiekkoa pelanneet veljeni, joten tiedän myös, millaista on värjötellä ulkojäiden katsomoissa.

MINUN lapsuudessani suuria lumihankia ja kirpeitä pakkasia vielä riitti. Ulkona liikkuminen oli itsestään selvyys, ja ruokahalu tuli siinä sivussa.

AINAKIN Etelä-Suomessa kaikki on toisin ja perinteisiä talviurheilulajeja on enää hyvin vaikea harrastaa. Kerran pari talvessa ehkä onnistuu, mutta pitkäjänteiseksi harrastukseksi sitä tuskin voi kutsua. Ehkä juuri siksi Lapin matkalla minuun iski todellinen talven nälkä.

NYT haluaisin harrastaa jopa murtomaahiihtoa, vaikka se kuului lapsena inhokkeihini. Talviurheiluhullu minussa on siis herännyt. Lappiin on päästävä vielä toisenkin kerran tänä talvena. Aion harrastaa kaikkea mahdollista. Pulkkamäestä lapsuuden murtomaainhokkiin.

ETELÄN lumia en ala ennustaa, joten aion pelata varman päälle. Luistelemaan pääsee aina. Kiitän itseäni sitkeästäluisteluharrastuksesta. Siitä on iloa yhä.

Nannan blogi: idealista.fi/nannakaralahti,nannakaralahti@hotmail.com,@nanna.koo

Talviurheilu hullu minussa on siis herännyt