Emma Sandström pystyy nykyään tekemään liikkeitä, jotka tuntuivat aiemmin mahdottomilta.

Akrojoogasta innostunut Emma: ”Nykyään pystyn kannattelemaan 90-kiloista miestä”

Emma Sandström, 28, suuntasi ensimmäistä kertaa akrojoogaan kokemattomana farkut jalassa. Nyt hän tekee liikkeitä, joihin hän ei olisi ennen uskonut pystyvänsä.

”Sytyin akrojoogaan, kun menin kavereideni houkuttelemana treeneihin – suunnittelematta ja farkut jalassa. Laji yhdistää nimensä mukaisesti joogan ja akrobatian.

En ole pitänyt itseäni vahvana tai notkeana, en urheilullisenakaan, mutta nykyään pystyn kannattelemaan jopa 90-kiloista miestä. Hämmästyn edelleen, kun näen itseni kuvissa selkä kaarella syvässä taaksetaivutuksessa tai jalat jos jonkinlaisissa asennoissa.

Teemme liikkeet pareittain siten, että maassa makaava base kannattelee lentäjää. Naamalleen ei ole kiva pudota, joten yleensä vieressä on vielä pari treenikaveria ottamassa vastaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

”Totuin akrojoogan läheisyyteen”

Kun teemme pitkiä ja soljuvia liikesarjoja vaikka hartiaseisonnasta tasapainoiluun ja pyörähdyksiin, tunnen tanssivani. Menen flow’hun, jossa keskityn mutta en ajattele mitään. Ihan kuin kehoni tietäisi itse, mitä tehdä.

Aiemmin en ollut mikään halailija, vaan halusin pitää fyysisen tilani. Akrojoogassa olen monta kertaa viikossa kosketuksissa muihin ihmisiin ja olen tottunut läheisyyteen. Tuntuu hienolta olla samaa kokonaisuutta parin kanssa: tunnen hänen hengityksensä ja kehonsa tärinän.

Emma Sandströmin mukaan akrojoogalla on häneen terapeuttinen vaikutus.

”Kuin terapiaa”

Akrojoogalla on minuun lähes terapeuttinen vaikutus.  Ylösalaisin roikkuessani olen rentoutunut niin syvästi, etten kuullut, kun parini puhui minulle. Hän luuli, että olen nukahtanut. Parasta on olla lentäjänä. Rentoudun täysin ja tunnen, kuinka nikamieni väliin tulee lisää tilaa.

En ole kilpailuhenkinen, vaan hienoimmat tunteet saan onnistumisistani tai nähdessäni toisen kasvoilla innostuneen ilmeen. Kun jokin kauan treenattu liike yhtäkkiä onnistuu, olo on euforinen! Akrojooga tuottaa minulle iloa, jota en saa muualta. Rakastan lajin vapaamuotoisuutta: itse järjestettyjä kesäisiä puistojameja ja sitä, että onnistumiset koetaan aina yhdessä.

”Paljon pystyvämpi kuin uskoin”

Akrojoogassa tietoisuus käännetään samalla tapaa sisäänpäin kuin meditaatiossa. Pidän aluksi hiljaisen hetken, hengitän syvään ja tuon läsnäoloni tilanteeseen. Keskittyminen on parin kunnioittamista. Sitä ettei päästä huomiota herpaantumaan niin, että potkaisee toista päähän.

Olen huomannut, että kun vain haluan ja treenaan, olen paljon pystyvämpi kuin ikinä uskoinkaan. Kun näen haastavalta näyttävän liikkeen, en ensimmäisenä ajattele, etten osaa, vaan että jos harjoittelen, osaan kyllä.”

Lue myös:

Hyvinvoiva keho ja uusi ammatti – raakaruoka muutti Veera Kulmalahden elämän

Teksti Miia Vähähyyppä
Kuvat Kirsi-Marja Savola