Somekiusaaminen romahdutti, apu löytyi salilta: ”Ilkeily ei kaada minua enää”

Somen törkykommentit nostivat lapsuuden kiusaamismuistot Katri Salmen, 32, mieleen. Lopulta salitreeni ja crossfit saivat hänet tuntemaan itsensä vahvaksi ja hyväksi tyypiksi.

Alaston, kaunis naisen vartalo. Ammattivalokuvaajan ottama upea mustavalkokuva ei enää roiku seinällä, vaan Katri Salmi kaivaa sen vitriinin perukoilta pölyttymästä.

Tuon kuvan Katri otatti itsestään, omaksi 30-vuotislahjakseen. Kuvaan kiteytyi iso onnistuminen: Katri oli muuttunut sohvaperunasta liikkujaksi ja ryhtynyt tekemään mallintöitä. Liikunnan myötä mieli oli virkeämpi, nivelongelmat pysyivät kurissa ja omassa kropassa Katri pelkäsi olevansa psykoosissa. Niin eläviä ja tiheästi toistuvia nuo lapsuuden traumat olivat. viihtyi paremmin. Matkastaan liikkujaksi Katri piti hyvinvointiblogia.

Kun hän sitten julkaisi kuvan bloginsa Facebook-profiilissa, hän sai salamana päälleen törkykommenttien vyöryn. Pyrkyri! Ruma! Mikä oikein luulet olevasi!

– Olin sokissa. Tarkoitukseni oli jakaa ilosanomaa, että liikkumalla kilot lähtevät ja itsetunto paranee. Mikä vain on mahdollista – jopa mallintyöt. Ilkeät kommentit lyttäsivät hyvän aikeen. Katri lysähti järkyttyneenä työtuolilleen eikä voinut liikuttaa edes käsiään. Hän tuijotti ruutua ja itki.

– Ajattelin, että taas vika on minussa. Provosoinko liikaa?

Katri pelkäsi olevansa psykoosissa. Niin eläviä ja tiheästi toistuvia nuo lapsuuden traumat olivat.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kipeät koulumuistot nousivat mieleen

Katria kiusattiin koko kouluaika. Aikuiset sanoivat hänen provosoivan muita ja kehottivat olemaan huomaamattomampi.

Katri yritti parhaansa. Siitä huolimatta ekaluokkalainen tyttö joutui juuri ennen koulukuvausta kuivaamaan kyyneleitään, koska häntä oli tönitty ja lyöty.

Osa luokan pojista läimäytteli jatkuvasti Katria takaapäin selkään tai takaraivoon ohi kulkiessaan. Hänen pulpettiinsa tungettiin syljestä klimppisiä paperitolloja. Katria yllytettiin syömään valepipareita, jotka oli tehty taikataikinasta, suolaisesta muovailumassasta. Hänelle ilkuttiin ja naurettiin. Häntä haukuttiin rumaksi.

Nyt Katri istuu tummanpuhuvasti sisustetun olohuoneen valtavalla sohvalla. Hän kiertää sinisiä hiussuortuvia sormiensa ympärille. Kouluaikojen muistelu madaltaa äänen.

– Olin aina muita päätä pidempi ja roteva, halusinpa erottua tai en. En kuitenkaan suostunut kulkemaan kyyryssä seiniä pitkin vaan kerroin reippaasti mielipiteeni ja yritin sinnikkäästi päästä porukoihin mukaan. Uskoin kiusaamisen joskus loppuvan.

Yläasteella sama meno jatkui. Kuvaamataidon pulpettiin kirjoitettiin ”Katri on huora!”. Kerran Katri hakattiin ja hän sai tappouhkauksia tekstiviestitse. Opettajat epäilivät kiusaamisen johtuvan siitä, että Katri kulki huomiotaherättävissä mustissa reisitaskuhousuissa ja bändipaidoissa ja oli kiinnostunut mystiikasta.

Vaikka kouluaika oli yhtä sumua ja päivästä toiseen selviämistä, alastonkuvan julkaisua seuranneet törkeät somekommentit nostivat kipeitä kiusaamismuistoja yksitellen mieleen. Katrista alkoi tuntua, että hän tulee hulluksi.

– Mietin, mistä nuo elävät välähdykset menneestä oikein tulevat. Mikä minua oikein vaivaa?

Katri pelkäsi olevansa psykoosissa. Niin eläviä ja tiheästi toistuvia nuo lapsuuden traumat olivat. Niiden vallatessa mielen aika pysähtyi hetkeksi. Katri saattoi esimerkiksi kesken tiskaamisen vajota kouluaikoihin. Mieleen tulvi ikäviä hetkiä, joita hän ei ollut vuosikausiin muistanut.

– Vaikka kukaan ei fyysisesti lyönyt pulpettiin, henkisesti tuntui yhtä kamalalta. Vajosin takaisin kiusaamisen keskipisteeksi.

Tilanne paheni entisestään, kun Katri kuuli, että Facebookiin oli avattu ryhmä, joka keskittyi pelkästään hänen haukkumiseensa. Hän poisti kaikki vihakommentit netistä ja sulki bloginsa sekä sometilinsä.

Silti tunnemuistojen vyöry vaikutti voimakkaasti Katrin äitiyteen ja parisuhteeseen. Välillä muiden kohtaaminen ihan arjessa oli vaikeaa, koska ikävä palaute pelotti. Onneksi Katri tajusi perheneuvolassa kertoa peloistaan ja sekavuudestaan. Hän sai lähetteen tutkimuksiin.

Somekiusaaminen laukaisi stressihäiriön

Katri pääsi psykiatrille, jonka kanssa alkoi käydä läpi raskaita kiusaamisasioita. Selvisi, että raju nettihuutelu oli laukaissut hänessä traumanjälkeisen stressihäiriön, PTSD:n. Häiriö nosti mieleen eläviä kuvia koetuista, mielen perukoille painetuista traumoista.

– Päässäni jylläsi vyyhti kouluaikojen selvittämättömiä asioita. Kornia, mutta someryöpytystä seurannut paine aukaisi tunnehanat. Jouduin kohtaamaan lapsuuden kiusaamiskokemukset ja hyväksymään ne osaksi minua.

Raastavien muistojen läpikäyminen ja itsetutkiskelu auttoi. Psykiatrin johdattelemana ja kiusattujen vertaisryhmässä Katri oivalsi teiniaikaa leimanneen jatkuvan syyllisyyden tunteen johtuneen kiusaamisesta. Vaikka hän oli koko lapsuutensa sietänyt kiusaamista pää pystyssä, tunnetasolla hän oli syyttänyt itseään kiusatuksi tulemisesta. Siitä, että ehkä hän sittenkin provosoi liikaa.

Psykiatrinen hoito ja uusi työ Kiusaamisasioiden tuki -ja neuvontakeskus Valopilkussa lisäsi ymmärrystä siitä, miksi Katrista oli murrosikään mennessä tullut säikky. Julkisissa kulkuvälineissä matkustaminen tai isossa ruokakaupassa käyminen oli saattanut yhtäkkiä alkaaahdistaa ja Katrin oli pakko poistua paikalta.

Tukikeskustyöskentely kiusaamisen kokemusasiantuntijana lisäsi ymmärrystä kiusaamisilmiöstä.

– Tajusin paremmin käytöstäni ja tunteitani. Olin esimerkiksi oppinut suojaamaan selustaani pitämällä selän seinää vasten. Olin myös kehittänyt itselleni kroonisen tavan myöhästyä, sillä sosiaalisiin tilanteisiin oli paras tulla viimeisenä, jotta ei joutunut eturiviin silmätikuksi.

Katri ymmärsi, ettei hänessä ollut vikaa, vaan kiusaajissa. Myös somehuutelijoilla täytyi itsellään olla asiat todella huonosti, kun levittivät pahaa oloaan netissä viattomiin. Kaikkea sontaa netissä ei tarvitse kestää, vaikka olisi julkinenkin henkilö.

– Vaikka muistojen läpikäyminen oli raastavaa, kokemusten sanoittaminen eri tahoille, myös oman työn kautta, auttoi hahmottamaan itseäni kokonaisuutena ja samalla olo keveni.

Katri ymmärsi, ettei hänen tarvinnut kantaa syyllisyyttä kiusatuksi tulemisesta, eikä edes antaa lukemattomille kiusaajille anteeksi.

–Tärkeintä oli hyväksyä omat kokemukset, antaa anteeksi itse kiusaamiselle.

Katri kuuli, että Facebookiin oli avattu ryhmä, joka keskittyi pelkästään hänen haukkumiseensa.

Itsearvostus ja kunto kasvoivat salilla

Samalla kun mieli eheytyi, Katri haki voimaa liikunnasta. Hän oli jo ennen alastonkuvan otattamista laihduttanut 45 kiloa, löytänyt liikunnan elämäänsä. Muutokseen motivoi sidekudoksen sairaus, hypermobiliteettisyndrooma, joka oli kahden raskauden myötä löysyttänyt niveliä entisestään.

– Ensin laihdutin, jotta minun oli helpompi liikkua. Sitten halusin täyttää löysän ihon lihaksilla.

Salilla Katri oli aluksi täysin hukassa ja teki nelisen kuukautta itse kehittelemäänsä kuntopiiriä uskaltamatta koskea laitteisiin. Kun hän palkkasi PT:n, painot alkoivat nousta ja tekniikka pysyi kasassa kuormittamatta niveliä.

Treenistä tuli ennen kaikkea tapa kannustaa itseä. Äiti kuoli rintasyöpään Katrin ollessa 22-vuotias, ja siitä saakka paras ystävä on ollut Katrin tukena. Nyt myös onnistumiset ja elämykset liikunnassa saivat Katrin tuntemaan itsensä hyväksi tyypiksi.

Itsearvostus kasvoi kunnon kehittyessä. Keho tuntui taipuvan nivelsairaudesta huolimatta vaikka mihin. Katri innostui myös crossfitistä, jossa tuloksia tuli nopeasti: superpäivinä satoja boksihyppyjä ja 85 kiloa kyykyssä. Pienenkin edistysaskeleen kohdalla Katri heitti itsensä kanssa aina yläfemmat.

– Sain salimme Vuoden tuulettaja -diplomin ja välillä tangot kolisivat, kun kiljuin onnesta. Liikuntaidentiteetin löytyminen valoi minuun kasoittain uutta vahvaa itsetuntoa.

Perheterapiassa valuivat surun kyyneleet, salilla ilon kyyneleet. Yksin salitreeneissä Katri antoi rankan musiikin pauhata luureissa ja keskittyi tiukasti lihastyöhön. Mieli tyhjeni.

Katri saattoi olla vain nykyhetkessä, onnellinen tuntiessaan itsensä vahvaksi ja pärjääväksi. Crossfit-tunneilla ryhmän hyvä henki muistutti siitä, että oli myös hyviä porukoita, joissa kaikki tukivat toisiaan, toivoivat jokaiselle parasta.

Menneisyyden hyväksyminen ja anteeksianto tekivät hyvää. Yhdessä henkinen ja fyysinen voimistumismatka ovat muovanneet Katrista sen suoraselkäisen naisen, vaimon ja äidin, joka hän tänä päivänä on.

Keskaria kiusaajille

Katrin on entistä kevyempi hengittää ja keskittyä tavalliseen perhearkeen aviomiehensä Tuukan ja alle kouluikäisten lastensa kanssa.

– Olen kiitollinen, että tein tuon tutkiskelumatkan itseeni kolme-, enkä seitsemänkymppisenä. Voin mielessäni näyttää keskaria menneisyydelle ja kulkea edelleen juuri sellaisena kuin tahdon kulkea. Kiusaajille näytän sen, että he eivät päässeet pilaamaan elämääni.

Jos Katri ei vapaa-ajalla leiki, leivo kauraherkkuja tai touhuile jotain muuta kivaa perheensä kanssa, hänet löytää usein vakkarisaliltaan. Ei yläkerrasta kiiltelevien kuntosalilaitteiden luota, vaan alakerrasta, missä talkki pöllyää ja ehta metalli rääkyy kovalla volyymilla.

– Voimailu on tapani ylläpitää positiivista asennetta. Kun katson kyykätessäni peilistä vahvoja jalkojani, tiedän, ettei mikään ilkeily voi enää kaataa minua.

Myönteisyyttä kasaavat myös reippaat koiralenkit perheen lemmikin, Frodon kanssa. Raitis happi ja kestävyysliikunta tuulettavat aivoja.

– Koiraterapiaa parhaimmillaan. Pienet perhekiukuttelut ja arkimurheet unohtuvat, kun keskityn Frodon iloon ja oman sykkeen nousuun.

Jos Katrin perhe on illan poissa, hän saattaa jumiutua tunneiksi olkkarin ikkunan eteen tuijottelemaan valaistuja radiomastoja. On täysi hiljaisuus. Telkkari on suljettu, puhelin jätetty eteiseen.

– Itsekeksittyä meditointia. Aina ei tarvitse huhkia tai edes ajatella, vaan on hyvä totaalisesti nollata päätä.

Syvään hengittelyä ja somepaastoa

Some on edelleen Katrille arka paikka. Hän käyttää sitä työssään ja pitää Facebookissa yhteyttä läheisiinsä.

Oman nettikommentointinsa kanssa hän on äärimmäisen tarkka. Some ei Katrin mielestä ikinä oikeuta anonyymia huutelua. Vaikka asiat ovat vain bittiavaruuteen heitettyjä merkkejä, ne voivat satuttaa tosi kovaa.

– Jos ei ole hyvää sanottavaa, pitää olla hiljaa. Toiselle annettu kehu tai kannustus kannattaa aina.

Katri pitää somepaastoja.Hän saattaa olla parikin viikkoa poissa netistä. Liian kuormittuneena tulee herkemmin väärinymmärrettyä muiden kommentteja tai kirjoitettua turhan kipakasti.

– Some ei ole todellisuus. Kun pitää siitä taukoa, hengittelee ja kohtaa ihmisiä silmästä silmään, osaa taas käyttäytyä kunnioittavammin verkossa.

Enää Katri ei olisi valmis julkaisemaan taiteellista alastonkuvaansa netissä. Verkossa ihmiset voivat anonyymisti olla äärettömän kärkkäitä ja ajattelemattomia ottamatta vastuuta kommentoinnistaan. Virtuaalisessa maailmassa on helppo ja nopea huudella törkeyksiä, jos itsellä on paha mieli.

Somekiusaamisen Katri uskoo ja toivoo kuitenkin vähentyvän. Opettaahan hän itsekin lapsilleen, miten toisia netissä pitäisi kohdella: ihan yhtä reilusti kuin kasvokkainkin.

– Jos jotain ei ymmärrä, pitää ottaa selvää eikä kritisoida asian esittäjää. Meitä mahtuu monenlaisia tähän maailmaan. Pitää kunnioittaa jokaisen tapaa elää ja olla oma itsensä.

Lue myös:

Joonas Laurila: ”Juoksen elääkseni!”

Lento-onnettomuudesta selvinnyt Ulrika: ”Olen nykyään kotonani vartalossani”

Teksti Noora Valkila kuvat: Emma Suominen