Jääuimari: ”Kroppa käskee lopettamaan, mielen pitää pysyä vahvana”

Jääuinti tarkoittaa alle viisiasteisessa luonnonvedessä uimista. Kehoni on sopeutunut kylmään vain vuosien harjoittelulla. Silti vesi tuntuu aina aluksi iholla kuin puukoniskuilta. Veri pakenee sormista ja varpaista, suonia vetää ja lihakset kramppaavat joka vedolla.

Hyvästä uintitekniikasta on jääuinnissa valtavasti hyötyä, sillä silloin energiaa ei kulu ylimääräiseen. Uimista helpottaa myös vahva ja tasapainoinen kroppa. Ei voi olla liian lihaksikas, sillä lihakset kuluttavat paljon energiaa, muttei myöskään luiseva, jolloin kylmä iskee helpommin.

Horkka on keino toipua

Käyn vedessä parin minuutin ajan neljästi viikossa, ja kerran viikossa teen 6−8 minuutin treenin. Pidempiä uinteja voi tehdä vain harvoin, sillä ne rasittavat sydäntä. Kisoissa otetaankin aina sydänfilmi ja mitataan verenpaine ja syke ennen uintia.

Uinnin jälkeen ehdin yleensä kävellä lämpimään ja pukea vaatteet päälle, ennen kuin horkka alkaa. Se on elimistön tapa tuottaa lämpöä kehoon ja toipua rasituksesta. Sen aikana tajuntani sumenee, ja koko kroppa käy tosi hitaalla. Puhumisestakin tulee hyvin vaikeaa.

Vuosi sitten uin jäämailin eli 1,6 kilometriä avannossa. Aikaa kului 26 minuuttia. Kylmyys tunkeutui sisäelimiini ja jokainen sekunti tuntui loputtomalta. 20 minuutin kohdalla nielaisin vettä ja tuntui kuin hukkuisin. Sisulla onnistuin sinnittelemään maaliin asti.

”Uinnin jälkeen mieleni valtaa ihanan autuas olo.”

Epämukavuusalueelle meneminen tuo nautinnon

Jääuimarin tärkeimpiä avuja ovat päättäväisyys ja henkinen kantti. Kun kroppa käskee lopettamaan, mielen pitää pysyä vahvana. Toisaalta kehoaan täytyy myös osata kuunnella tarkasti, jotta tietää, milloin ei ole turvallista jatkaa. Jos avannossa viipyy liian pitkään, vaarana on hypotermia.

Veteen meneminen tuntuu aina yhtä vastenmieliseltä. Mutta juuri siinä piilee lajin viehätys. Joka ikinen kerta joudun antautumaan olosuhteille ja menemään omalle epämukavuusalueelleni, jotta saan lajista nautintoa.

Vedessä pidän ajatukseni tiukasti kurissa ja keskityn vain suoritukseen. Vahvuuteni on, että osaan pysytellä vedessä tosi rauhallisena. En tee hätiköityjä liikkeitä, ja henkeni salpautuu vain harvoin. Siedän myös hyvin kipua.

Jääuinti on henkireikäni

Uinnin jälkeen alkava horkka saattaa näyttää aika rajulta ulospäin. Minut se rauhoittaa, sillä tiedän, että silloin kehoni palautuu suorituksesta. Pelottavaa olisi, jos horkka ei alkaisi, eikä kehoni tajuaisi, että sillä on kylmä.

Minun piätisi ehkä ajatella enemmän lajin vaaroja. Toisaalta onnettomuuksia voi sattua myös lenkkipolulla. Jääuinti on henkireikäni, enkä pystyisi koskaan luopumaan lajista. Uinnin jälkeen mieleni valtaa ihanan autuas ja onnistunut olo. Parasta on, kun uin pidemmän matkan kuin ajattelin, ja huomaan puskevani omia rajojani taas hiukan eteenpäin.

Lue myös:

Vikeltäjä ei pelkää putoamista

Roosa kiipeää ilman köyttä: ”Boulderointi antaa vapauden tunteen”